Olen monesti sanonut, että kesän festareista minua kiinnostaa ainoastaan Tuskan huutomouhosektori, sekä Konemetsän viikonlopun tanssiputki hymyilevien ihmisten keskellä psy-trancen sekä junglen tahdissa. Tuskaan en ehtinyt saada lippua, Konemetsään tarvittavan välineistön järkkäily on parhaillaan työn alla: Olemme hankkimassa puoljoukkuetelttaa vuokralle, kunhan vain löydämme parhaan tarjouksen ja saamme selvitettyä kenen vakuutus kattaa mahdollisimman paljon, jotta festari ei pahimmassa tapauksessa tule aivan älyttömän kalliiksi rapahtumaksi.
Sattumalta saatan joutua pyörtämään puheeni, sillä suu jatkuvassa virneessä levyjä pyörittelevä Dj Tiësto kokoaa pissikset saman katon alle Kaapelitehtaalle syksyllä järjestettävällä Club Colors -festivaalilla. Tiësto on kuitenkin tämän maailman parhaita miksaajia, jonka kuunteleminen ja varsinkin tanssiminen on todellakin kaiken rahan arvoista. Ja hei, tuohan on syyskuussa, jolloin kesälupaukseni saattaa sittenkin toteutua kaikkien suureksi yllätykseksi.
Olin kovin surullinen ajatuksesta, että joutuisin luopumaan eräästä maailman kauneimmasta tietokoneesta, vanhasta iMac G4 flat panel -mallista (alias “pöytälamppu”). Kone majaili kovin surullisen näköisenä lattialla pöytätilan käydessä vähiin ja yritin jopa saada vanhusta myytyä. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni, googletin mielestäni parhaan ppc-linuxin ja annoin palaa. Ongelmana oli laitteen Superdrive-asema, joka ei enää oikein jaksa lukea kaikkia levyjä. Käytinkin melkoisesti aikaa perehtyessäni käyttiksen asentamiseen usb-tikulta — huonoin tuloksin. Onneksi onni suosi minua tällä kertaa ja Anttilasta (yhh) ostamani kalliit DVD-R -levyt (yhhhh) olivat tarpeeksi hyviä toimiakseen vanhan Superdriven kanssa; hetkessä sainkin asennusohjelman käyntiin ja loppu olikin suorastaan triviaalia.
Tosin installerin käynnistäminen ei ollut mikään triviaalein toimenpide selvittää. Ohjeissa paljastettu yhdistelmä cmd+opt+c ei vaan toiminut, joten asennusohjelma piti käynnistää jollain toisella tavalla. Toimenpide onnistui kuitenkin oivasti käyttämällä hämärää näppäinyhdistelmää cmd+opt+f+o koneen käynnistyksessä, jolloin avautuu pääsy koneen firmwareen. Firmwaren komentokehoitteeseen tulee antaa käsky boot cd:,\install\yaboot, joka käynnistää levyllä majailevan asennusohjelman. TÄMÄN jälkeen kaikki olikin triviaalia.
Eli summa summarum: hyvät naiset ja herrat, Kobaïa on nyt siirtynyt astetta tehokkaampaan koneeseen ja tarjoaa hyvän syyn pitää vanhaa kaunotarta koristamassa asuntoa mieluusti niin kauan kun koneessa vielä henki pihisee. Samalla myös ruokin outoa fiksaatiotani kummalliseen ja kuolemaa tekevään rautaan ja nostan myös serverin tietoturvaa käyttämällä marginaalirautaa, jolle ei löydy ihan niin paljon tunnettuja tietoturva-aukkoja. Touché elämä!
Minimalistisuudessaan aivan huikaisevan hieno An Eye for Annai ansaitsee linkityksen. Jos arvostaa absurdia ja omituista, mutta silti liikuttavaa tarinaa, niin tämä animaatio toimii kuin junan vessa, jonka putki on solmussa, muttei silti tukossa.
Vanha uskollinen 17″ pöytälamppu-iMac alkoi köhiä jo sen verran pahasti jopa ihan perus web-surffauksessa, ettei minulla oikein enää ollut muita vaihtoehtoja kuin uuden ykköskoneen hankkiminen. Nykyisessä työpaikassani tulee syksyllä mahdollisuus tehdä etätöitä ja koska Sininen Meteoriitti toteuttaa ainoastaan Windows-alustalle ohjelmistoja, tarvitsin koneen, joka pyörittää Windows XP:tä tarpeeksi sulavasti. Pitkään emmittyäni (tarkoititko: todettuani päivän päätteeksi hakevani uuden koneen) päädyin jälleen Appleen. Kantaessani 20″ iMac-konetta kassalle mietin kassapojan kanssa, missä vaiheessa kasvan tarpeeksi ihmisenä, jottei minun aina tarvitsisi ostaa Applen tietokoneita vanhan käydessä hitaaksi.
Kassa totesi, että siihen saattaa vielä mennä pitkään.
