Kobaïa

Julius January 2nd, 2006

Vuosi 2005 on päättymässä, ja viime vuoden tapaan listaan tänä vuonna hankkimani levyt, koitan kertoa niistä lyhyesti ja valitsen parhaat ostokset. Eli, hyvät lukijat, Vuoden 2005 levyt:

Vuoden levyostos: Talk Talk - Laughing Stock

Vuoden levyostoksen valinta on tänä vuonna harvinaisen helppoa. Laughing Stock on haastava, kaunis, minimalistisen jatsahtava esi-postrockin (mistä keksinkään näitä genrejä) helmi. Teinipopparit käänsivät suuntaa muutaman hittilevyn jälkeen, ja siitä tuloksena täysin uutta, raikasta musiikkia. Joskus voi hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei levyssä ole mitään huonoa. Tämä on niitä levyjä, ja luonnollisesti nousee omalle kaikkien aikojen suosikkilevyt -listalleni.

Varasijoilla: Max Richter - The Blue Notebooks, Nick Drake - Pink Moon

Vuoden kotimainen: Absoluuttinen nollapiste - Mahlanjuoksuttaja

Absoluuttinen nollapiste on saavuttanut uudella albumillaan paljon. Poikien soittotaidot ovat hioutuneet vuosien myötä hyvälle mallille, mikä kuuluu studiotaituroinnin lisäksi myös keikoilla. Kaiken lisäksi Mahlanjuoksuttaja on vahva kokonaisuus; uskaltaisin sanoa jopa vahvempi kuin aiemmat suurteokset Suljettu ja Nimi muutettu. Poikien asema Suomen musiikkikentällä alkaa olla jo todella vahva, ja jos poikien kokeilunhalu tästä vielä jatkuu, toivotan yhtyeelle pitkää ikää.

Varasijoilla: KTU - 8 Armed Monkey, Jori Hulkkonen - Dualizm

Vuoden ulkomainen: Strapping Young Lad - Alien

Metallin hullu moniosaaja, Devin Townsend, päätti ilahduttaa kuulijoita tänä vuonna Strapping Young Ladin kauan odotetulla uudella levyllä. Alusta alkaen nyrkin kurkkuun iskevä, otteessaan loppuun asti pitävä äänikakofonia kaivaa hautakuopat muille örmyilijöille nauraen samalla maanisesti. Sekopäistä, monimuotoista ja taatusti rankkaa shittiä. Helvetti!

Varasijoilla: Kate Bush - Aerial, Mew - And The Glass Handed Kites

Ja ne loput…

Kärkikolmikon valinta tuntui kovin helpolta viime vuoteen verrattuna. Kertooko se jotain vuonna 2005 julkaistujen levyjen huonoudesta, kun parhaat erottuvat näin selvästi? Tai sitten olen onnistunut sivuuttamaan suurimman osan huippulevyistä. Ei hyvän musiikin valitseminen saisi olla näin kirotun helppoa!

Tänä vuonna hankin ennätysmäärän levyjä, minkä vuoksi en ole ehtinyt tutustumaan ihan kaikkiin niiden vaatimalla intensiteetillä. Ohessa kuitenkin lyhyet kommentit.

