Plaa plaa
Julius June 8th, 2007
Rankka työviikko takana. Suunta töistä Unicafén spagettihyvyyden kautta Koffin puistoon kera kirjan, joka oikeastaan pitäisi lukea joka kesä: Taru sormusten herrasta. Siinä keskellä pörisevien pienten ystävien, ruokaa maasta nokkivien lokkien ja kurisevien pulujen lähdin jälleen Frodon, Samin, Merrin ja Pippinin matkaan, muistini mukaan jo viidettä kertaa, ja jälleen olen koukussa kirjaan. On mukavaa löytää tutusta teoksesta uusia nyansseja ja jänniä yksityiskohtia, joita ei ennen ole huomannut — pienet huomiot hahmojen käytöksestä erinäisissä tilanteissa, heidän elämäntyylinsä seikkailuun tuomat hauskat sivujuonteet ja onnellisen, helpon elämän päätös jonkin suuremman hyväksi. Olen jälleen myyty, ei voi mitään.
Koffin puistosta siirryin Hietalahden rantaan paistattelemaan auringon viimeisissä säteissä. Satamaan pysäköi huvijahti mukanaan muutama varakkaan kusipään näköinen kaveri ja pari blondia bimboa, jotka jäivät kannelle ottamaan aurinkoa. Nuoripari halusi, että ikuistan heidät valokuvaan, pyrin perfektionistina hyvään rajaukseen ja valotukseen; nuoripari kiitti. Huomasin jälleen rentoutuvani aivan totaalisesti. Hengitin kaupunkia sisääni, tunsin asfaltin lämmön allani ja juttelin paikallisille lokeille (jotka tosin lensivät karkuun). Ihmisissä on näin kesällä sellaista outoa hitautta, kuin katselisi hidastettua elokuvaa kesken onnellisen lopun, kun ihmiset ympärillä hymyilevät, ovat onnellisia, kuin kaikki olisi hyvin.
Niinhän heillä saattaa ollakin. Ehkä he eivät tunne oloaan niin kovin ulkopuolisiksi kaikkeen aina. He näyttelevät elokuvassa, eivät katsele sitä yleisön joukosta. Heidän ei tarvitse huomata juonen epäloogisuuksia tai outouksia, oman maailmansa kaksiulotteisuutta, samalla sen tuomaa hyvää oloa ja hymyä. Miksi minä pakotan itseni seuraamaan kaikkea kylmän viileästi ulkopuolelta, pohtien kaiken merkitystä ja suhdetta muuhun maailmaan. Tämä on kohtuullisen rasittavaa, pitäisiköhän riipaista pitkästä aikaa humalatila päälle, jos vaikka hävittäisin itseltäni kolmannen ulottuvuuden hetkeksi.