Archive for June, 2006

Huono luku

Julius June 29th, 2006

valvova silmä

Pitkästä aikaa moneen kuukauteen sorruin Anttilan DVD-korien äärellä, ja hillittyäni itseäni mukaan lähti vain kolme halpaa elokuvaa. Jos en rajoittaisi elokuvahimoani, ei jo valmiiksi täyteen hyllyymme mahtuisi yhtään mitään - ei tosin mahdu tälläkään hetkellä. DVD:t ovat muodostuneet halvaksi kulutustavaraksi, ja alennuskoritkin pullistelevat korealaista laatuelokuvaa, R&A-leffoja, animea ja klassikoita kaikilta vuosikymmeniltä. Siis todella hienoja elokuvia, jotka katsoisin mieluusti kaikki, jos vain aikaa riittäisi.

Elokuvapinon keskimmäinen, teini-iästä kertova Thirteen sai minut miettimään lapsien tuomaa onnea. Varsinkin, jos käy huono tuuri geenien yhdistymisen kanssa. Joku aikoinaan sanoi, että joillain lapsilla on synnynnäinen sairaus, joka lopettaa kaiken aivotoiminnan 13-15 vuoden iässä; sairaus saattaa johtaa kuolemaan, tai ainakin vaurioittaa pitkäksi aikaa. Totuus tietenkin tekee kipeää, eikä tämän pätkän katsominen ollut kovin helppoa, vaikka onnistuneesti puikkelehdinkin tuon ikäkauden yli naarmuitta.

Tässä teille paapoille:

It’s my life
Don’t you forget
It’s my life
It never ends

Talk Talk: It’s My Life

Omistaan on hyvä pitää huoli

Nea June 28th, 2006

Toinenkin kissa putosi parvekkeelta. Mari on äitinsä luona koiravahtina, ja minä olen ollut töissä niin paljon, että kerkesi Verna kököttää pusikossa koko yön. Ossi bongasi sen eilen illalla parvekkeelta käsin, minähän olin taas satavarma, että neiti on suuttunut jostain ja mennyt kaappiin piiloon. Ei ollut. Ihme katteja nuo minun harmaat maanvaivani. Ensinnäkin ne pääsevät kaikesta huolellisuudestamme parvekelasien ja ikkunoiden kanssa huolimatta livahtamaan pihalle ja selviävät sitten parilla naarmulla yli kuuden metrin pudotuksen suoraan takapihan asfaltille. Jetrohan on tunnetusti Antikristus, mutta että Vernakin?

Jahka sitä taas lähtisi töihin. Hyvä puoli tässä on se, etten ehdi kuluttamaan tienaamiani rahoja, joten jopa näin kuun lopussa minulla oli tililläni vielä uuden telkkarin verran rahaa. Elokuussa on lisäksi odottettavissa kylpyläreissu, reilun viikon päästä retki Särkänniemeen. Köyhäillään sitten taas talvella.

Altered course

Julius June 27th, 2006

Juhannuskeikka

Ensimmäinen lääkärikäynneistä ohi. Vahva antibioottikuuri ja jotain outoa voidetta mukanani palasin kotiin 140 euroa köyhtyneenä. Onneksi on vakuutus, kiitos äidille siitä. Minulla, kuten myös usealla sukulaisistani on huono iho siinä suhteessa, että se riehaantuu joko kuumassa tai kylmässä lämpötilassa. Minulle näköjään helle aiheuttaa hyvin ikävän ihottuman päänahkaan, josta saa kärsiä kaikin tavoin, usein ikävällä tavalla. Onneksi nämä ovat silti ratkaistavissa lääkkeillä.

Huomenna #vaski-miitti, paljon matkakokemuksia kerrottavana, vähän makkaraa, oliiveja, munakasta ja tuliaisdrinkkejä. Jos vielä jonkin hyvän mikserin löytäisin Absolut Kurantille.

Töissä odotti mukava kaaos ja valtavasti tekemistä. On aina mukava palata takaisin, kun ei tarvitse istua ihan toimettomana heti aamusta. Joskus kesät ovat hiljaisia, onneksi ei tänä vuonna.

Tilanne ei siis vaikuta ihan niin synkältä kuin aiemmin luulin.

Levykaupasta Mark Hollisia ja Isistä. Tähänkö Jazz-putki katkesi?

Vamos

Julius June 26th, 2006

Julius tiistaiaamuna kello kuusi.

Linja-auto pysähtyi Gumbostrandin tienhaaraan. Muutama kilometri rantaan, veneeseen ja saareen grillaamaan. Uikkupariskunta poikasineen lipui ohi lahden, vanhemmat välillä sukeltaen pohjaan ja takaisin. Kun ampiaiset antoivat vuoron hyttysille, huomasin raapivani itseäni useammasta paikasta. Pitäisi vielä jaksaa etsiä punkkeja, tai ainakin punaisia renkaita vartalosta. Ei huvittaisi.

