Nea December 31st, 2006
Kohellettuani metallipajalla kasvo- ja hengityssuojain, hitsausmaski, korvatulpat ja suojalasit päässäni, en pistä ollenkaan pahakseni niitä viiltävän tyylikkäitä pokia, jotka naamalla on turvallisempaa ampua ilotulitteita. Itseasiassa suorastaan vaadin oikeutta käyttää niitä. Lumen vähäisyydestä johtuen pitänee teipata viinipullo kiveen jotta raketit lähtevät edes suunnilleen oikeaan suuntaan. Kyllä, rakkaat ystävät, joku on mennyt antamaan minulle uudenvuodenaaton vapaapäiväksi. Vuoden sisään olen ollut töissä joka saamarin yleisen juhlapäivän, ja jos vielä tänään olisin hektisen työputken päätteeksi vetänyt pitkän yövuoron, olisivat kello kolmen drinkit olleet kaikki Kuuloharhoja (absintkurantkola).
Siispä, lapset, muistakaa pistää kuski ampumaan raketit älkääkä työntäkö tähtisadetikkua silmään, paloi se tai ei. Hyvää uutta vuotta.
Nea December 23rd, 2006
Tämän vuoden joulukuu on ollut kerrassaan ihmeellinen. Ensin saan veronpalautuksia, sitten puolet enemmän palkkaa kuin odotin ja vielä lomarahan Postilta. Äimän käkenä olen nyt kiroillut, että opintotuen tulorajat menevät yli kovan paukkeen säestyksellä. Kivahan se on rahaa saada, mutta ei perhana nyt ihan näin paljon! Laskin lokakuussa, että saan tienata tänä vuonna vielä hieman päälle kahden palkan verran, ja että jeejee ei tarvi palauttaa tukia. No, vituikshan se meni, kuten minulla on nykyään tapana sanoa kaikesta. Lisätkää soppaan vielä sähkölaitoksen hieman pieleen mennyt arviolaskutus vuodelta ja kahdelta kuukaudelta, niin rankan työrupeamani tulos on plusmiinus nolla. Hurraa vaan tulorajoille.
Joulukin tulee. Pienenä sitä ei millään malttanut odottaa ja nyt se puskee päälle liiankin nopeasti. Tänä vuonna kaikki saavat hienoja, yksilöllisiä ja nerokkaita lahjoja! Ja lähes kymmentuntisen työvuoron aatonaattona puurtaneen, väsyneen ja kiukkuisen takkutukan, joka joulupäivänä tekee toisen mokoman työvuoron. Isona minusta tulee kuollut.
Julius December 17th, 2006
Mistään sitä ei löytänyt. Kiersimme ympäri Helsinkiä kaupasta toiseen. Kaikki tarjosivat eioota. Ensimmäiset saivat joulun parhaan lahjan jonottamalla varhain aamulla kaupan edessä, monet joutuivat tällöinkin pettymään, kun vain jonon viisi tai kymmenen ensimmäistä saivat sen itselleen. Muille sanottiin: tule tammikuussa kysymään uudelleen.
Tänään vinkattiin irkissä, niitä saattaa olla liikkeellä pieni erä jossain päin Suomea. Kiersimme samat kaupat uudelleen — tuloksetta. Turhautuneina hyppäsimme junaan, käydäksemme ensimmäistä kertaa pohjoishelsinkiläisessä Malmin lähiössä, jossa Se odotti meitä muutaman kaverinsa kanssa. Pieni valkoinen paketti. Joulu.
Ja nyt tuo ruoja pitää ohjainta itsellään.
Wii!
Nea December 15th, 2006
Kirja yritti tappaa minut. Velhologian kannessa on jotain muovinpaloja, jotka heijastivat kauppakeskuksen kattovalot suoraan silmiini. Tuntui kuin joku olisi yrittänyt porata silmämuniani kiinni takaraivoon. Hetken olin puolisokea ja kun laitoin silmät kiinni, meinasin kaatua. Mietin tässä jotta lähettäisikö kustantajalle tulikivenkatkuista palautetta kyseisen teoksen vaarallisuudesta epileptikoille ja migreenipotilaille, vai pitäisikö alkaa uskomaan, että salaperäiset, yliluonnolliset voimat halusivat estää minua katsomasta kirjan sisälle…
Pöö!
Ja noin muuten olen ollut töissä ja koulussa. Kuinka yllättävää. Elämään ei jää paljoakaan sisältöä, jos on kotona vain nukkuessaan.