Julius January 19th, 2004
Kill Bill vol. 1 oli juuri sitä mitä odotin, tekijänsä näköinen ja kuuloinen elokuva. Räiskyvän miehen, jonka suu ei koskaan pysähdy suoltamasta sanoja ja joka on nähnyt aivan liikaa elokuvia elämänsä aikana. Minua kosketettiin: animea, kung-fu:ta ja perinteistä Quentin Tarantino -väkivaltaa entistäkin tyylikkäämmässä pakkauksessa. Kill Billiä ei voi oikein verrata miehen aikaisempiin mestariteoksiin, kuten Pulp Fiction tai Reservoir Dogs, sillä se ei käytännössä ole mitään niihin päinkään. Edellisten ollessa dialogiltaan ja tarinankerronnaltaan 90-luvun länsimaisen elokuvan sielu, ei Kill Bill edes yritä mitään vastaavaa. On yksi suuri taistelu, paljon kaunista kuvaa ja aivan erinomainen soundtrack. Jo tällaisellakin keitoksella saadaan pieni mies hiljentymään — ainakin naurunpuuskien välillä.
Nämä sunnuntait ovat olleet liiankin mahtavia viimeisen parin kuukauden aikana. Tavoitteenamme on ollut käydä ravintolassa ja mielummin vielä elokuvissa aina viikon päätteeksi, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Missähän vaiheessa lompakkoni aloittaa kapinan?
Julius January 9th, 2004
Hassu lyhytelokuva Steven Seagalista, tuosta tuhansien ilmeiden näyttelijästä. Huomatkaa vastanäyttelijän hieno Mahavishnu Orchestra -paita.
Lisää hassua komiikkaa olisi tarjolla Anttilassa, muun muassa Monty Python and the Holy Grail hyvin edulliseen hintaan — kuka hullu ostaa täysihintaisia tuotteita Anttilasta? Taistelen kovasti ostohaluja vastaan, kun samasta paikasta löytyy varmasti kaksi tai kolme muuta hyvää leffaa, jotka pitää ostaa, “kun saa niin halvalla”.
Julius January 5th, 2004
Lukiessani uusinta Mikrobittiä — ihan vain sen Macintosh-artikkelin takia, en minä muuten —, huomasin kirjepalstan mainoksien seassa kerrankin mielenkiintoisen ilmoituksen: Dragonball-mangan julkaisua jatketaan Suomen lehtipisteissä jälleen 9.1. Useimmat teistä eivät varmasti muista tapausta, kun sarjaa julkaiseva Kolibri-kustannus joutui sarjan neljännen osan jälkeen vetämään kirjat pois liikkeistä kukkahattutätien ja Päivi Räsäsen löydettyä kirjoista seksismiä, pahimpien puheiden mukaan pedofiliaa. Päivi Räsänen oli jo tuomitsemassa koko japanilaista kulttuuria…
Kolibri-kustannus on varovainen, ja julkaisee Dragonballia tästä lähtien aputoiminimellä Sangatsu Manga. Lisäksi kirjat sijoitetaan liikkeissä niin, etteivät lapset löydä niitä niin helposti — pornohyllyn taakse —, ja kirjoihin isketään tiukka ikäraja. Ehkä näin on parempi, sillä neljän ensimmäisen osan jälkeen Dragonball vaikutti hyvin hauskalta mangalta. Uskoisin, että sarjan ensimmäiset osat julkaistaan uudelleen, ja ensimmäisestä painoksesta tulee jonkinlainen keräilyharvinaisuus.
Nea January 4th, 2004
Näin unta, että seurustelin erään ilkeämielisen tytön kanssa, ja unessa näin unta kuivalla maalla soutamisesta. Kerroin tyttöystävälleni, että se varmaan tarkoitti suhteemme tilaa; yhtä epätoivoista äheltämistä. Ahdistuin.
Minulla oli niin kurjaa, että jotain tekemistä saadakseni purkasin tietokoneeni osiksi, otin asemat hittoon ja kasasin uusiksi (Peten ihmetellessä vieressä miten uskallan). Ihan sivuhuomautuksena mainittakoon, että Pete kutsuu konettani nimellä baby, omaansa nimellä beast. Pakkasin asemat ruumaan menevien tavaroiden joukkoon, joten toivottavasti minulle ei sitten jää vain kasa käyttökelvotonta rautaa lentomatkan jälkeen. Emolevyn ja näytönohjaimen paketoiminen on hieman haastavampaa. Käsimatkatavaraksihan ne on pakko laittaa, mutta täytyy varmaan hankkia jostain antistaattinen pussi ja piilottaa ne vielä pahvilaatikkoon kolisemaan. Siinäpä sitten ihmettelevät turvatarkastuksessa, että mitäs helvettiä tällä on mukanaan.
