Edes jotain
Julius February 17th, 2006
Perjantai. Supermarketista löytämäni luomusuklaa on kohta syöty. Vahvaa tummaa suklaata ja chiliä, sopii kieroutuneelle makuaistilleni. Kiireisten viikkojen aikana olen mm. saanut valmiiksi ensimmäisen graafisen Ruby-ohjelmani, tehnyt valtavan määrän sähköopin ja matematiikan laskuja, sekä vieraillut huonolla keikalla. Lambic-oluet ovat seuraava aluevaltaus, kunhan tokenen baariin asti. Castillon on vuoden tapaus.
Kuuntelen parhaillaan ensimmäistä kertaa elämässäni Guns n’ Rosesin Appetite for Destruction -levyä. Häpeäisin, jos tämä olisi maineensa veroinen levy. Hyvä ei ole riittävästi.
Vuoden artistilöytö tulee yllättäen vanhan brittifolkin parista. Ensimmäisen, ja viimeisen levynsä ennen viime vuonna tekemäänsä comebackiä 60-luvulla julkaissut Vashti Bunyan on valloittava. Miehisen suojeluhalun herättävä äärimmäisen herkkä ääni laulaa heleästi luonnon ja maaseudun kauneudesta, Robert Kirbyn jousi- ja huilusektion säestämänä, toki. Nick Draken lisäksi en ole muihin Witchseason-artisteihin vielä tutustunut, tämän jälkeen ehkä pitäisi.
Jos tämä Plamil Organicsin suklaa ei maksaisi niin paljon levyltä, ostaisin useamminkin. Ei tartu sormiin, ja on maultaan raikkaan polttava. Ehkä kuitenkin ihan hyvä verensokerini kannalta, että jätän herkuttelun yhteen levyyn parissa viikossa.