A head without a body
Nea April 19th, 2006
Vielä on neljät kokeet edessä, yksi mallinnustyö tehtävänä, kolme kissaa pihalle potkittavana ja kasa kuvia laittamatta. Runsaiden perustyövuorojen lisäksi olen saanut homman eläinsuojeluyhdistyksen kotikissanäyttelyssä kanttiininhoitajana.
Ei elämäni ole yhtään sen tylsempää kuin wanhoina hyvinä aikoina jolloin kirjoitin Kobaîaan päivittäin. Esimerkiksi tuossa taannoin potkaisin tyylikkäällä sivuttaiskaratepotkulla kahvikupin lattialle niin, että se laskeutui tasan nurin perin. Tietäähän sen mitä siitä seuraa, kun mukia vähän nostaa ihan hyväuskoisena. Huomattavasti enemmän kahvia pitkin lattiaa. Lisäksi löimme Marin kanssa viisaat päämme melko kivuliaasti yhteen ja yhtä pitkillä piuhoilla totesimme parin sekunnin päästä yhteen ääneen “au”. Tuli kuhmu.
Vähäisimpinä kommelluksina sitten muun muassa lauloin hevikaraokea, sain Ruoskan Patelta litimärän ja varsin perusteellisen halin, etsin Proteuksen sormusta konttaustyylillä baarin lattialta, sain kutsun jatkoille Northerin kanssa (en mennyt) ja sain elämäni ensimmäisen Virallinen Valokuvaaja -tittelin.
B-vitamiinipillerit loppuivat rahojen kanssa samoihin aikoihin, joten nyt minulla on kaksi kivuliaasti haljennutta suupieltä. Kissat sekoavat tyhjän feromonilevittimen ja keväthormoniensa kanssa, minä sekoan kuten ennenkin (joka ilta kymmenen maissa). Marin sekoamisesta ei välillä ota selvää, sillä kun on aika monta sekoamisen eri astetta; hilpeä sekoaminen, kiukuttelusekoaminen, vatsakipusekoaminen, humalasekoaminen…
Liimasin lempparikenkieni pohjan kiinni pikaliimalla (sillä samalla, millä korjasin humalaisen hajottaman hellan tuossa muutama viikko sitten) ja päätin olla ostamatta uusia kenkiä täksikään kevääksi.