Julius June 16th, 2004
Stanley Kubrick -elokuvien hinnat putosivat viimein noin kuukausi takaperin. Oli siis hyvä aika hankkia niitä, keskeisimmät elokuvat ovat nyt hyllyssä ja katsottu. Vaikka hänen elokuvissaan on varmasti oikein hyvä ja mielenkiintoinen tarina, muutun niitä katsoessa jostain syystä tarinan katsojasta teknisten yksityiskohtien arvostelijaksi. Esimerkiksi The Shiningin kohtaus, jossa Jack juoksee perheen lapsen perässä kirves kädessään ei herätä minussa inhoreaktiota, vaan kiinnostun upeasta valaistuksesta ja lähes täydellisistä rajauksista. Sama tapahtuu Barry Lyndonin sisäkuvissa, jotka kuvattiin todella suurella aukolla käyttäen Nasan linssejä. Näin ei käy muiden ohjaajien töitä katsoessa.
Yleensä tällainen teknisten yksityiskohtien tarkkailu kielii huonosta elokuvasta - tarinan vähäisen kiinnostavuuden vuoksi katsojan huomio kiinnittyy epäolennaisuuksiin. Kubrickin elokuvat kiertävät silti katseltavanani noin vuoden välein, joten ehkä ne ovat ansainneet paikkansa klassikoiden joukossa. Ainakin elokuvat ovat herättäneet tiivistä väittelyä puolesta ja vastaan - ehkä se juonikin toimii sitten.
Tänään näen viimein ylistetyn Metallica-dokumentin Some Kind of Monster, joka kuulemma kannattaa katsoa vaikka yhtyeestä - saati musiikkityylistä - ei pitäisikään. Kiinnostusta herätti kohtaus, jossa Megadeth-kitaristi, Metallican entinen sooloilija Dave Mustaine tilittää kahdenkymmenen vuoden takaisia patoutumia yhteisterapiassa. Voi mitä Metallica olisikaan voinut olla, jos Dave olisi saanut jäädä yhtyeeseen… Todellista Spinal Tapia!
Julius June 13th, 2004
Kaikki vapaa-aikani hupeni hetkessä, kun huomasin vanhan suosikkipelini, Transport Tycoonin toimivan nykyään myös Linuxissa ja Mac OS X:ssä. Kyseisen ihmeen mahdollistaa open source -ohjelmointityön helmi Open Transport Tycoon. Niille jotka pelistä eivät koskaan ole kuulleet, sanottakoon kyseessä olevan kuljetusimperiumin rakentaminen kuvattuna isometrisesti yläviistosta. Junaratojen, autoverkostojen, lento- ja laivareittien rakentaminen on vain niin mielenkiintoista, ettei noin kahdeksan tunnin pelisessioiden aikana huomaa ajan kuluneen. Ja kas vain, minulla oli alkuperäinen pelilevy vielä tallessa.
Schizo-Janne on oikeassa, Beastie Boysin uusi levy To the 5 Boroughs on loistava. Musiikkia voi kuvailla vain sanalla cool, joten säästääkseni kasvoni en selitä asiasta enempää. Hankkikaa levy, kuunnelkaa!
P.S. Joo joo, äänestinhän minä. Uskaltaako joku teistä väittää, ettei suorittanut kansalaisvelvollisuuttaan?
Julius June 10th, 2004
Flunssaisena nousen sängyn pohjalta julistamaan, olkaa hyvät.
Paljon on metelöity levyjen kopiosuojauksista. Varsinkin nykyään lähes kaikki isojen levy-yhtiöiden julkaisemat uudet levyt on rikottu cd-standardin vastaisesti, jonka vuoksi ne joko rikkovat soittimesi tai eivät käytännössä aiheuta mitään vahinkoa toimien mainiosti. Minulla on tähän asti ollut periaate, että rikkinäisiin levyihin en rahojani tuhlaa. Yhden erehdyksen olen tehnyt — sekin levy oli käytetty — mutta yleensä kopiosuojauksesta kertova tarra saa minut palauttamaan levyn hyllyyn.
Tähän asti kaikki kopiosuojatut levyt ovat olleet lähinnä uusia levyjä, jotka eivät minua ole liiemmin kiinnostaneet; suurin osa ostamastani uudesta musiikista on jonkun pikkulafkan julkaisemaa, eikä heillä ole tapana kiusata asiakkaitaan. Kuitenkin käydessäni alkuviikosta levykaupassa aikomuksenani ostaa juuri hetki sitten julkaistuja Brian Eno -remastereita, huomasin suureksi ihmetyksekseni, että Enon kolme ensimmäistä levyä sisältävät nyt täsmälleen saman suojauksen kuin uudetkin levyt.
