Nea August 24th, 2007
Nea “tilastopoikkeama” Gustafsson olkoon uusi nimeni. Kaikenlaisen ronkkimisen, leikkelyn ja kuvailun tuloksena on pari ymmällään olevaa lääkäriä, yksi häiriintynyt patologi ja epäily siitä, että minulla olisi aasialaisilla miehillä esiintyvä tauti. Kun kikattelin mielipuolisesti vastaanotolla, lääkäri luuli minun vain olevan hyväntuulinen.
Eilen minulle soitti pahoittelevan kuuloinen hoitsu, joka pyysi nätisti menemään vielä kerran labraan ja sitten ensi viikon perjantaina syöpälääkärin käsikopelotutkimukseen. Tietokonetomografiassa kaikki näytti normaalilta (vaikka epäilinkin minulta puuttuvan jotain, esim. perna), joten tämäkin käynti on niitä “ihan varmuuden vuoksi”. Kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että minulla ei ole imusolmukesyöpää. Olen vain omituinen.
Vasemmassa olkapäässä sen sijaan on hermovaurio. Sen pitäisi kuntoutua parissa kuukaudessa itsestään, mutta itseni tuntien siitä ei ikinä tule kalua.
Nyt odottelen koulun alkua, työllistymistä, Marin muuttopäivää (3.9.), tupareita, koiravauvaa ja joulua.
Nea August 9th, 2007
Rämmin eilen vadelmapusikossa, mistä saaliiksi tuli lukuisten öttiäisten lisäksi kolme litraa marjoja. Niistä litra oli muusina kotiin päästyäni. Osasta tulee hilloa, osa päätynee kakkuihin ja rahkaan. Ja rahkakakkuihin.
Kesän odotetuin päivä oli maanantaina, kun menimme Sagan, nyt 5 vuotta, kanssa uimarannalle kahlailemaan ja ottelemaan vähän valokuvia. Neiti on edelleen maailman ihanin mukula, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Valokuvat päätyivät siihen satojen käsiteltävien kuvien jonoon mikä kuukauden aikana on kertynyt. Onneksi en ole missään muualla töissä, sillä aikani ei yksinkertaisesti riittäisi yhtään mihinkään. Neljät häät, yhdet festarit, yksi bändi, Saga ja kaikki niihin liittyvä homma ovat vieneet ja tulevat viemään tehokkaasti kaiken ajan mitä minulla on elokuussa ollut käytettävissäni. En muista aikaa kun minulla olisi ollut näin paljon töitä.
Kotkan kaupunki on tehnyt hoidossani Mokan. Potilasasiamies tulee lomilta 12.8., sitten alamme selvittää sitä järkyttävää sumppua mikä hoitoni on ollut. Vielä ei ole selvinnyt onko sairaanhoitopiirin hallinto mokannut oikein kunnolla, eli onko minulla sädehoitoa vaativia kasvaimia. Mikäli niitä löytyy, on hoidon saamisen viipyminen luettavissa vakavaksi hoitovirheeksi. Hiphei.
Koulukin alkaa pian. Elämässäni ei ole yhtään tylsää päivää.