Julius August 21st, 2003
Henry ihmetteli aiheellisesti blogimme nimeä Kobaïa. Sitä ovat kyselleet muutkin, mutta en ole kaiketi kokenut tarpeelliseksi selitellä nimivalintaani. Tässä se kuitenkin on, teille joille Kobaïa ei ole muuta kuin kumma sana kahdella i-pisteellä.
Vuonna 1969 ranskalainen rumpali Christian Vander perusti yhtyeen nimeltä Magma, jonka musiikki oli aluksi lähinnä kummallisella laululla varustettua fuusiojazzia. Myöhemmin yhtyeen musiikki jalostui jonkinlaiseksi progressiiviseksi taistolaisrockoopperaksi ilman kommunistista kaihoa — ymmärtänette? —, mutta jo ensimmäisestä levystä saakka Vander oli luonut tarinaa kuvitteellisesta Kobaïan [Kobah] planeetasta ja siellä asustavasta kansasta. Kobaïa on siis planeetta, jolle suuren linnun tuhoaman Maan asukkaat pakenevat kohtaloaan. Kobaïa on myös kieli, jota kyseisellä planeetalla puhutaan. Kyseinen kieli on luotu ihan oikeastikin, ja suurin osa yhtyeen kappaleista on laulettu tuolla kielellä.
Kun blogin kirjoittajat ovat kaikki lähtöisin #progeyö-irkkikanavalta, ja kuuntelevat suurin piirtein samankaltaista musiikkia, oli domainin ja samalla blogin nimen valinta lopulta helppoa. Kun aihepiiri ei ole mikään yhtenäinen, ei nimenkään tarvitse olla minusta kovin kuvaava. Kobaïa on kuitenkin kohtuullisen tuntematon sana monille käyttäjille, eikä sen tarvitse heti merkitä olevan jonkun innostuneen fanin kunnianosoitus rakastamalleen yhtyeelle.
“Maneh dowe wowo wehritstoh ioss
Wi wi dets funker, dets funker ioss
Wi do ioss
Wi wi bradiaah Slakehndoh”
- Magma / Mëkanïk Destruktïw Kommandöh
Julius August 20th, 2003
Niin se sitten tapahtui, Opeth korjaa kesäisen Tuska-erheensä ja tulee lokakuussa Nosturiin keikkailemaan. Hienoa! (via Soneraplaza)
Julius August 7th, 2003
Jos olette kyllästyneet suomalaisen radion laaduttomuuteen, on Jari Lehtinen koonnut sfnet.viestinta.radio-ryhmässä käydystä tiukasta Radio Novan edustaja vastaan soittolistaradioita vastustava ihmisjoukko -keskustelusta hyvän tiivistelmän. Paljon on sanottu, ja varsinkin “meikäläisten” puolelta on saatu loistavia kommentteja vastapuolen toistaessa vain markkinamiehiltä opittuja mantroja, miksi radio ei saisi olla laadukas media.
Julius July 22nd, 2003
Soitetuimmat kappaleet soittolista-asemilla. Mahdollisuus tarkkailla eri kappaleiden soittokertoja tunnin, päivän, viikon ja kuukauden ajalta, mikä on erittäin mielenkiintoista joutuessani kuuntelemaan näitä asemia pakkosoitolla päivittäin. Ja kyllä, Ricky Martinin Jaleo soi usein: kahdeksan kertaa päivässä! Ei ihme, että saan jo psyykkisiä häiriöitä tuosta.
Julius July 17th, 2003
Metallica haastaa bändejä oikeuteen E- ja F-sointujen käytöstä peräkkäin, joka on heidän mielestään Metallican keskeisimpiä tavaramerkkejä. [lähde]
Aika velikultia nämä Metallican kaverit. Juuri kun he tekivät jotain järkevää — kuunneltavan albumin — aloittavat Ulrich ja kumppanit jälleen naurettavan haastekierteen. Kyseessä voi silti olla kesäinen uutisankka, mitä en yhtään ihmettelisi. Ei kukaan voi oikeasti olla tuollainen idiootti.
Julius July 14th, 2003
Miksi (paikallis)radiot — Kiss, NRJ, Nova ja City etunenässä — alleviivaavat yksityisautoilua jatkuvasti. Liikenneraportteja, autoaiheisia kilpailuja, automainoksia, “soita meille autostasi”-lähetyksiä ja niin edelleen. Tietysti radio on ainoa käytettävissä oleva viestintäväline ainakin ajajalle, joten jollain tasolla ymmärrän autoilun alleviivaamisen. Mutta entä kaikki muut kuulijat. Minä en luultavasti tule koskaan ostamaan autoa — enkä kuuntelemaan suosiolla edellä mainittuja asemia —, mutta asia luo silti jonkinlaisen mielikuvan autoilijoista, jotka ovat musiikillisesti sivistymättömiä moukkia.
