Julius April 27th, 2004
Kobaïan perusta, bändi nimeltä Magma soitti eilen suhteellisen pitkän keikan Savoy-teatterissa. Reilusti toista tuntia kestänyt setti sisälsi tyypillisen progressiiviseen tapaan kaksi kappaletta, joilla molemmilla oli pituutta reippaasti. Kuten mainittua, yhtyeen musiikki on tiukan progressiivista, minkä vuoksi toisen kappaleen loppupuolella soitettu bassosoolo, jonka aikana muu yhtye lähti lavalta pois jättäen basistin riuhtomaan bassostaan kummallisia ääniä, ei tullut minään yllätyksenä.
Suurempi, ihan oikea yllätys oli tieto, että yhtye on julkaisemassa uutta levyä tämän vuoden syyskuussa. Ensimmäinen kappale olikin uudelta levyltä, se muistutti kovasti yhtyeen suurinta hittiä Mekanïk Dëstrüktïw Kommandöh niin laulultaan kuin soitoltaankin. Kieltämättä silti ihan mainion kuuloista musiikkia.
Rumpali Christian Vander on aina oma näkynsä. Jo harmaantunut herra soitti rumpuja edelleen hurjalla vimmalla. Kummalliset fillit ja vielä oudommissa tahtilajeissa soitetut hysteerisen nopeat kompit ovat hänen tavaramerkkinsä. Ainoa moitittava asia oli kitaristi, jonka soitto ei millään tuntunut sopivan muuhun yhtyeeseen. Välillä hänen soundeistaan ei kuullut mitään, joskus kun kuuli, niin soitto kuulosti irralliselta ja jopa epävireiseltä. Muu yhtye oli hyvässä terässä, varsinkin basisti, bassosooloa lukuun ottamatta tietenkin.
Eilinen oli hieno ja ehdottomasti rahansa arvoinen keikka. Te, jotka asutte lähempänä Poria kuin Helsinkiä, kannattaa ehdottomasti ostaa liput tämäniltaiselle keikalle.
Ohessa vielä kappalelista, jonka ystävällisesti meille toimitti darsu:
1. Köhntarkösz Anteria
2. Mekanïk (Dëstrüktïw) Kommandöh
Julius April 19th, 2004
Uusin bändilöytöni on Clevelandista tuleva, hysteerisen nyrjähtänyttä raskasta rock-musiikkia soittava Craw. Mikä parasta, yhtye tarjoaa koko tuotantonsa halukkaille kuulijoille hyvälaatuisina ja ilmaisina mp3-tiedostoina. Kuunneltuani yhtyeen uusimman levyn Bodies for Strontium 90, minun täytyy sanoa olevani vakuuttunut. Voin vain kuvitella Mike Pattonin laulamassa näiden kappaleiden päälle; yhtye on selvästi kuunnellut Mr. Bunglensa, Tomahawkinsa ja Fantômasinsa.
P.S. Levykauppiaan ryökäle rikastui jälleen köyhän työläisen pennosista. Mistä minä olisin voinut tietää, että heillä oli koko Godspeed You Black Emperor! -sivuprojektien tuotantokatalogi hyllyssään. Ja mistä ihmeestä minä olisin voinut tietää, että kuljen vahingossa Pasilan ohi Helsinkiin ja satun kävelemään Kamppiin Keltaisen jäänsärkijän ohi. Pienen ihmisen elämä on aina välillä kovin hankalaa.
Julius April 8th, 2004
Kluster TU oli juuri sitä mitä lähdin katsomaan. Melkein täyteen myyty Nosturi oli yllättävän savuton ja rauhallinen tila — itse keikka lukeutuu elämäni parhaisiin livekokemuksiin. Kluster TU, eli haitaristi Kimmo Pohjonen (Ismo Alanko Säätiö, jne.), “äänien tuottaja” Samuli Kosminen (Kluster, jne), warr-kitaristi Trey Gunn (King Crimson) ja rumpali Pat Mastelotto (King Crimson) aloitti kiertueensa kotoisesta Suomesta, josta siirtyvät suoraan — yllätys yllätys — Japaniin.
