Olen monesti sanonut, että kesän festareista minua kiinnostaa ainoastaan Tuskan huutomouhosektori, sekä Konemetsän viikonlopun tanssiputki hymyilevien ihmisten keskellä psy-trancen sekä junglen tahdissa. Tuskaan en ehtinyt saada lippua, Konemetsään tarvittavan välineistön järkkäily on parhaillaan työn alla: Olemme hankkimassa puoljoukkuetelttaa vuokralle, kunhan vain löydämme parhaan tarjouksen ja saamme selvitettyä kenen vakuutus kattaa mahdollisimman paljon, jotta festari ei pahimmassa tapauksessa tule aivan älyttömän kalliiksi rapahtumaksi.
Sattumalta saatan joutua pyörtämään puheeni, sillä suu jatkuvassa virneessä levyjä pyörittelevä Dj Tiësto kokoaa pissikset saman katon alle Kaapelitehtaalle syksyllä järjestettävällä Club Colors -festivaalilla. Tiësto on kuitenkin tämän maailman parhaita miksaajia, jonka kuunteleminen ja varsinkin tanssiminen on todellakin kaiken rahan arvoista. Ja hei, tuohan on syyskuussa, jolloin kesälupaukseni saattaa sittenkin toteutua kaikkien suureksi yllätykseksi.
Olin kovin surullinen ajatuksesta, että joutuisin luopumaan eräästä maailman kauneimmasta tietokoneesta, vanhasta iMac G4 flat panel -mallista (alias “pöytälamppu”). Kone majaili kovin surullisen näköisenä lattialla pöytätilan käydessä vähiin ja yritin jopa saada vanhusta myytyä. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni, googletin mielestäni parhaan ppc-linuxin ja annoin palaa. Ongelmana oli laitteen Superdrive-asema, joka ei enää oikein jaksa lukea kaikkia levyjä. Käytinkin melkoisesti aikaa perehtyessäni käyttiksen asentamiseen usb-tikulta — huonoin tuloksin. Onneksi onni suosi minua tällä kertaa ja Anttilasta (yhh) ostamani kalliit DVD-R -levyt (yhhhh) olivat tarpeeksi hyviä toimiakseen vanhan Superdriven kanssa; hetkessä sainkin asennusohjelman käyntiin ja loppu olikin suorastaan triviaalia.
Tosin installerin käynnistäminen ei ollut mikään triviaalein toimenpide selvittää. Ohjeissa paljastettu yhdistelmä cmd+opt+c ei vaan toiminut, joten asennusohjelma piti käynnistää jollain toisella tavalla. Toimenpide onnistui kuitenkin oivasti käyttämällä hämärää näppäinyhdistelmää cmd+opt+f+o koneen käynnistyksessä, jolloin avautuu pääsy koneen firmwareen. Firmwaren komentokehoitteeseen tulee antaa käsky boot cd:,\install\yaboot, joka käynnistää levyllä majailevan asennusohjelman. TÄMÄN jälkeen kaikki olikin triviaalia.
Eli summa summarum: hyvät naiset ja herrat, Kobaïa on nyt siirtynyt astetta tehokkaampaan koneeseen ja tarjoaa hyvän syyn pitää vanhaa kaunotarta koristamassa asuntoa mieluusti niin kauan kun koneessa vielä henki pihisee. Samalla myös ruokin outoa fiksaatiotani kummalliseen ja kuolemaa tekevään rautaan ja nostan myös serverin tietoturvaa käyttämällä marginaalirautaa, jolle ei löydy ihan niin paljon tunnettuja tietoturva-aukkoja. Touché elämä!
Minimalistisuudessaan aivan huikaisevan hieno An Eye for Annai ansaitsee linkityksen. Jos arvostaa absurdia ja omituista, mutta silti liikuttavaa tarinaa, niin tämä animaatio toimii kuin junan vessa, jonka putki on solmussa, muttei silti tukossa.
Vanha uskollinen 17″ pöytälamppu-iMac alkoi köhiä jo sen verran pahasti jopa ihan perus web-surffauksessa, ettei minulla oikein enää ollut muita vaihtoehtoja kuin uuden ykköskoneen hankkiminen. Nykyisessä työpaikassani tulee syksyllä mahdollisuus tehdä etätöitä ja koska Sininen Meteoriitti toteuttaa ainoastaan Windows-alustalle ohjelmistoja, tarvitsin koneen, joka pyörittää Windows XP:tä tarpeeksi sulavasti. Pitkään emmittyäni (tarkoititko: todettuani päivän päätteeksi hakevani uuden koneen) päädyin jälleen Appleen. Kantaessani 20″ iMac-konetta kassalle mietin kassapojan kanssa, missä vaiheessa kasvan tarpeeksi ihmisenä, jottei minun aina tarvitsisi ostaa Applen tietokoneita vanhan käydessä hitaaksi.
Kassa totesi, että siihen saattaa vielä mennä pitkään.
Hiljalleen oma työympäristöni alkaa olla valmistumassa. Koneeseen tulee neljä gigaa muistia ensi viikolla, virtuaalikoneessa pyörivä XP tuntuu erittäin nopealta työympäristöltä (kunhan tästä kahden gigan ahtaasta lokerosta pääsee eroon) ja mikä parasta, iMac pyörittää myös nyt kakkosnäyttönä olevaa aiemmin hankkimaani 24″ TFT:tä täydellä resoluutiolla köhimättä, jolloin esimerkiksi fullhd-elokuvien katselu on oikein mukavaa puuhaa.
Toki piti iMacin mukaan hankkia myös musta 160 gigan iPod Classic, johon saan vihdoin mahtumaan kaiken omistamani mp3-musiikin ja mukaan vielä kaikki koskaan julkaistut The Simpsons, Family Guy ja American Dad -jaksot, kunhan vain jaksan suorittaa konversion. Kiitos Steve, että saan antaa rahani sinulle jälleen. Jatkan häviämistä… :)
