extra fresh
Nea October 27th, 2007
Ahh, Minttu kirjoitteli niin tuttua huttua. Lääketieteen oppikirjoihin sopimattomat oireilut ovat minunkin kohdallani aiheuttaneet vakavan lääkäri-inhon. Vuosia lihas- ja nivelkipuja, tennispalloksi turvonneita varpaita, päänsärkyä ja vatsaoireita sekä miltei käyttökelvottomat olkapäät ja lääkäri toisensa jälkeen nostaa kädet pystyyn.
Olen käynyt vatsan takia tähystyksiä myöten tutkittavana. Itse kokeilemalla huomasin gluteenittoman ja laktoosittoman ruokavalion auttavan huikeasti. Päänsäryn diagnoosi on migreeni. Olkapäihin on lykitty kortisonia, niitä on väännetty ja käännetty ja syötetty särkylääkettä. Sama varpaille. Minulla ei ole reumatekijää eikä tulehdusta. Uusin oire on pitkäaikaisesta istumisesta (vaikkapa autossa, työtuolilla tai elokuvissa) kipeytyvä takareisi.
Kaulalta poistetusta patista ei paraskaan patologi osannut sanoa, että mikä riivattu se oikein on. Olkahermon ENMG-koe kertoi, että leikkauksessa vaurioitunut hermo on lähtenyt parantumaan, mutta lääkäri hämääntyi lihasten voimattomuudesta. No liikuta siinä sitten kättä kun sattuu niin maan perkeleesti. Ensi perjantaina menen ortopedin vastaanotolle. “Joo ei tässä kyllä oikein mitään voi tehdä, ota tosta Panacod ja pärjäile”.
Minua hoitaneista lääkäreistä ainoastaan korva-nenä-kurkkupolin nuorimies on ottanut minut vakavasti: lähettänyt röntgeniin, otattanut koepaloja ja verikokeita, kuvauttanut tietokonetomografian, pistänyt fysiatriselle ja vielä leikannutkin. Iso kiitos hänelle osaamisesta ja huolehtimisesta, knk-polille on aina ilo mennä. Sen sijaan nuo muut sankarit…
Ja sitten illan muihin aiheisiin.
Koiranpentu on kotiutunut. Sen huomaa siitä, että se on alkanut tekemään pahojaan koetellakseen uusia omistajiaan. Sotilaallinen kuri auttaa useimmissa tapauksissa, mutta jos ei huomaa pöydältä ryöväämistä tai kynien nakertelua juuri sillä hetkellä, niin siitä on vähän paha mennä jälkikäteen rankaisemaan. Tyttö on hieman hassu ja luupää, kuten nyt tuonikäiset yleensä. Koko ajan keksimässä jekkuja. Esimerkiksi eilen; Verna kakkaa ja Nessie on sen takapuolessa kiinni syömässä kakat sitä mukaa kun sitä tulee. Ihan kaikkia kortteja ei elämä siis Nessien pakkaan jakanut. Osaapa se kuitenkin antaa ensin toisen tassun ja sitten toisen, mennä maahan, istua, olla hetken paikallaan, noutaa lelun ja tulla kutsusta luokse. Ja se tärkein asia; se osaa olla hiljaa ja nukkua öisin.
Edessä on pitkä, pimeä työpäivä. Onneksi tuo pakkoulkoilu 5 kertaa päivässä piristää ihan mukavasti.