Pakkaillessa löytyy kaikkea jännää. Esimerkiksi muisto tältä päivältä, eli lappu missä lukee Nea the cock slayer, ja jonka taakse on piirrelty kukkoja ja sulkapallo, joiden kaikkien vieressä lukee Nea’s cock. Näyttää hauskemmalta kuin kuulostaa, uskokaa pois. Tähän mennessä on löytynyt myös jo kadonneksi julistetut hanskat, filmiä, mystisiä cd-levyjä sekä “How to get started with a computer” -vihkonen. En ole edes vaivautunut käymään kaikkea läpi, enkä vaivaudukaan. Odotin koko päivän sitä tippaa linssiin eikä näkynyt, mutta eiköhän tässä vielä kerkeä.
Huomenna leijonan luolaan eli koululle heti aamusta. Voi kun en joutuisi näkemään ketään tuttuja. Olisi kurjaa kertoa lähdöstäni. Vaikka lienee vielä kurjempaa heille, jos vain häivyn ilmoittamatta mitään.
Julius November 30th, 2003
Minä onnistuin siinä! Jätin tietoisesti katsomatta Lord of the Rings: The Two Towers -elokuvan viime jouluna lähinnä siitä kuulemieni huonojen kommenttien takia. Minun periaatteessa piti mennä katsomaan se, mutta viivyttelin kaiketi liikaa, ja nyt trilogian viimeinen osa kolkuttelee jo meidän fanien päänupeissa. En nähnyt, enkä koskaan tule näkemään sarjan keskimmäisen osan teatteriversiota; hyppäsin suoraan viime viikolla myyntiin tulleeseen pidennettyyn versioon. Elokuva oli kaikkea sitä mitä ensimmäinenkin: hyvin nautinnollinen elokuvakokemus. Vaikka muutama kohtaus aiheutti ikävän särön muuten hienoon pakettiin, täytyy sanoa, että nämä pidemmät versiot ovat ostamisen arvoisia, tuntuivat ne sitten rahastukselta tai eivät. Tahtoisin tehdä samoin myös The Return of the Kingin kanssa, mutta sain kuulla tuosta vierestä sen verran vastahakoista kommenttia, että en taida enää uskaltaa.
Tossut, mitkä tossut? Ette kai aio niitä joululahj… ai, no sitten.
Nea November 19th, 2003
Täällä päin maailmaa tuli juuri telkkarista Adult at 14-teemaisia ohjelmia; dokumentteja, realityTV:tä sekä TV-elokuva. Ensimmäinen dokkari käsitteli “laillisen” seksin harrastamisen ikärajaa, mikä täällä on 16. Britannian hallitus suunnittelee kieltävänsä kaikenlaisen pussailun ja kähmimisen alle 16-vuotiailta toistaiseksi määrittelemättömän rangaistuksen uhalla. Tämä johtaisi nuoren/lapsen joutumiseen seksuaalirikoksentekijärekisteriin, eli hommat lastentarhassa tai koulun vahtimestarina voi unohtaa. Perusteluksi esitetään, että nyt pääsee alle 15-vuotias (!) pikkulasten hyväksikäyttäjä kuin koira veräjästä. Tarpeeks reiluu?
TV-elokuvassa oli perusasetelma: teinityttö ei tuntenut kuuluvansa joukkoon, joten hän päätti menettää neitsyytensä, kokeilla huumeita, bailata ja kännätä. Kaveri tuli raskaaksi, tyttö iski lapsen isän. Hän yllytti neitsytkaverinsa antamaan kujalla kahdelle humalaiselle parikymppiselle ja päätyi tämän hakkaamaksi. Ei oo helppoo.
Julius November 13th, 2003
Löysin hyllystäni pölyttyneen cd-levyn, luitte aivan oikein. Mikä tästä levystä tekee niin erikoisen on se, että kyseessä on aito ja alkuperäinen Quake. Ensimmäinen oikeasti kolmiulotteinen räiskintä, jota pienenä poikana koitin kaverilta kopioida mukanani useampi laatikollinen diskettejä. Muutaman yrityksen jälkeen sain levyt ehjänä kotiin ja silloinen sadan megahertsin Pentium pyöritti tätä kaunotarta juuri ja juuri. Myöhemmin ostin tuolloin muodissa olleen Voodoo-lisäkortin, ja kyllä hämmästys oli suuri nähdessäni OpenGL-kiihdytetyn pelin ensimmäistä kertaa elämässäni. Latausajat olivat silti melko pitkät, mutta sopihan noin hienon pelin jo vähän lataillakin.