Tammikuu

1. Belle & Sebastian - If You’re Feeling Sinister (iTMS)
   Levyyn perehtyminen vaati muutaman kuukauden. Mukavan harmitonta indiepoppailua ehkä jopa Nick Draken hengessä. Muutamia todella oivaltavia sanoituksia.
2. King Crimson - Neal and Jack and Me (DVD)
   Kaksi livekeikkaa 80-luvulta, King Crimsonin kultakaudelta. Ei pettänyt.
3. Frank Zappa - Baby Snakes (DVD)
   Upea Zappa-live. Mukana mm. King Crimsonissakin soittava Adrian Belew (naiskenraali, tanssii ruoskan tahtiin) ja tänä vuonna Tavastialla Fantômas-keikalla nähty Terry Bozzio.
4. Belle & Sebastian - The Boy With the Arab Strap (iTMS)
   Ei häviä If You’re Feeling Sinister -levylle paljoa. Jäänyt silti vähemmälle kuuntelulle.
5. Belle & Sebastian - Dear Catastrophe Waitress (iTMS)
   Yhtye muutti hieman tyyliään tällä tähän asti uusimmalla levyllään. Rokkaavampia, paremmin tuotettuja kappaleita, joiden seasta löytyi muutama helmi.
6. Circle - Forest (CD)
   Akustista kurnutusta Porin metsistä. Kerronko lisää?
7. The Future Sound of London - Lifeforms (2CD)
   Levy, jonka tajusin pari päivää sitten löytyvän kokoelmistani. Kuuntelin sen läpi siihen enemmän keskittyen ja kappas, ei ollenkaan hassumpi.
8. Japan - Tin Drum (iTMS)
   Taidepoppista 80-luvulta. Nerokas rytmiryhmä. David Sylvianin äänestä joko pitää tai ei pidä. Minä pidän.
9. V/A - Riemu 2000-2005 (CD)
   Ilmaislevy Riemu-festareilta, jossa olin katsomassa Circleä, joka soitti hienon setin tuona iltana. Levyllä mm. Paskan hitti Banana Butt Plug.
10. Mana Mana - Kuolla Elävänä (CD)
    Raskasta poljentoa kolmen kitaran voimin. Tätä olisi syytä kuunnella enemmän. Jäänyt silti pölyttymään levyhyllyyn.
11. Uzva - Niittoaika (CD)
    Impulssiostos käytettyjen korista. Ei yhtään hassumpaa suomiprogea, muttei myöskään sen enempää.
12. Circle - Prospekt (CD)
    Suomen kraut-legendan Circlen ehkä ehein studioalbumi tähän mennessä. Hieman menettänyt lähes vuoden takaista teräänsä, mutta silti hurjaa kuultavaa. NWOFHM!
13. Tom Waits - Small Change (iTMS)
    “The piano has been drinkin’, not me, not me…” Ei huono.
14. The Chemical Brothers - Push the Button (iTMS)
    Impulssiostos. En koskaan ole pitänyt kemikaaliveljeksistä erityisemmin, vaikka yrittivätkin vakuuttaa minua keskitasoa huomattavasti paremmalla uutuuslevyllään. Tätähän voisi vaikka tanssia, jos ei jokainen Helsingin sk- ja sk-wannabe -klubi kierrättäisi Galvanizea illasta toiseen.
15. Circle - Sunrise (CD)
    NOPEUSKUNINGAS! Tiukasta aloitusbiisistä huolimatta levyn sydän löytyy kahdesta viimeisestä kraut-rytistyksestä. Vein muuten viimeisen kappaleen levyn cd-painoksesta. Hähä.
16. Mercury Rev - The Dark is Rising, Pt. 1 EP (iTMS)
    Kuiva levy. Onneksi en luovuttanut, vaan jatkoin rohkeasti Mercury Reviin tutustumista.

Helmikuu

1. Belle & Sebastian - Tigermilk (iTMS)
   Teoriassa yhtä hyvä kuin If You’re Feeling Sinister. Teoriassa.
2. Belle & Sebastian - Books EP (iTMS)
   B&S loistaa albumien sijaan EP-julkaisuillaan, eikä tämä ole poikkeus. Your Cover’s Blown pakottaa tanssimaan.
3. Mercury Rev - See You on the Other Side (iTMS)
   Kaksi ensimmäistä kappaletta vievät nirvanaan. Loput ovat samassa sarjassa aiemman MR-mainintani kanssa.
4. Mercury Rev - All is Dream (CD)
   Parempi, kuin levyltä “lohkaistu” EP. Sisältää muutaman todella kauniin hetken.
5. Mercury Rev - Deserter’s Songs (CD)
   Jackpot. Deserter’s Songsilla MR kaataa kaikki epäilyni ja julistaa itsensä herkulliseksi, thereminin ujeltaessa kauniisti taustalla.
6. The Mars Volta - Frances the Mute (iTMS)
   Hektisen nopeaa progetilutusta. Ei herättänyt parin kuuntelun jälkeen sen kummempaa innostusta.

