Kobaïa

Nea June 6th, 2006

“Missähän tämä minun kirjeeni on ollut kaksi ja puoli viikkoa? Se käytiin minulle eilen seitsemältä illalla laittamassa!” Kuulkaa rakkaat lapset ja vanhukset, minulla on yli 600 taloutta piirilläni, ja yksittäisen postilähetyksen muistaminen päivänkin jälkeen tuottaa tuskaa. Sitäpaitsi en pidä äänensävystäsi, ja on aika pelottavaa, että olet koko aamun odottanut ovisilmään liimautuneena koska satun tulemaan rappuusi.

“Katsokin, että laitat kirjeet kunnolla luukusta sisään etteivät ne jää siihen ulos roikkumaan! Täällä asuu vaikka minkä sorttista väkeä!” Olisiko itsensä yliarvioimista luulla, että naapureita kiinnostaa paskan vertaa mitä postia sinä saat?

Oikeastihan minä tietenkin hymyilin ja nyökyttelin kertoessani, että postinjakajatkin ovat ihmisiä vaikkeivät siltä juuri koskaan näytä, ja että erehdyksiä sattuu niinkin täydellisille ihmisille kuin jäkättäjä itse. Ja kiitin työaikani tuhlaamisesta.

Kissarintamalta sen verran uutta, että isoveljen kissa hajotti telkkarini tuossa männäyönä, pennut pääsevät kohta saunaan asettamiemme barrikadien yli ja luojan kiitos Odin ja Merlin ovat Marin eksällä hoidossa, täällä on ihan tarpeeksi paskarallia ilmankin.

• General