tähystelyä
Nea April 28th, 2008
Viime maanantaina hiippailin taas vaihteeksi Kotkan keskussairaalaan. Siellä minut lykättiin naistentautien osaston sänkyyn odottelemaan leikkausta. Kymmentä vaille kahdeksan kätilö tuli ilmoittamaan, että minut leikattaisiin ensimmäisenä, joten nyt ystävällisesti tukisukat jalkaan, silmälasit pois päästä ja eikun menoksi.
Minua ei oltu ikinä nukutettu, pelotti hirvittävästi. Oli letkua ja maskia. Simahdin kuin niistetty kynttilä ja heräsin elämäni hirvittävimpään paleluun. Olin tärissyt kanyylin irti kädestäni ja pyörin siinä jääkylmäksi muuttuneen keittosuolaliuoksen peittämillä lakanoilla. Tajusin hämärästi hoitajien vaihtavan lakanoita altani ja pukevan minulle kuivan paidan. Kysyin avattiinko minut. Ei avattu, tähystettiin vain. Sain lämpöpuhaltimen ja monen monta peittoa. Nukuinkin sitten ihan tyytyväisenä vielä pari tuntia.
Kovia kipuja aiheuttaneet endometrioosipesäkkeet poistettiin. Pyysin päästä samana iltana kotiin, sairaalan gluteeniton näkkileipädieetti ei oikein innostanut. Puoli yhdeksän illalla olin kotimatkalla ja autosta noustessani huomasin liikuntakykyni puolesta muistuttavani edesmennyttä isoäitiäni. Kotona oli pitsaa ja intoileva koira. Kolme päivää meni kärsiessä. Kolme mielettömän kaunista kevätpäivää. Olkapäiden kipu ylitti kovuudessaan vatsakivut huimasti.
Eilen kävin lemmikkimessuilla, tänään tulin jo töihin. En kyllä ymmärrä miten kukaan voi laparoskopian jälkeen pitää vain kolme päivää sairaslomaa ja palata sitten töihin. Itselläni ei käynyt mielessäkään.
Pitäisi lisätä Kobaïaan uusi kategoria, “Nean sairaudet”.