Julius March 6th, 2008
Aamupäivästä, kun työkansa on jo päässyt pisteidensä ääreen, bussit täyttyvät vanhuksilla. Päässäsi hakkaa *KIIREKIIRE* kaiken aikaa, ja koko muu maailma toimii liian hitaasti. Rasittavaa. Ja minä olen itseriittoinen nuori elostelija.
Julius March 5th, 2008
Muodostan kuvan itsestäni toimimalla päinvastaisesti. Avartaako tämä mieltäni, vai tahdonko ainoastaan löytää todelliset rajani.
Julius February 25th, 2008
Huoh. Siinä meni taas yksi puolue, jota haluan äänestää. Kiitos Suvi Linden.
Nea February 8th, 2008
100 naista -kirjoittaja Teppo käy meillä toisinaan asiakkaana. Hänen kerrottuaan pikku projektistaan ilmoitin välittömästi haluttomuuteni osallistua siihen. Juu, olihan hän hieman humalassa, eikä taatusti odottanut tätä postausta. Toisaalta en ole niin ilkeä, että paljastaisin esim. hänen sukunimensä tai asuinpaikkansa (jotka myöskin tiedän), puhumattakaan siitä, että kertoisin hänen seuralaisilleen blogista. Näin olen yhdellä heilahduksella aivan blogipiirin kuumimmassa sisäpiirissä. Turha kuitenkaan kärttää, täältä ei heru.
Koska tämä on ollut virallinen kanavani erilaisista sairauksista ilmoitteluun, kerrottakoon nyt taasen, että minulla on kohdussa kaksi isoa (5cm halkaisijaltaan) kystaa tms, joista toinen aiheutti niin kovat kivut, että makasin ensiavussa viisi tuntia. Odottelen verikokeiden tuloksia ja mietin onko minussa yhtään verta jäljellä enää yhteenkään kokeeseen.
Iloisempana asiana huomautettakoon, että lähden hiihtolomaksi Leville. Lisäksi koiranpentu on kasvanut ja ehkä vähän viisastunutkin. Nokkela pirulainen se ainakin on, koko ajan joutuu keksimään uusia sirkustemppuja sille opetettavaksi. Kissat voivat hyvin ja töissä on ihan mukavaa. Venemessuilla esitellään luokkamme rakentama pienoismalli ja kuvaushommat ovat saamassa uutta potkua. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Nea November 25th, 2007
Ei kai siinä mitään jos pakasta puuttuu ässä tai kaksi, mutta kun muu joukkue pelaa bridgeä ja itsellä on vain Uno-kortteja. Nessie onnistui jumittamaan itsensä koiraporttiin sillä perinteisellä menetelmällä, että etukroppa kalterien välistä ja sitten ei päästä enää mihinkään suuntaan kun peppu ottaa vastaan ja olkanivelet eivät peruuttaessa annakaan periksi. Hieman uikutettuaan ja Ossin jo kaivettua vasaran esille (porttia, ei koiraa varten, vaikka tulos olisikin ollut sama) sai neiti hivutettua takamuksensa portista läpi. Taas ei tiennyt itkeäkö vai nauraa.
Pennusta on hillittömästi hupia. Siitä on myös pirusti päänvaivaa ja hermot kiristyvät tuon tuostakin. Juuri tässä kohtaa, kun kouluprojektit pääsevät valtakunnallisen innovaatiokilpailun finaaliin ja pitäisi rakentaa n+1 pienoismallia, kirjoittaa raportteja, tehdä illustrator-tehtäviä, ottaa valokuvia ja opiskella vielä kieliäkin, ei sitten millään riittäisi jaksaminen kun koira tohottaa puoleenyöhön. Niin joo, ja käynhän minä vielä töissäkin.
Ei vapaa-ajanongelmaa. Ei vapaa-aikaa.
Julius November 11th, 2007
Selittelyä, kiertelyä, vastalauseita, luovuttamista ja tekosyitä. Noin, ja sitten asiaan.
Jokela
Kuulin juuri hetki sitten, että eräs läheisen ihmisen puolitutuista oli kuollut Pekka-Ericin luoteihin. Auts. Itse tapahtumasta parhaiten kertoo Lehti. Yleisesti olen jälleen raivoissani iltapäivälehdille, tällä kertaa myös mm. Aamulehdelle, kuinka he käsittelevät asiaa. Luonnollisesti pari päivää kaikki uutisjulkaisut tuottavat erikoisreportaaseja ja uutisoivat kaiken mitä irti saavat. Kuitenkaan ei mene kauaa, ennen kuin tilanteesta saadaan aikaan Suomen historian suurimpia farsseja, kun Juha Miedolta kysytään kommentteja tapahtuneesta, kun naapurit tiesivät tämän tapahtuvan, kun KOKO SUOMEN SUURI SURU, kun IS/IL/mikälie tarjoaa virtuaalikynttilöitä sytytettäväksi. Ja mainostajat aploodeeraavat.
