OI, KICKBALL
Julius June 24th, 2006
Vyölaukku, sandaalit, tennissukat ja orastava olutvatsa. Siinä tämän juhannuksen eväät. Kaksi viikkoa luonnonkauniilla (uskonko tuohon itsekään) Mallorcan saarella on taakse jäänyttä aikaa. Kymmenen vuotta sitten, äitini 40-vuotissyntymäpäivillä 1996 äitini kutsui ystävänsä ja sukulaisensa vuodeksi 2006 juhlimaan synttäreitään vanhoille kotiseuduilleen Palma de Mallorcan lähelle, ja näin lähisukulaisena olen velvoitettu osallistumaan.
Logistisista syistä johtuen koko porukka (17 henkilöä) ei olisi ainakaan pakettimatkaillen mahtunut Palman kaupunkiin, joten vaihtoehdoksi jäi noin kymmenen kilometrin päässä oleva Palma Novan lomakylä. En suuremmin arvosta pelkkiä rantalomia, mutta laadukas ilmastoitu hotelli yhdistetyllä vuoristo- ja merinäköalalla ja hyvillä palveluilla innosti. Ja täytti odotuksemme. (Kuvan upea näköala ei harmi vain ole omalta parvekkeeltamme.)
Kohde itsessään on melko tylsä. Espanjalaista ravintolaa sai etsiä löytämättä, sillä muutamaa suomalais- ja ruotsalaisturistia lukuunottamatta koko aluetta kansoittaa brittituristien sankat armadat. Lopputulos: aivan käsittämättömän junttia käytöstä, pelkkiä brittibaareja ja -ravintoloita (pekoni, kananmunat, ranskalaiset ja munuaispiirakka, hyi) sekä totta kai, potkupalloidiotismia. Kuvitelkaa iltakymmeneltä ravintolaterassin ohi juoksenteleva Englannin potkupalloväreihin pukeutunut nuorisolauma, jotka tööttäilevät torvia ja huutavat väliin kovalla äänellä “OI!”. Niinpä.
Onneksi taksilla pääsee, sillä Palman kaupunki on täysin toinen maailma. Talojen sokkeloinen sekamelska pitää sisällään edullisia, ja erittäin laadukkaita paikallista ruokakulttuuria soveltavia ravintoloita, joissa vierailu jätti ainoastaan positiivisia muistoja. Lukijoille tässä vaiheessa tiedoksi, että lopetin puoli vuotta sitten yli viisi vuotta kestäneen lihansyöntitauon lähinnä käytännön syistä. Se savipadassa haudutettu kanipata, tai aivan ykkösluokan pihvit…
Turistihuveista yksi oli silti ylitse muiden, vaikka olikin hinnoiteltu melko suolaisesti: minigolf. Ensimmäistä kertaa pääsin pelaamaan hyvin hoidetulle, sekä hyvin suunnitellulle 54-reikäiselle minigolf-radalle ankkoineen, luolineen ja vesiputouksineen. Voi pojat. Vaikka tasoitukseni luetaankin kymmenissä, niin tätä harrastusta jatkaisin mielelläni Suomessakin.
Viimeisenä iltana, juhannusaattona paikalliset ympäri lähialueita kokoontuivat rannalle grillaamaan ja sytyttämään kynttilöitä. Pimeänä yönä kynttilöitä täynnä oleva ranta on melkoinen näky, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyväkäytöksisten espanjalaisnuorten keskellä palloilu astetta miellyttävämpää, ja koko ilta mitä mainioin päätös lomalle.
Kokematta jäi viimeksi kymmenen vuotta sitten tarkistettu vuodelta 1912 peräisin oleva, edelleen päivittäisessä liikenteessä kulkeva kapearaidesähköjuna, joka näin harrastajan silmissä olisi erittäin kiinnostava kokemus. Ehkä ensi kerralla. Jos tuolloin myös tajuaisin varata hotellin jostain saaren sisäosista. Vaikka Sollerista.
Näihin tunnelmiin…