Kaiken kruunasi Helsingin Sanomien Nyt-viikkoliitteessä haastateltu KissFM:n Lauri “Mikälie”, joka kertoi lomasuunnitelmissaan olevan autoilun, ja joka poseerasi kulkuneuvonsa päällä artikkelin mukana olleessa kuvassa. Hyvänä esimerkkinä esiintyy myös Levyraati, jonka arvioijien perusteella musiikki on hyvää, jos sitä voi kuunnella autossa — mielummin radiosta. Auto on meille jonkinlainen mekka, ja autoilijoista käydään kiivasta taistelua soittokoneiden kesken. Taistelkaa vain, mutta minua ette saa irti Radio Helsingin äärestä tänä iltana. Taajuudelta ei ole tullut kuin pelkkää kultaa viimeisten parin tunnin aikana.
Julius July 9th, 2003
Justin Timberlakea mollataan joka toisen musiikkitoimittajan ja itsestään tietoisen musiikkiharrastajan taholta. Jos halutaan ottaa esimerkkejä kaupallisesta pahasta, massapopista tai muuten etsiä synonyymejä huonosta musiikista, kohdistetaan huomio ensimmäisenä juuri herra Timberlakeen. Miksi? Onko herrassa jotain sellaista, mikä asettaa hänet omien lapsiemme, HIMin, Nylon Beatin tai Gimmelin alapuolelle, saati sitten “maailmanluokan” tähtien, kuten U2:n tai Metallican? Sanon mielipiteeni suoraan: Justin Timberlake on jopa sataan otteeseen pakkosyötettynä NRJ:n taholta edelleen ihan menettelevää musiikkia, mutta parasta hänen tuotannostaan on silti ensimmäinen singlehitti “Like I Love You”.
Sanon nyt “hänen tuotannostaan”, vaikka tarkoitin taustatiimin tuotantoa. Se on nimittäin todella kovaa tasoa, melkein parasta populaarimusiikin saralla tällä hetkellä. Like I Love Youn alun akustinen sample on hieno, samoin myöhemmin mukaan tuleva rumpubiitti. Melkein voisin sanoa, että Justin ei ole tiimille muuta kuin yksi soittimista, jota he käyttävät hyväkseen häikäilemättä — vähän kuin rumpusamplet ynnä muut, kyllä te ymmärrätte. Jos he tekisivät levyn ilman Nsyncistä tuttua naamaa, omalla nimellään, tuntemattomina, innostuisi maanalainen musiikkikansa välittömästi. Silti jaksan ihailla, kuinka he valitsivatkaan niin monia tasapuolisesti ärsyttävän soittimen. Progressiota!
Santeri July 7th, 2003
Suomen vanhin festivaali sai kokea ensimmäistä kertaa historiansa aikana allekirjoittaneen paikallaolon. Kolmena edellisenä vuonna olen käynyt Provinssirockissa, joten valitsin Ruisrockin lähinnä uutuuden viehätyksen takia, sekä hinnan, sekä mielenkiintoisemman esiintyjälistan takia. Ensimmäinen päivä kului lähinnä esiintymisiä seuraten, mistä voinen kiittää nihkeää ja tihkusateista säätä. Kalja ei oikein maistunut. Toisena päivänä kalja maistu auringonpaisteen ansiosta paremmalta ja esiintyjätkin olivat vähemmän mielenkiintoisia. Olin jopa humalassa hetken aikaa. Rustasin jatkosivulle kustakin nähdystä esiintyjästä lyhyen arvion.
Continue Reading »
Julius July 5th, 2003
Aamu Tikkurilan juna-asemalla, yöllä on satanut ja ilma on lämmintä ja kosteaa. Jos minulla olisi kannettava cd-soittimeni mukana, kuuntelisin varmasti Type O Negativea. Tällaisella hetkellä bändin seksikäs poljento peittoaa kaiken maailman Timberlaket, Gimmelit ja Minoquet. Vaikka olenkin mies, niin jostain kumman syystä Peter Steelen ääni on lähes ärsyttävän viettelevä, melkein piinaava. Ei ihme, että äijä saa karistella lahkeistaan häntä himoitsevia homomiehiä kaiken aikaa. Uudelta levyltä löytyy kappale I Like Goils, jossa herra tosin antaa melko selvän merkin seksuaalisesta suuntautumisestaan. Mahtoi olla melko ärsyttävää yrittää kävellä kadulla rauhassa.
Jos ja kun menette Tuskaan, älkää unohtako Type O Negativen keikkaa. Hieno bändi, jonka levykolmikko Bloody Kisses, October Rust ja Life is Killing Me on lähes klassinen trio goottilevyjen synkässä suossa. Tosin muista gooteista heidät erottaa bändin loistava huumorintaju.
“She’d like to know God
Ooh love God
Feel her God
Inside of here - deep inside of her
Jesus Christ looks like me”
Type O Negative / Christian Woman
Pitäisi heräillä seitsemältä muulloinkin viikonloppuisin, ja lähteä heti aamusta tutustumaan ulkoilmaan.
Julius July 3rd, 2003
Lippuni Tuska-festivaalille meni myyntiin, tai oikeastaan ostettiin saman tien. Opeth perui keikkansa, joten miksipä minä enää sinne menisin olemaan joukkoon kuulumaton. Valutan kyyneleen silmäkulmastani muiden suomalaisfanien tavoin.