Turvassa
Julius May 27th, 2007
Kun seisoo tuossa hiekkarannalla, on kuin leijuisi pilviverhon keskellä, ympärillä häivähdys vettä vääristämässä näkymää. Usva peittää näkyvyyden lähes täysin, ainoat äänet ovat lähistön lintujen huhuilu, kaakatus ja liverrys. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ja sitä useammin haluan tyhjentää pääkoppani kaikista ajatuksista. Kovasti yrittämällä pääsen ajatuksista eroon muutamiksi minuuteiksi kerrallaan; siis ettei päässä pyöri työasiat, ei ainaiset suorituspaineet ihan kaikesta mahdollisesta, ei suru, ei ilo, ei käytännössä mikään muu kuin keskittyminen johonkin yhteen yksinkertaiseen asiaan. Seisominen kylläisenä, lämpimähkössä alkukesän illassa keskellä usvaa meren rannalla on jotenkin niin suomalaista. Enkä pyristele vastaan tällä kertaa.
Karistin talviturkkini tänään, eikä 12-asteinen vesi tuntunut ollenkaan pahalta, saati kylmältä. Rehellinen pyrähdys meressä, reilut löylyt saunassa ja lopulta ruisleipää kera vastagraavatun kirjolohen ovat hyvä pohjustus hyville yöunille; keskelle usvaa, jonne vajoan hitaasti tehden kädellä rauhallisia uintiliikkeitä. Lennän kauaksi. Löydän ehkä jotain, jolla korjata siltoja matkani varrella ja varmistan, että todella opin ja kehityn. Se kun tuntuu monille olevan niin vaikeata.
Myös minulle.