Nyt tarvitsen jonkun loogisemmin ajattelevan ihmisen mielipiteen. Eikö nämä yli 30 vuotta sitten julkaistut albumit ole jo aikaa sitten kopioitu ja ehkä myös levitetty Internettiin? Miksi juuri nyt EMI päättääkin, että nämä levyt täytyy rikkoa? Veikkaisin, että suurin osa Enon musiikista pitävistä ihmisistä ei kelpuuta niitä pelkkinä audiotiedostoina kovalevylleen. Tätä menoa veikkaan, että levymyynti laskee edelleen, mutta levy-yhtiön syyttävä sormi osuu itsensä sijaan jälleen pahoihin piraatteihin. On ihan käsittämättömän typerää kiusata parhaiten tuottavia asiakkaitaan, jotka ostavat levyjä kymmeniä kertoja enemmän vuodessa kuin normaalit kuluttajat.
Suureksi harmikseni Enon uudelleenjulkaisut eivät ole ainoita tapauksia. Samanlaisia huolestuttavia uutisia kuuluu myös muun muassa David Sylvianin ja Jethro Tullin suunnalta. Yrittävätkö yhtiöt tuhota cd-levyä formaattina jonkun “paremman” tieltä?
P.S. Kallion bloggaajatapaaminen saattaa ainakin minun osaltani jäädä väliin. Parasta olisi vain nukkua tämän taudin ohi.
Nea March 4th, 2004
Siinä pikku nurkkaukseni. En järjestellyt sitä mitenkään. Huomatkaa näytön päällä lepakkokaksoseni Lipsis ja Läpsis, sekä Herra Silmäpää uudessa hippilookissaan. Seinällä oleva lätkä on kuva minusta ja veljestäni tosi pieninä.
Ps. Juu, näette oikein. Keskusyksikköni on ihan alasti.
Julius February 8th, 2004
Eilinen Magyar Possen ja Kuusumun profeetan keikka Nosturissa oli kaikkea sitä mitä odotin. Magyar Possen Mogwai-/GY!BE-henkinen postrock ei ehkä toiminut tällaisessa tilassa niinkään, kuin esimerkiksi pöydän äärestä hyvän viinin parissa kuunnellessa. Hienoja biisejä kyllä, levynkin ostin.
Kuusumu oli sitten Suurta ja Mahtavaa. Suomen parhaisiin liveakteihin kuuluva porilaisyhtye on jättänyt akustiset hämyilyt vähemmälle, napsauttanut kitaravahvistimesta särön päälle ja siirtynyt soittamaan vanhaa hevirokkia — tietenkin omalla kuusumumaisella tavallaan. Yhtyeen uusin levy Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu on nyt kiertänyt sunnuntaiaamua kaksi kertaa, ja pelkään pahoin, että se tulee soimaan lähipäivinä vielä monta kertaa uudestaan. Tämä jos mikä on viimein heidän läpimurtoalbuminsa.
Loppuilta sujui ystävä alkoholin seurassa juopumisravintolassa nimeltä Kantakrouvi. Voi voi, heräsin aamulla poski kipeänä ja kummallinen ininä korvissa. Siis hyvä ilta takana.
Julius February 1st, 2004
You are a Prog Metal Fan. Progressive metal, innovative stuff that transcends the boundaries of standard heavy metal, is what it’s all about for you. The more intricate and difficult to play, the better, and generic, simplistic stuff just turns your stomach. You have a chance to hear even more innovations and stunning musical ability at shows. Your elitist attitudes rub soe people the wrong way - they call you pretentious, a snob, a wanker. But you know they’re just jealous because they don’t understand it.
What Kind of Metalhead Are You?
brought to you by Quizilla
Testi löytyi Buudziin blogista. Vai että deetee. On sitä pahempaakin arvostelua saatu…
Julius January 30th, 2004
“Viestintävirasto on tänään tehnyt päätöksen, että Radio Helsinki saa nostaa lähetystehonsa 200 watista 500 wattiin. Korotus tapahtuu lähipäivinä kun uusi lähetin saadaan tarkastettua.
Lähetystehon nosto laajentaa Radio Helsingin kuuluvuusaluetta jonkin verran. Suurin hyöty korotuksesta on kuitenkin nykyisellä kuuluvuusalueella, jossa puhdas stereokuuluvuus paranee huomattavasti ja asema kuuluu puhtaasti monilla nykyisillä katvealueilla.”
Tämä tarkoittaa sitä, että voin vihdoin kuunnella Radio Helsinkiä myös työpaikan purkkiradiolla. Voisin melkein kiljahtaa riemusta, mutta se olisi melko neitimäistä…
Viikonloppu edessä, joten sille: *poks*
Julius January 29th, 2004
Ostin ensimmäisen black metal -albumini sitten yläasteen. Tutustuin hiljattain yhtyeeseen nimeltä Ulver, kun sattumalta tilasin käytettynä Metamorphosis EP:n. Yhtye herätti kiinnostukseni, kun huomasin miten erilaisia heidän levynsä ovat. Ensimmäinen (Bergtatt) ja kolmas (Nattens Madrigal) albumi ovat tiukkaa, mutta mielenkiintoista black metal -vääntöä soundeilla, joista tulee mieleen lähinnä mikseripöydän ääreen nukahtanut miksaaja, joka jalallaan on työntänyt pöydän diskanttisäädön maksimiin. Legendan mukaan ainakin toinen näistä levyistä on äänitetty metsässä, mutta tiedä häntä…
Yhtyeen toinen levy, Kveldssanger oli jotain täysin muuta kuin ensimmäinen ja kolmas. Yhtyeen johtohahmon Garmin säveltämät folk-kappaleet pitävät otteessaan alusta loppuun, soundit ovat erittäin hyvät ottaen huomioon edellisen levyn myyntiluvut, sekä kitaristi pitää näppinsä erossa kitaran särönapista.