Maaliskuu

1. Aphex Twin - Selected Ambient Works, Vol. II (iTMS)
   Hienoa taustamusiikkia yön koodaushetkiin, tai liikenteen ihmettelemiseen kadulla kävellessä. Maailma oikeasti toimii AFX:n musiikin tahtiin, varsinkin, kun hän hiukan hidastaa tahtia.
2. Tuomari Nurmio & Alamaailman Vasarat - Kinaporin Kalifaatti (CD)
   Liitolta, jonka molemmat osapuolet ovat jonkinlaisia pioneerejä suomalaisella musiikkikentältä, olisi voinut odottaa hiukan vahvempaa levyä. Kappaleet eivät lopulta herätä sitä rytmin paloa, mitä niiden kuuluisi tehdä. Ainakaan vielä.
3. Peter Gabriel - Passion: Music for the Last Temptation of Christ (iTMS)
   Taustahälyä. Tälle ehkä pitäisi antaa uusi mahdollisuus tänä vuonna.
4. Belle & Sebastian - I’m Waking Up to Us (12″)
   Nimikappale yhtyeen hienoimpia.
5. Belle & Sebastian - Storytelling (LP)
   “Ihan kiva” soundtrack.
6. Pink Floyd - The Dark Side of the Moon (LP)
   Vaikka heivasin levyn cd-muodossa ajat sitten myyntiin, ansaitsee tämä silti uuden mahdollisuuden. Vinyylin magiikka on ehdoton; kyllähän tätä kuuntelee, vaikken vieläkään halua antaa Dark Side of the Moonille parhaan Pink Floyd -levyn titteliä.
7. Adrian Belew - Lone Rhino (LP)
   Hassu kansi. Belewin parempia poppilevyjä, ehdottomasti.
8. Comus - First Utterance (2LP)
   Raiskauksia, murhia, mielisairautta. Kaikki sidottu maaniseen 60-luvun folk-psykedeliaan.
9. Aphex Twin - Analord 1 (12″)
10. Aphex Twin - Analord 2 (12″)
11. Aphex Twin - Analord 3 (12″)
12. Aphex Twin - Analord 4 (12″)
    Kaikki neljä pettymyksiä. Ei sisällä samaa tartuntapintaa tai edes tanssittavuutta herran aiempiin levyihin nähden.
13. Bill Bruford - Earthworks (LP)
    Kasarifuusiota. Toimii ajoittan hyvin taustamusiikkina.
14. Peter Gabriel - So (LP)
    Sledgehammer on edelleen komea hittikappale. Paranee kuulokekuuntelussa, kun Tony Levinin bassottelu paistaa läpi paremmin. Muutamaa tylsää balladia lukuun ottamatta PG:n vahvempia levyjä.
15. Emerson, Lake & Palmer - Love Beach (LP)
    Fiilislevy.
16. Circle - Mountain (LP)
    Suhinaa, rahinaa ja omituista örvellystä vinyylin muodossa. Eli kertakaikkiaan upea levy!