Hiljalleen oma työympäristöni alkaa olla valmistumassa. Koneeseen tulee neljä gigaa muistia ensi viikolla, virtuaalikoneessa pyörivä XP tuntuu erittäin nopealta työympäristöltä (kunhan tästä kahden gigan ahtaasta lokerosta pääsee eroon) ja mikä parasta, iMac pyörittää myös nyt kakkosnäyttönä olevaa aiemmin hankkimaani 24″ TFT:tä täydellä resoluutiolla köhimättä, jolloin esimerkiksi fullhd-elokuvien katselu on oikein mukavaa puuhaa.
Toki piti iMacin mukaan hankkia myös musta 160 gigan iPod Classic, johon saan vihdoin mahtumaan kaiken omistamani mp3-musiikin ja mukaan vielä kaikki koskaan julkaistut The Simpsons, Family Guy ja American Dad -jaksot, kunhan vain jaksan suorittaa konversion. Kiitos Steve, että saan antaa rahani sinulle jälleen. Jatkan häviämistä… :)
Toivottavasti seuraava dokumentti (A Jihad for Love, traileri) saadaan Suomenkin teattereihin, sen verran mielenkiintoisen aiheen on tekijä valinnut.
Lainaten Youtubesta:
In Western media, the concept of ‘jihad’ is often narrowly equated with holy war. But Jihad also has a deeper meaning, its literal Arabic being ’struggle’ or ‘to strive in the path of God’. In this film we meet several characters engaged in their personal Jihad’s for love. The people in this film have a lot to teach us about love. Their pursuit of love has brought them into conflicts with their countries, families, and even themselves. Such is the quandary of being both homosexual and Muslim, a combination so taboo that very little about it has been documented.
As a result, the majority of gay and lesbian Muslims must travel a twisting, lonely and often dangerous road. The majority of Muslims believe that homosexuality is forbidden by the Qur’an and many scholars quote Hadith (sayings attributed to the Prophet Muhammad, peace be upon him) to directly condemn homosexuality. Islam, already the second largest religion in the world is also the fastest growing. 50 nations have a Muslim majority. In a few of those nations laws interpreted from alleged Qur’anic prohibitions of male homosexuality (lesbianism is allegedly absent from the Qur’an) are enforced by religious, tribal or military authorities to monitor, entrap, imprison, torture and even execute homosexuals.
Muutoksia ilmassa. Otin eilen lopputilin yrityksestä, jossa olen työskennellyt enemmän tai vähemmän säännöllisesti vuodesta 1999. On siis muutoksen aika ja tänä keväänä olenkin kilpailuttanut työpanostani kolmessa työhaastattelussa, joista kaksi poiki työtarjouksen. Valitsin seuraavaksi työpaikakseni Sinisen meteoriitin. Heidän työtarjouksensa oli minulle melko suotuisa, sekä työporukasta löytyy useampia tuttuja nimiä.
…eli mikä ettei?
Kevään tenttikausi on täydessä hulinassa parhaillaan ja tämän ohjelmistotuotannon jälkeen pitäisi vielä osata jotain tuotantotaloudesta, todennäköisyyslaskennasta sekä tehdä kooste luentomuistiinpanoista.
Kertokaa minulle, mitä vaaratilanteita voi syntyä, jos kulkee paternoster-hissillä ylimmän tai alimman kerroksen ohi ja on mukana kierroksessa toiselle hissiradalle? (via Triviaa)
Muutama päivä eivät Sampon kortit toimineet Helsingin alueella missään kaupassa, missä on käytössä PIN-koodiin perustuva tunnistus. Kauppiaat kirosivat. Kuka korvaa?
Viikonloppuna Tampereella, se tekee sitten yhteensä viisi päivää erinäisiä kissanristiäisiä viime viikolle. Loppua ei näy.
Makseista toimitettu:
Justice - Waters of Nazareth
Seiskatuumaisia tilattu:
Radiohead - Jigsaw Falling Into Place
Jos vielä pitää kaivaa lisää hyviä juttuja Radioheadista, heidän sinkkujensa hinnoittelu on laskettu juuri oikealle tasolle. 2,5 euroa Nudesta seiskana tekee kappaletta kohden (1,25 euroa) järkevän summan, kun otetaan huomioon kuljetuksista ja painatuksesta koituvat kulut.
Mitä tekee hölmö teekkari lauantai-iltana, kun kenelläkään paikalla olevalla ei ole mitään suunnitelmia, kun kuitenkin haluttaisiin tehdä jotain? Tietenkin sitsaa. Huoltoasemalta saa pekonia ja munia, lähistöltä löytyy vapaa keittiö ja tila pöydälle, jonka ympärille kaikki mahtuvat. Jostain löytyy gongi, ja joku käy avaamassa oven avaimet unohtaneelle, jolta saa palkaksi pullon vodkaa.
Tämän takia Otaniemi on yksi parhaita paikkoja maailmassa. Ilta venyi lopulta aamuseitsemään.