Onneksi ihmisten reaktiot ovat olleet muuta kuin pelkäsin. Ihmiset oikeasti ymmärtävät, että tapahtuneelle ei välttämättä löydy yhtä suurta selitystä, jotain joka on tämän kaiken taustalla. Toki media yrittää kääntää ihmisten kollektiivista sormea kohti hevimusiikkia tai pelejä, mutta tällä kertaa ainakin minun lähipiirini on ottanut asian yllättävän hyvin. Ehkä mekin opimme.
Koulu
Minulla on kolmet laskarit tehtävänä. Miksi muuten luulitte, että kirjoitan pitkästä aikaa Kobaïaan.
Ja niin, olen taas ehdolla.
Blogimaailma
Kiitos Kasalle, olen muutaman kympin köyhempi. Vakuuttavaa jälkeä.
(via dst)
Allekirjoittanut
Flunssa painaa. Parturissa käyn edelleen noin kuukauden välein. Liikaa kaikkea, eli just sopivasti. Ehkä aloitan sen matematiikan vääntämisen kohta.
Kuunnelkaa näitä
Neurosis, Bob Dylan, Oceansize sekä tietysti ihana Justice.
Nea October 27th, 2007
Ahh, Minttu kirjoitteli niin tuttua huttua. Lääketieteen oppikirjoihin sopimattomat oireilut ovat minunkin kohdallani aiheuttaneet vakavan lääkäri-inhon. Vuosia lihas- ja nivelkipuja, tennispalloksi turvonneita varpaita, päänsärkyä ja vatsaoireita sekä miltei käyttökelvottomat olkapäät ja lääkäri toisensa jälkeen nostaa kädet pystyyn.
Olen käynyt vatsan takia tähystyksiä myöten tutkittavana. Itse kokeilemalla huomasin gluteenittoman ja laktoosittoman ruokavalion auttavan huikeasti. Päänsäryn diagnoosi on migreeni. Olkapäihin on lykitty kortisonia, niitä on väännetty ja käännetty ja syötetty särkylääkettä. Sama varpaille. Minulla ei ole reumatekijää eikä tulehdusta. Uusin oire on pitkäaikaisesta istumisesta (vaikkapa autossa, työtuolilla tai elokuvissa) kipeytyvä takareisi.
Kaulalta poistetusta patista ei paraskaan patologi osannut sanoa, että mikä riivattu se oikein on. Olkahermon ENMG-koe kertoi, että leikkauksessa vaurioitunut hermo on lähtenyt parantumaan, mutta lääkäri hämääntyi lihasten voimattomuudesta. No liikuta siinä sitten kättä kun sattuu niin maan perkeleesti. Ensi perjantaina menen ortopedin vastaanotolle. “Joo ei tässä kyllä oikein mitään voi tehdä, ota tosta Panacod ja pärjäile”.
Minua hoitaneista lääkäreistä ainoastaan korva-nenä-kurkkupolin nuorimies on ottanut minut vakavasti: lähettänyt röntgeniin, otattanut koepaloja ja verikokeita, kuvauttanut tietokonetomografian, pistänyt fysiatriselle ja vielä leikannutkin. Iso kiitos hänelle osaamisesta ja huolehtimisesta, knk-polille on aina ilo mennä. Sen sijaan nuo muut sankarit…
Ja sitten illan muihin aiheisiin.
Koiranpentu on kotiutunut. Sen huomaa siitä, että se on alkanut tekemään pahojaan koetellakseen uusia omistajiaan. Sotilaallinen kuri auttaa useimmissa tapauksissa, mutta jos ei huomaa pöydältä ryöväämistä tai kynien nakertelua juuri sillä hetkellä, niin siitä on vähän paha mennä jälkikäteen rankaisemaan. Tyttö on hieman hassu ja luupää, kuten nyt tuonikäiset yleensä. Koko ajan keksimässä jekkuja. Esimerkiksi eilen; Verna kakkaa ja Nessie on sen takapuolessa kiinni syömässä kakat sitä mukaa kun sitä tulee. Ihan kaikkia kortteja ei elämä siis Nessien pakkaan jakanut. Osaapa se kuitenkin antaa ensin toisen tassun ja sitten toisen, mennä maahan, istua, olla hetken paikallaan, noutaa lelun ja tulla kutsusta luokse. Ja se tärkein asia; se osaa olla hiljaa ja nukkua öisin.
Edessä on pitkä, pimeä työpäivä. Onneksi tuo pakkoulkoilu 5 kertaa päivässä piristää ihan mukavasti.
Nea October 4th, 2007
Minä olen Nessie 3kk, oikealta nimeltäni Milfeddyg’s Onnen. Matkustan Lappeenrannasta Nean omistukseen ensi sunnuntaina, sitten tuhoan järjestelmällisesti huonekalut, kirjat, kengät, kissat ja hermot. Osaan jo pissata ulos ja kävellä hihnassa, mutta lupaan unohtaa nuo taidot uuteen kotiin tullessani. Tykkään nakertaa käpyjä.
