Pelkoa ja inhoa Las Kotkassa
Nea July 25th, 2007
…
Maanantaiaamuna sain hysteerisen itkuparkukohtauksen. Olen leikkauksestani asti odottanut sydän mykkyrällä tietoa siitä, mikä pattini mahtoi olla, ja oletin tiedon viipyvän ensi maanantain soittoaikaan asti. Sen sijaan postiluukusta tupsahti kaksi pulloa varjoainetta ja kutsu vatsan alueen tietokonetomografiaan. Sädehoidon poliklinikalle. Miten voi olettaa normaalin ihmisen reagoivan, kun ilman mitään ennakkovaroitusta kutsutaan sädehoitopolille? Huutopaniikilla tietenkin.
Soittelin kaksi päivää eessuntaas joka paikkaan, kunnes joku ihana hoitsu selvitti syyn. Alustavan lausunnon mukaan patti on ollut “hyvänlaatuista liikakasvua”, ja varjoainekuvaus tehdään vatsaontelon imusolmukkeiden tutkimiseksi. Työkaverin anoppi, osastonhoitaja toisaalla, oli saanut melkoisen raivarin kuultuaan miten minua oli kohdeltu. Joku oli paperiviidakossa unohtanut, että täällä toisessa päässä on tunteva, ajatteleva, ehkä herkkäkin ihminen. Ei ollut ensimmäinen kerta, eikä takuulla viimeinenkään.
Tämä kaikki siis sen päälle, että ensin unohdetaan kiireellinen lähete, sitten siirretään soittoaikaa kuukaudella ja meinataan vielä lääkärin virheestä (”oho!”) pumpata minusta selkäydinnestettä turhaan. Eikä vasen käsi toimi vieläkään kunnolla, kun pattihan kaivettiin olkahermon alta. No, milloinkos olkapääni ovat kunnossa olleetkaan.
…
Baarimme on viimeisen kerran auki ensi lauantaina. Viimeinen työvuoroni on perjantai-iltana. Koko viikko on Meripäivä-, ja Tall Ship’s Races -hulinan jälkeen ollut hiljainen ja ankea. Hotellin puhelimeen on joutunut myymään eioota, kaapit ja varastot ammottavat lähes tyhjillään. On minulle niin tyypillistä, että juuri kun alan päästä vauhtiin jossakin, sen pitää loppua kuin seinään. Pari uutta työpaikkaa on jo hakusessa, niistä toinen oman alan hommia, toinen ravintola-alan. Jälkimmäisessä olisi se hyvä puoli, että tämä neiti voi nyt toimia anniskeluvastaavana ja saisi siitä hyvästä melko kivaa palkkaa, kun taas ensimmäisessä, noh, mitä luulette. Pääsisin viimein tekemään kuvia ja saisin opiskelut sillä maksettua.
Ja mitäkö teen hereillä tähän aikaan päivästä? No nythän on ensimmäinen vapaapäiväni kahteen viikkoon, mikä tarkoittaa sitä, että pitää siivota kahden viikon sotkut ja pyykätä kahden viikon pyykit. Tsädäm!
Minulla on hauvavauvakuume. Uusi perheenjäsen on suunnitteilla ensi talveksi. Vuh.