Vaikka mukana oli suuren luokan muusikkoja yhdestä erityisestä suosikkiyhtyeestäni, meinasi Kimmo Pohjonen varastaa esityksen hengästyttävällä haitariakrobatiallaan. Välillä näytti, että soitin poukkoilee miehen käsissä ja yrittää repiä häntä joka suuntaan. Haitarin vahva murina tuntui tulevan miehen koko vartalosta; tunnetta lisäsi vielä Kimmon omat korahdukset ja muut äännähdykset. Samuli Kosminen valitsi hänelle mitä oudoimpia soundeja, sen mitä omalta sampletykitykseltään ehti.
Trey ja Pat olivat taattua laatua. Pat hauskuutti yleisöä soittaen yhden kappaleista istuen lattialla ja hakaten muutamaa peltiä ja virveliä. Treyn warr murisi välillä kuin basso, välillä helisi kuin kitara; välillä oli molempia.
Voisin hyvällä omallatunnolla väittää Kluster TU:ta kuudenneksi ProjeKctiksi, neljän ensimmäisen King Crimson -fraktaalin ja ProjeKct X:n lisäksi. Toivon myös todella, että he tallentavat edes hieman uskomatonta äänimaailmaansa levylle. Nosturissa ollut isolla kameralla kuvannut kuvaaja jättää ilmaan odotuksen dvd-julkaisusta. Molemmat kelpaavat minulle. Magma saa pistää parastaan, jos aikoo ylittää Kluster TU -nelikon erittäin onnistuneen keikan.
Julius April 1st, 2004
Tulipa tässä mieleeni, että sika sanoo “href href”.
YleQ uudistaa ilmettään. Helsingin Sanomissa mainittiin kanavan uudesta konseptista mm. seuraavaa: “Hidastempoista musiikkia, jota ei muilta kanavilta kuule, myös päiväsaikaan”, “Lisää mustaa musiikkia, roots-musiikkia, maailmanmusiikkia, viihdettä, jazzahtavaa”, “YLE Q luottaa tulevaisuudessa ihmisten kykyyn kuunnella tuntematontakin musiikkia.”
Lisäksi uutisryhmistä saamieni tietojen mukaan ohjelmakartalle löytää tiensä Radiomafialla tutuksi tulleita musiikin erikoisohjelmia, kuten Hard Rock Club, Jazzofrenia ja Mustafan Basaari alkuperäisessä mitassaan. Minusta ratkaisu on hyvä ja oikea Yleltä, sillä laadukasta radiotarjontaa ei voi koskaan olla liikaa. Suomen kokoisessa ketjuradioiden valloittamassa maassa kaivataan Radio Helsingin lisäksi muitakin rohkeita yrittäjiä. Harmi vain, että YleQ tietääkseni ei kuulu analogisena muualla kuin pääkaupunkiseudulla.
P.S. Marsupilami sanoo foobar.
Julius March 22nd, 2004
SchizoJanne haastoi listaamaan levyjä helpottamaan pahaa oloa. Tässä niitä tulee:
- Pink Floyd - Piper at the Gates of Dawn
Kissoja LSD:ssä, tonttuja luolissaan, kodittomia hiiriä ja muuta hassua pelastamaan päivän kuin päivän.
- The Flaming Lips - Yoshimi Battles the Pink Robots
Yoshimi karkottaa pahat vaaleanpunaiset robotit.
- Kuusumun profeetta - Kukin kaappiaan selässään kantaa
Suomenkielistä perhospsykedeliaa puutarhasta, jossa on aina lämmin kesäpäivä. Silkkaa hulluutta, mutta hauskaa sellaista.
- Höyry-kone - Huono parturi
Levyä voisi pitää kovin synkkänä ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta ei näin vahva pilke silmäkulmassa tehty musiikki voi muuta kuin ilahduttaa.
- Alamaailman vasarat - Vasaraasia
Kebab on varastettu, perään!
Tämän paketin, tai edes jonkin näistä levyistä kuunneltuaan ei maailma ole ollenkaan niin paha paikka olla. Levyvalinnat ovat suoraan hyllystäni; levyhyllyn ulkopuoliset piristeet unohdettakoon.
