Hymyilen kaikkitietävänä
Julius June 25th, 2006
Ensimmäinen aamu Suomessa. Anoppi siskoineen rikkoo nenänvalkaisuni; tämä yksi siideri meinaa nousta päähän pahasti. Jääköön ainoaksi tänään. Lomakuvat katsottu läpi, ja veikkaan, ettei se jää viimeiseksi kerraksi. Kuvien värit ja rajaus pitäisi miettiä ennen “kehittämistä”, en taida jaksaa juuri nyt. John Coltranen hengästyttävän hieno A Love Supreme säestää, katson valtaisan reheväksi räjähtänyttä pihapuuta. Suomen kesä, opin näemmä arvostamaan sitä yhä vain enemmän mitä vanhemmaksi tulen.
Tiistaina takaisin töihin. Sieltä on työkavereita potkittu pihalle. Ymmärrän syyt, mutta koitan edelleen oppia hyväksymään seuraukset. Ihmisiä, joita olen nähnyt päivittäin, ei vain enää ole. Onneksi pääsen syksyllä kouluun, opiskelemaan vastaavaa tilannetta varten, sekä kehittämään arvokasta tuttavaverkostoa.
Juoksin eilen ensimmäisen kokonaisen kilometrin lähes vuoteen. Siihen päälle muutama vatsalihasliike sekä 45 minuuttia tanssipeliä teki terää. Kun jaksaisi tehdä edes puolet tuosta harjoittelusta ainakin neljä kertaa viikossa, voisin tehokkaasti ehkäistä olutmahan kasvamisen entistä suuremmaksi.