Varmasti kaikkein eniten bändin vanhoja faneja suututtanut suunnanmuutos tapahtui albumilla Themes from William Blake’s The Marriage of Heaven & Hell. Musiikki oli jo pitkälle koneistettua, Garmin ääntä muokattu ties millä digitaalisella vermeellä eikä vanhasta black metal -rytkeestä ollut enää tietoakaan. Albumi albumilta he tekivät yhä rauhallisempaa musiikkia, ja nykyään he edustavatkin jonkinlaista industrial-ambientia. Metamorphosis-levyn kannessa lukeekin mm. seuraavaa: “Note: Ulver is obviously not a black metal band and does not wish to be stigmatized as such. — If this discourages you in any way, please have courtesy to refrain from voicing superficial remarks regarding our music and/or personae.” Kuinkahan monta tappouhkausta he ovat saaneet takinkääntönsä jälkeen…
Vanhana takinkääntäjänä tällainen toiminta lämmittää sydäntäni, enkä oikein voi muuta kuin metsästää bändin loputkin levyt hyllyyni.
Julius January 26th, 2004
Jokasunnuntainen elokuvailta on hiljalleen muodostunut pinttyneeksi tavaksi, eikä tämäkään päivä ollut poikkeuksellinen. Spontaanisti päätimme lähteä kaupungille elokuviin, ja Nyt-viikkoliitteestä valitsimme amerikkalaisen indie-pätkän The Station Agent, joka on saanut kehuja ympäri maailmaa, ja joka voitti yleisöäänestyksen Sundance-elokuvafestivaaleilla. Vaikka lähdin positiivisin mielin teatteriin, olin silti yllättynyt siitä kuinka mainio elokuva saadaan näinkin yksinkertaisista aineksista kasaan. Tai no, yksinkertainen ei ehkä ole sopivin sana kuvaamaan elokuvaa kääpiöstä, joka muuttaa asumaan New Jerseyn maaseutualueelle entiselle rautatieasemalle.
Elokuvassa hyvien hahmojen lisäksi minuun vaikutti hyvä ohjaus ja kauniit kuvat. Jenkkien maaseutu oikein loistaa, rapistuneet ajan syömät rakennukset sulautuvat ympäristön vehreyteen paikallisten asukkaiden tavoin, joilla selvästikin on liikaa aikaa käytettävänään. Kaikki olennaiset pikkukaupungin elementit on osattu liittää mukaan: pieni kyläkauppa ja kauppiasmummo; baari juntteineen ja… no, juntteineen; tunkeilevat ihmiset ja jo aiemmin mainitsemani valloittavat maisemat. Jos jenkkielokuvat eivät kiinnosta pätkääkään, tai luulette Hollywoodin olevan ainoa elokuvia toisella mantereella tehtaileva kaupunki, tehkää itsellenne palvelus ja tuhlatkaa puolitoista tuntia elämästänne hyvän elokuvan parissa.
Julius January 23rd, 2004
Viimeisten muutaman päivän aikana HTV:n Welho-liittymä on näyttänyt huonot puolensa. Aluksi jopa muutaman megan sekuntinopeuteen yltänyt Welho 525 -liittymä on madellut 0-6 kt/s melkein koko kuluneen viikon. Ihan kuin palaisi modeemiaikaan, kunnes tajuaa sen tarkoittavan 0-3 kilotavun sekuntinopeutta. Ja siitäkin on vasta niin vähän aikaa. Ihminen haluaa vain lisää ja lisää; kohta ei parin megan liittymätkään enää riitä.
Tänään aamulla radiossa soi Kuusumun profeetan uusi kappale Rankaisun ylhäinen ruhtinas tulevalta Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu -levyltä. Utuisesta akustisesta tunnelmoinnista tunnetuksi tullut yhtye on muuttanut suuntaansa, ja uusi kappale on lähinnä rankkaa heviä soitettuna ja laulettuna niin v*tun kovaa. Olisiko tämä vihdoin yhtyeen läpimurtoalbumi koko kansan tietoisuuteen? Ainakin se tulee olemaan ensimmäinen hankkimani Kuusumun albumi. Levyn piti ilmestyä jo 12.2.2004, mutta johtuen viivyttelystä cd-painossa, on julkaisua siirretty parilla viikolla eteenpäin. Tämäkin deadline on jo mennyt, joten odotelkaa tämän vuoden varmasti rajuinta avausta lähiaikoina.
P.S. Vuoden 2004 sana on tähän mennessä ollut kasaripop. Kiitos The Crashin ja King Crimsonin.