Aurinko tuli
Julius March 27th, 2006
Melkoisen absurdi viikonloppu. Heräsin sunnuntaina siihen, että tajusin olevani täysin seonnut. Maailma ei enää tuntunut järkevältä paikalta, kaikkialla vallitsi kammottava ahdistus, syvä pahan olon tuntemus, vaaniva pelko. Paniikki oli todellista, ja onnistuin möykätessäni herättämään myös Nandan, joka löysi minut keittiöstä pitelemessä ketsuppipulloa — tarkoituksenani kai korjata asiat, tai jotain. Viidennen jugurttilautasellisen, muutaman leivän ja viidentoista minuutin odottelun jälkeen maailma selkeni. Verensokerimittari näytti ennen syömistä 2,6 mmol/l -verensokeriarvoa, joka on huomattavasti normaalitasoa alhaisempi. Tiedänpähän taas, ettei elämää tarvitse pitää liian helppona asiana.
Sufjan Stevens on reilu jätkä. Sufjan laulaa usein kaveristaan, Jumalasta, ja minä seuraan nöyränä poikana. Vanha ateisti haluaisi taistella, mutta Sufjanin kristillinen musikaalifolkproge kuulostaa niin tuoreelta tässä kaiken nähneessä ja kuulleessa maailmassa, ettei auta kuin antautua. Kolme viimeisintä levyä ovat olleet lähes täydellisiä täysosumia, mutta jos hän aikoo tehdä levyn jokaisesta Yhdysvaltojen osavaltiosta (Teksasia lukuunottamatta), seuraan mielenkiinnolla, mihin suuntaan hän vie konseptiaan. Oudoissa tahtilajeissa kilkutteleva massiivisen yliampuva, välillä rauhalliseksi banjo ja mies -henkiseksi indiefolkiksi heilahtava taidokkaasti hallittu sekasorto on osunut nappiin jo kahdella levyllä, Michiganilla ja Illinoisella, mutta kestääkö teema loputtomiin? Muista levyistä Seven Swans on rauhallinen ja soittimiltaan hyvin karsittu rakkaudenosoitus Jumalalle, Enjoy Your Rabbit kokeellista konemusiikkia hieman Aphex Twinin malliin ja A Sun Came hyvin epätasainen, mutta parhaimmillaan ihan hyvä kokoelma miehen alkuaikojen tuotantoa.
Illinoisen olisin valinnut viime vuoden parhaaksi levyksi, ellen olisi kuullut sitä vasta vuodenvaihteen jälkeen.
Siirsin eilen illalla kännykän kelloa valmiiksi jo ensi vuotta varten. Löysin itseni tänä aamuna kummallisen autiosta toimistosta, kunnes vasta lounasaikaan huomasin, että elän tunnin edellä muita.
Kahvia masuun ja matematiikan pariin, hop.