Julius March 3rd, 2004
Onneksi olkoon Radio Helsinki, joka täytät tällä viikolla kiemuraiset kolme vuotta. Juhlan kunniaksi Yle TV 2:n ajankohtaisohjelma A2 haastatteli muutamaa aseman avainhenkilöä, ja juttu on saatavilla ohjelman webbiarkistosta.
Julius March 2nd, 2004
Steve Vai, Joe Satriani ja Robert Fripp soittavat yhteiskeikan Suomessa, näillä näkymin ensi kesäkuun seitsemästoista päivä. Hieman järkytyin, kun luin tuosta ensimmäisen kerran, enkä vieläkään ole oikein tolpillani.
Asiasta kertoo Steve Vain kiertueaikataulu.
Siis mitä helvettiä. Parasta mennä nukkumaan, ja herätä huomenna uuteen aamuun. Vai, Satriani ja Fripp yhteiskiertueella… Nyt olen nähnyt kaiken.
Julius March 1st, 2004
Magyar Possen uuden levyn Kings of Time ennakkotilauksia otetaan vastaan Verdura Recordsilla. Edellinen levy maksoi viisitoista euroa, joten en usko uutukaisen olevan kalliimpi. Toivottavasti nyt aivan massiivisen korkealla liitävät odotukseni eivät ropise katkerana sateena ilkkuvan blogikansan päälle. Ainakin Nosturissa ja Gloriassa uudet kappaleet toimivat kuin Duracell-paristo takaraivossa.
Harmittaa vieläkin, että olen jäänyt paitsioon yhtyeestä nimeltä And the Lefthanded. Heitä oli kuulemma näkynyt Musiikkitelevision kansainvälisessä versiossa, mikä on melko kova saavutus näinkin pienelle suomalaisyhtyeelle. Kohta teen jotain odottamatonta. Ostan heidän uuden albuminsa kuulematta sitä kertaakaan ennalta, ja elän loppukuun perunalla ja sorbetilla.
P.S. Blogilistalle oli kerrankin tullut muutama uusi blogi, jotka otin Pamaus-listalleni. Harvinaista, mutta ah niin herkullista.
Julius February 29th, 2004
Magyar Possen Glorian keikka oli melkein täsmälleen sama kuin Nosturissa muutama viikko sitten. Eikä haitannut yhtään. Bändin sointi kuulostaa kerta kerralta paremmalta, enkä malta odottaa heidän tulevaa Kings of Time -albumiaan, joka ainakin Soundin Jaan Wessmanin mukaan on odotuksen arvoinen. Yhtyeen uusi materiaali kuulostaa kovasti edellistä levyä paremmalta. Musiikissa on paljon enemmän potkua, kun räyhäävillä osuuksilla on jokin tarkoitus edellisen levyn itsetarkoituksellisen postrockaavien rymistelyjen sijaan.
Gloria on mukava keikkapaikka, varsinkin kun kiipeää yläparvelle. Mukavan pehmeissä tuoleissa on hyvä juoda konjakkia ja nauttia Suomen parhaasta postrockista. Ainoa valituksen aihe kohdistuu savuttomaan puoleen, joka on kaikkea muuta kuin savuton. Tietenkin ymmärrän, että keikalle ei mennä häiriintymään passiivisesta tupakoinnista, mutta silti eilisiltainen savusta johtunut huono olo ja vaatteisiin jäänyt kamala haju oli minulle liikaa. Jouduimme jättämään kovasti aloitustaan pitkittäneen And the Lefthandedin esityksen väliin juuri tästä syystä, mikä on sääli, sillä en ole tähän mennessä kuullut bändin musiikkia juuri ollenkaan.
Alkuillasta soittanut Siniaalto sai Nandan innostumaan Thereminin hankkimisesta. Kalliita ovat, mutta kaunista ääntähän tuo piti. Ja soittaminen näytti sopivan hauskalta.
Julius November 5th, 2003
Minun piti pysytellä erossa tästä huonoimmat levynkannet -villityksestä. Kieriskeltyäni lattialla muutaman tovin, on minun kuitenkin valittava maailman huonoin levynkansi. Ole hyvä Louis, pysti on sinun! [via. Bizarre Records]