Halusin kokea nostalgian, ja lähdin etsimään Mac-käännöstä. Applen sivulta löytyikin binäärit, mutta vielä piti ratkaista miten saan tarvittavat pelitiedostot asennuslevyltä käyttöön — asennusohjelma toimii vain DOS-käyttöjärjestelmässä. Apu löytyi Linux Quake HOWTO:sta, ja homma on melko yksinkertainen:
- Kopioi Quake-levyltä tiedostot Q101_INT.1 ja Q101_INT.2 johonkin mukavaan hakemistoon.
- Avaa Terminaali, siirry siihen mukavaan hakemistoon ja komenna `cat Q101_INT.* > foobar.lha`.
- Klikkaa Finderissa näkyvää, juuri luotua foobar.lha-tiedostoa, jolloin StuffItin pitäisi purkaa se automaattisesti.
- Kopioi StuffItin luomasta hakemistosta talteen vain ID1-hakemisto haluamaasi paikkaan, muut puretut tiedostot voit poistaa.
- Siirrä lopuksi MacQuaken asennusimagesta kaikki tiedostot sinne minne siirsit ID1-hakemiston.
Hidastelu oli tiessään, peli pyöri vimmattua vauhtia gl-kiihdytettynä resoluutiolla 1440×900, latausajat joka kentälle ovat alle sekunnin luokkaa ja tällainen retroidiootti sai jälleen syyn silmien kostumiseen. Lisäksi Quaken musiikkina toimiva Nine Inch Nailsin tekemä soundtrack on loistava. Piti ripata se levylle, etten unohda kuunnella sitä alkuperäiscd:n palatessa takaisin pölyhautaansa.
Nea November 11th, 2003
Angstinen avautuminen
Jos olisin runoilija
välttelisin riimejä
kuin katsekontaktia tuntemattoman kanssa.
Loppusoinnut ja rytmikkyys
tykkäävät lapsista ja yksinkertaisista.
Eivät ne sovi
ahdistuneeseen pirtaani.
Kalevalafanin haiku
Tavujen määrä
Nelipolvisen trokeen
iskee paremmin
Saa taputtaa.
Santeri November 8th, 2003
Lamerfestin ensimmäinen yö on onnistuneesti takana. Vain yksi juopunut jouduttiin käännyttämään ovelta, mikä on mukavaa, viime vuonna jouduttiin kutsumaan virkavalta paikalle sinnikkäiden häiriköiden takia. Perinteisten intranet-ongelmien ja
Counter Strike -compon aikataulustatippumisen lisäksi järjestelyt ovat toimineet vallan mainiosti.
Itse en tietokonettani raahannut paikalle, koska oli hyvin epäselvää osallistunko millään muotoa tapahtumaan paikan päällä. Tännehän jämähdin, aika on kulunut ovimiehenä ja helpdeskinä.
Jopa Julius taitaa olla tyytyväinen tapahtumaan, vaikkei tanssikilpailuun osallistunutkaan.
Julius October 28th, 2003
Nokia julkisti uuden Darth Vader -mallinsa, jonka virallinen nimi on tylsähkö Nokia 7700. Ulkonäöstä päätellen N-Gagen Mikki Hiiri -tyylinen puheasento on myös muiden mallien vitsaus. Jos edellinen ei kerro sinulle mitään, löytyy Sidetalkin’-sivustolta vinkkejä, miten puhua N-Gageen (?) mahdollisimman tyylikkäällä tavalla.
Pantteri saapui työpostiini viimein eilen, eikä asentaminen tuottanut suuria yllätyksiä. Levy sisään, *ruks ruks*, toinen levy sisään ja toiset *ruks ruks*. Exposé on rahan arvoinen uutuus, Finder on vihdoinkin käytettävämpi, nopeampi ja selkeämpi sekä Fast User Switch tuli tarpeeseen, kuten arvelinkin.
P.S. Hayao Miyazakin animaatioklassikot Tenkuu no shiro Rapyuta ja Majo no Takkyubin julkaistaan viimein Euroopassa, NTSC-roskaa niin paljon paremmassa PAL-formaatissa. Molemmat elokuvat voi ennakkotilata Playstä noin 13 punnan kappalehintaan. Suosittelen lämpimästi!