Ja ne lapset ja vanhukset
Julius May 24th, 2007
Avasin viimein pyöräilykauteni, lopputulos: toinen kämmen verillä, jalat edelleen maitohapoilla ja valmiina kramppaamaan hetkenä minä hyvänsä. Kannattiko? Ehdottomasti. Huomasin samalla, että ohjaustankoa todella pitää nostaa reilusti, että farkut ovat aivan kamalat pyöräilyhousut, että 15 kiloa tavaraa selässä hidastaa matkaa — paljon — ja että ajo ilman pyöräilyhanskoja kuluttaa kämmenet rikki.
Ajoin siis ensimmäistä kertaa kotoa töihin, eli mukavat 21 kilometriä suuntaansa. Alkumatkan ylämäet, erityisesti Pasilassa ja Hakamäentien sillalla veivät puhtia hieman, mutta pahinta oli paluumatkalla pyöräily liian vähällä energiatankkauksella, jonka vuoksi jouduin matelemaan etanavauhtia lähimmälle kaupalle ostamaan pullon sokerijuomaa, jonka jälkeen matka sujui taas mukavasti. Ensi kerralla siis Gatoradea mukaan ja reilu välipala ennen kotiinlähtöä.
Jotta tiellä ajo olisi vielä sujuvampaa, kannattaisi ehkä myös vaihtaa renkaat hieman kapeampiin, sillä vaikka tuollaisilla tankkirenkailla on todella mukava ajaa ryteikössä, ovat ne maantiellä lähinnä hidastava tekijä. Noh, kasvaapahan kunto samalla. En muuten ole vuosiin ollut niin nälkäinen kuin tänään palatessani kotiin ja ahmiessani loputtoman määrän ruokaa. Ehkä ensi viikosta alkaen, siis kun minulla taas on aikaa, voisin tehdä työmatkapyöräilystä itselleni tavan.
Helpottaa muuten kummasti parissa päivässä kunhan olet oppinut reitin paremmin. Itse olin ensimmäisen työhöpyöräilypäivän jälkeen ihan väsynyt ja kipeä. Toisena päivänä helpotti jonkin verran kun ei vetänyt koko matkaa ~täysillä ja kolmantena osasi jo paremmin paikat missä kannattaa polkea enemmän (kyllä minulla tilannetajua on, mutta kannattaako polkea alamäkeen jos parin mutkan takana on taas reippaampi ylämäki).