Huomenna mainion aikainen herätys töihin. Tarkoitus olla paikalla jo seitsemältä. Kohta pitäisi nukkua; kuinkahan onnistuu lomalaiselta, joka heräsi yhdentoista aikaan tänä aamuna. Huomenna joudun lääkärin kynsiin, taas. Otan Nean kohta kiinni ongelmien määrässä. Tällä viikolla pitäisi käydä myös laboratoriokokeissa, kun jokin kilpirauhastesti näytti viimeksi hassuja lukemia, eikä lääkäri uskonut niiden olevan todellisia.

Harmittaa tällainen.

Hymyilen kaikkitietävänä

Julius June 25th, 2006

sammakko

Ensimmäinen aamu Suomessa. Anoppi siskoineen rikkoo nenänvalkaisuni; tämä yksi siideri meinaa nousta päähän pahasti. Jääköön ainoaksi tänään. Lomakuvat katsottu läpi, ja veikkaan, ettei se jää viimeiseksi kerraksi. Kuvien värit ja rajaus pitäisi miettiä ennen “kehittämistä”, en taida jaksaa juuri nyt. John Coltranen hengästyttävän hieno A Love Supreme säestää, katson valtaisan reheväksi räjähtänyttä pihapuuta. Suomen kesä, opin näemmä arvostamaan sitä yhä vain enemmän mitä vanhemmaksi tulen.

Tiistaina takaisin töihin. Sieltä on työkavereita potkittu pihalle. Ymmärrän syyt, mutta koitan edelleen oppia hyväksymään seuraukset. Ihmisiä, joita olen nähnyt päivittäin, ei vain enää ole. Onneksi pääsen syksyllä kouluun, opiskelemaan vastaavaa tilannetta varten, sekä kehittämään arvokasta tuttavaverkostoa.

Juoksin eilen ensimmäisen kokonaisen kilometrin lähes vuoteen. Siihen päälle muutama vatsalihasliike sekä 45 minuuttia tanssipeliä teki terää. Kun jaksaisi tehdä edes puolet tuosta harjoittelusta ainakin neljä kertaa viikossa, voisin tehokkaasti ehkäistä olutmahan kasvamisen entistä suuremmaksi.

OI, KICKBALL

Julius June 24th, 2006

Vyölaukku, sandaalit, tennissukat ja orastava olutvatsa. Siinä tämän juhannuksen eväät. Kaksi viikkoa luonnonkauniilla (uskonko tuohon itsekään) Mallorcan saarella on taakse jäänyttä aikaa. Kymmenen vuotta sitten, äitini 40-vuotissyntymäpäivillä 1996 äitini kutsui ystävänsä ja sukulaisensa vuodeksi 2006 juhlimaan synttäreitään vanhoille kotiseuduilleen Palma de Mallorcan lähelle, ja näin lähisukulaisena olen velvoitettu osallistumaan.

Ei oma parveke :(

Logistisista syistä johtuen koko porukka (17 henkilöä) ei olisi ainakaan pakettimatkaillen mahtunut Palman kaupunkiin, joten vaihtoehdoksi jäi noin kymmenen kilometrin päässä oleva Palma Novan lomakylä. En suuremmin arvosta pelkkiä rantalomia, mutta laadukas ilmastoitu hotelli yhdistetyllä vuoristo- ja merinäköalalla ja hyvillä palveluilla innosti. Ja täytti odotuksemme. (Kuvan upea näköala ei harmi vain ole omalta parvekkeeltamme.)

Kohde itsessään on melko tylsä. Espanjalaista ravintolaa sai etsiä löytämättä, sillä muutamaa suomalais- ja ruotsalaisturistia lukuunottamatta koko aluetta kansoittaa brittituristien sankat armadat. Lopputulos: aivan käsittämättömän junttia käytöstä, pelkkiä brittibaareja ja -ravintoloita (pekoni, kananmunat, ranskalaiset ja munuaispiirakka, hyi) sekä totta kai, potkupalloidiotismia. Kuvitelkaa iltakymmeneltä ravintolaterassin ohi juoksenteleva Englannin potkupalloväreihin pukeutunut nuorisolauma, jotka tööttäilevät torvia ja huutavat väliin kovalla äänellä “OI!”. Niinpä.

Onneksi taksilla pääsee, sillä Palman kaupunki on täysin toinen maailma. Talojen sokkeloinen sekamelska pitää sisällään edullisia, ja erittäin laadukkaita paikallista ruokakulttuuria soveltavia ravintoloita, joissa vierailu jätti ainoastaan positiivisia muistoja. Lukijoille tässä vaiheessa tiedoksi, että lopetin puoli vuotta sitten yli viisi vuotta kestäneen lihansyöntitauon lähinnä käytännön syistä. Se savipadassa haudutettu kanipata, tai aivan ykkösluokan pihvit…

minigolf

Turistihuveista yksi oli silti ylitse muiden, vaikka olikin hinnoiteltu melko suolaisesti: minigolf. Ensimmäistä kertaa pääsin pelaamaan hyvin hoidetulle, sekä hyvin suunnitellulle 54-reikäiselle minigolf-radalle ankkoineen, luolineen ja vesiputouksineen. Voi pojat. Vaikka tasoitukseni luetaankin kymmenissä, niin tätä harrastusta jatkaisin mielelläni Suomessakin.