Huhtikuu

1. Van der Graaf Generator - Godbluff (LP)
   Lyhyt, mutta ihana. Peter Hammill teatraalisempana kuin koskaan.
2. Vangelis - Chariots of Fire (LP)
   Maksoiko tämä neljä vai viisi euroa tarjouskorista. Ainakin seitsemän euron arvoinen.
3. Mike Oldfield - Tubular Bells (LP)
   Taisi olla vielä halvempi. Kiistämätön klassikko.
4. Queen - Hot Space (LP)
   Menee jopa minulta yli.
5. Tears for Fears - Songs from the Big Chair (LP)
   Jo paljon parempi kasariklassikko. Harmillisen huonossa kunnossa tosin. Nuoruusiän angstia, voisiko sanoa parhaimmillaan.
6. John Coltrane - Giant Steps (LP)
   “Mä oon parempi ku te” -jatsia illanistujaisiin.
7. Gong - Flying Teapot (LP)
   Hirvittävistä soundeista huolimatta levyä jaksaa kuunnella muutaman onnistuneen kraut-rutistuksen vuoksi.
8. Talk Talk - Spirit of Eden (CD)
   Spirit of Edenillä Talk Talk viimein karisti teinipop-yhtyeen viitan harteiltaan lopullisesti, ja levy-yhtiön harmistukseksi teki levyllisen orgaanista, hengittävää ja minimalistista musiikkia. Minimalistista lähinnä sen suhteen, ettei yhtään sointua soiteta turhaan.
9. Talk Talk - Laughing Stock (CD)
   Vuoden ostos.
10. John Coltrane - My Favorite Things (LP)
    Keinuva.
11. Talk Talk - The Colour of Spring (LP)
    Jo hiukan kunnianhimoisemmin poppaava The Colour of Spring on hyvä merkki tulevasta. Vahva pop-levy.
12. Talk Talk - The Party’s Over (LP)
    Äärimmäisen romanttishenkistä teinipoppia 80-luvulta. Ei enempää, ei vähempää.
13. Do Make Say Think - Winter Hymn Country Hymn Secret Hymn (CD)
    Kanadan postrock-porukoiden parempia tuotoksia. Ei edes muutamaa horjahdusta lukuun ottamatta jää junnaamaan “postrock-patetiassa” sisaryhtyeidensä tapaan.
14. Explosions in the Sky - The Earth is Not a Cold Dead Place (CD)
    Ei lopultakaan herättänyt sen kummempia tunteita. “Ihan kiva”.
15. Giant Robot - Superweekend (CD)
    Julmaa rytmittelyä Suomesta. Timantti, jonka melkein jätin huomaamatta.
16. Pain of Salvation & The Orchestra of Eternity - Be (DVD+CD)
    Tällaisia konserttitaltiointien kuuluisi olla. Näyteltyä draamaa, viimeisen päälle asiansa osaava yhtye ja komea lavastus. Daniel Gildenlöw näyttelee osansa moitteetta hoitaen lauluosuutensa… moitteetta.
17. Circle - Alotus (CD)
    Peruskiva Circle-levy. Kun vielä muistaisinkin kappaleista jotain.

Toukokuu

1. Dj Shadow - The Private Press (CD)
   Jälleen artisti, joka on jäänyt minulta aikoinaan löytämättä. Hienoa trip-hop -sekamelskaa.
2. Jori Hulkkonen - Dualizm (CD)
   Ennen pidin Hulkkosta junttihousen tekijänä, vähän Daruden malliin. Anteeksi. ANTEEKSI. Jos Absot eivät olisi olleet terässä tänä vuonna, Dualizm olisi vahva ehdokas vuoden kotimaiseksi levyksi. Rauhallisella otteella tehtyä modernia konemusiikkia. Hieman jopa jatsahtavaa, säilyttäen samalla tanssigrooven.
3. Dj Shadow - Entroducing… (CD)
   Miehen eheämpi levy. Kokonaisuutena toimii The Private Pressiä paremmin, vaikka uudemmalta löytyvät paremmat yksittäiset kappaleet. Hiphopia ilman räppäystä.
4. Set Fire to Flames - Signs Reign Rebuilder (CD)
   Ei syyttä mielenkiintoisin kuulemani postrock-albumi. Perinteisen patetian sijaan (sitäkin toki löytyy) yhtye keskittyy äänimaailmojen, kolahdusten sun muiden kehittämiseen.
5. Tori Amos - Under the Pink (CD)
   Vahvoja kappaleita vahvalta naiselta. Ja kuitenkin niin herkkää…
6. Tori Amos - From the Choirgirl Hotel (CD)
   Ei lämmittänyt lainkaan edellisen ostoksen tavoin. Edelleenkin pidän tätä Torin heikoimpana teoksena.
7. Tori Amos - Little Earthquakes (CD)
   Henkeäsalpaava. Upea, koskettava kappale toisensa perään. Teknisesti taitavaa pianonsoittoa ja se ääni, se ääni.
8. Adrian Belew - Side One (CD)
   Kitaristinerolla on hauskaa studiossa kavereidensa kanssa. Kaverina toki mm. Toolin rumpali Danny Carey.
9. Plain Fade - Lies, Sanctions and Cruise Missiles (CD)
   Kotimaista postrock-patetiaa suuren maailman malliin.
10. Belle and Sebastian - Push Barman to Open Old Wounds (2CD)
    B&S:n parhaimmisto, eli vanhat EP-julkaisut samassa paketissa.
11. Tori Amos - Boys for Pele (CD)
    Hullu nainen räyhää ties mistä. Ja räyhää tyylillä!
12. Tori Amos - Scarlet’s Walk (CD)
    Torin uudemman tuotannon parhaimmistoa. Ehkä kuitenkin turhan pitkä kokonaisuus.
13. Tori Amos - Beekeeper (CD+DVD)
    Uudemmasta tuotannosta vähemmän hyvä levy. Ja edelleen turhan pitkä.

