Aamujumi
Santeri March 15th, 2006
Puoli kymmeneltä havahduin maan syvyyksissä etevän tunnelityömaan jyrinään, enkä enää tahdo nukkua. Tässähän olikin juuri sopivasti kahdeksan tuntia unta. Vaatteet puetaan päälle vasta poistuessa ulkoilmaan. Miehiset sisähousut riittävät mainiosti kahvinjuontiin.
Hoksaan kesken kahvikupin, että ruisleipää meni nenään. Tämä tietää myöhemmin päivällä raivoisaa niistämistä. Todennäköisesti julkisella paikalla, niin se aina käy.
Epämääräisen hyväntuulisena yritän löytää jotain negatiivista nuoresta elämästäni ja ylihinnoitellusta kivikerrostaloalueesta jolla asun. Katson ikkunasta krapulaista talonmiestä, joka paukuttaa pihalla jäätä irti asfaltista ja lupaan itselleni ajavani mielummin taksia tuossa iässä.
Tuntee jumittavansa. Tietää jumittavansa.
Palaan kahvinkeittimelle ja yritän saada ruisleivän liikkeelle nenäontelosta joka-aamuisella kolmannella kupilla, vain todetakseni että siellähän istuu. Ehkä pitäisi vaihtaa leipämerkkiä.
Keskiviikko.
Loistava tekosyy pistää ranttaliksi.