Viimeisenä iltana, juhannusaattona paikalliset ympäri lähialueita kokoontuivat rannalle grillaamaan ja sytyttämään kynttilöitä. Pimeänä yönä kynttilöitä täynnä oleva ranta on melkoinen näky, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyväkäytöksisten espanjalaisnuorten keskellä palloilu astetta miellyttävämpää, ja koko ilta mitä mainioin päätös lomalle.

Kokematta jäi viimeksi kymmenen vuotta sitten tarkistettu vuodelta 1912 peräisin oleva, edelleen päivittäisessä liikenteessä kulkeva kapearaidesähköjuna, joka näin harrastajan silmissä olisi erittäin kiinnostava kokemus. Ehkä ensi kerralla. Jos tuolloin myös tajuaisin varata hotellin jostain saaren sisäosista. Vaikka Sollerista.

Näihin tunnelmiin…

rantailua

Freedom calling

Nea June 22nd, 2006

Viime aikoina vapaa-aika on mennyt nukkumiseen. Sitäkin on tosin ollut niin vähän, että unet ovat jääneen pariin tuntiin aamuyöllä ja toiseen pariin iltapäivästä. Epäsuorasti tämä johtuu näistä keleistä, sillä minulle baarin työvuorolistaan laitetut säävaraukselliset terassivuorot ovat toteutuneet kaikki, jonka lisäksi olen tietysti hikoillut kaiket arkipäivät postissa. Niin, ja ne ihmiset istuvat siellä terassilla jumalauta vaikka puoli neljään, kun meikäläisellä sattuu olemaan liukuva työaika.

Olen huristellut postin lajittelukeskukselle skootterilla. Olen varmaan aika näky. Mutta seuraavat kolme päivää minulla on täysin vapaata. Älkää herättäkö ennen sunnuntaita, ja hyvää juhannusta itse kullekin.

Anteeksi, mutta haarniskani oli pesulassa

Nea June 6th, 2006

“Missähän tämä minun kirjeeni on ollut kaksi ja puoli viikkoa? Se käytiin minulle eilen seitsemältä illalla laittamassa!” Kuulkaa rakkaat lapset ja vanhukset, minulla on yli 600 taloutta piirilläni, ja yksittäisen postilähetyksen muistaminen päivänkin jälkeen tuottaa tuskaa. Sitäpaitsi en pidä äänensävystäsi, ja on aika pelottavaa, että olet koko aamun odottanut ovisilmään liimautuneena koska satun tulemaan rappuusi.

“Katsokin, että laitat kirjeet kunnolla luukusta sisään etteivät ne jää siihen ulos roikkumaan! Täällä asuu vaikka minkä sorttista väkeä!” Olisiko itsensä yliarvioimista luulla, että naapureita kiinnostaa paskan vertaa mitä postia sinä saat?

Oikeastihan minä tietenkin hymyilin ja nyökyttelin kertoessani, että postinjakajatkin ovat ihmisiä vaikkeivät siltä juuri koskaan näytä, ja että erehdyksiä sattuu niinkin täydellisille ihmisille kuin jäkättäjä itse. Ja kiitin työaikani tuhlaamisesta.

Kissarintamalta sen verran uutta, että isoveljen kissa hajotti telkkarini tuossa männäyönä, pennut pääsevät kohta saunaan asettamiemme barrikadien yli ja luojan kiitos Odin ja Merlin ovat Marin eksällä hoidossa, täällä on ihan tarpeeksi paskarallia ilmankin.

Kännipostaus

Julius June 1st, 2006

Hei kaikki rakkaat maan asukkaat. Niin vierähti hetki jos toinenkin; eilen päivällä sain viimeisen pääsykokeen tehtyä, ja jos onni suosii, opiskelen ensi syksynä Otaniemessä tietotekniikkaa. On muuten vaikeaa opiskella matematiikka ja fysiikka kokonaan alusta, kun työelämää on ollut takana jo yli kolme vuotta…

Niin, kokeiden jälkeen bileet sitten jatkuivat. Rannalla oli hienoa grillata, ja juoda, ja juoda, ja juoda… Heräsin Otaniemestä tuossa pari tuntia sitten, ja kohta voisi taivaltaa töihin. Elämä on välillä juhlaa.

Stereoiden kautta minua yrittää herätellä John Coltrane; ehkä kuitenkin juon muutaman litran vettä ja maistan palan aamiaisleivästä.

Huomenta vain.