Kesäkuu

1. Dire Straits - Brothers in Arms (LP)
   Brothers in Arms -levyn myötä vakiinnutin asemaani äijänä. Jostain kun vielä löytäisi kuluneet farkut ja farkkutakin, sinne tänne “rokkaavia” hihamerkkejä ja ahdistuneen kapinallinen asenne. Hyvää rokkia, toki.
2. Leonard Nimoy - Two Sides of Leonard Nimoy (LP)
   But Mr. Spock!
3. Yes - 90125 (CD)
   Ei yhtään niin huono, kuin vanhan progebändin kasari-AOR voisi olla. Upeat soundit ja paljon rokkaavia hittejä.
4. Dire Straits - S/T (LP)
   Aivan liian svengaava ja hyvä levy. En minä saisi vielä pitää Dire Straitsista, herranen aika…
5. The Police - Ghost in the Machine (LP)
   Sting, Summers ja Copeland. Levy jäänyt vaille kunnollista kuuntelua, enkä siitä ekasta kuuntelusta muista yhtään mitään.
6. The Police - Zenyatta Mondatta (LP)
   Zenyatta Mondatta oli monta kuukautta voimasoitossa. Uuden aallon poppia 70-luvun lopulta. Erinomaisuus.
7. Tuomari Nurmio - Lasten Mehuhetki (CD)
   Huomaamattani nappasin kopiosuojatun levyn alennuskorista. Mikä häpeä, enkä ole kyseistä levyä Tanja Karpelan vihan pelossa uskaltanut viedä lähellekään tietokonettani.
8. Wigwam - Fairyport (CD)
   Ihan Losing Holdin takia. Progea.
9. Tool - Lateralus (CD)
   En tajunnut Lateraluksesta moneen vuoteen yhtään mitään. Sitten napsahti. Hikistä autotalliheviähän tämä periaatteessa on, mutta silti niin kieroa.
10. Pharaoh Overlord - 3 (CD)
    Lehtisalo-Westerlund -akselin vahvempia projekteja. Hikistä autotallistonerrockia.
11. U2 - Achtung Baby (LP)
    Ihan kivaahan tämä on, jaÄH Kammottava levy, vaikka kuinka yritän diggailla.
12. U2 - The Joshua Tree (LP)
    Monta kertaa Achtungia parempi levy. Kuitenkin jo sillä pateettisuuden ja mahtipontisuuden kynnyksellä, josta ei näköjään ole paluuta.

Heinäkuu

1. …as the Poets Affirm - The Jaws That Bite, The Claws That Catch (CD+MP3)
   Mahtipontista, melankolista postrockia… jälleen. Ei mitään uutta.
2. Fripp & Eno - The Equatorial Stars (CD)
   Kun nämä kaksi herrasmiestä, kitaramunkki (heh) Robert Fripp ja ambient-eno Brian Eno kohtaavat, tuovat he jollain kummalla tavalla toistensa parhaat puolet esille. Lämmin, kaunis ja hiljainen ambient-albumi kahdelta rockhistorian suurmieheltä.
3. Joni Mitchell - Blue (CD)
   Korkealta ja kovaa! Kaikkien saamiensa kehujen arvoinen singer/songwriter-pläjäys hippityttö Joni Mitchelliltä.
4. Pink Floyd - Atom Heart Mother (CD)
   Progea. Nimibiisi on hieno. Jotenkin Pink Floydin varhaisempi tuotanto onnistuu olemaan hittikautta kiinnostavampaa. Epätasaista toki, mutta Atom Heart Motherin nimikappaleelle ei Floydin tuotannosta montaa edes lähelle yltävää kilpailijaa löydy.
5. Pink Floyd - Meddle (CD)
   Echoes yrittää olla toinen Atom Heart Mother Suite. Siinä melkein onnistuen.
6. Pink Floyd - Live at Pompeii (DVD)
   Vanhaa tuotantoa Pompeiin teatterissa tyhjälle salille. Surkea dvd-julkaisu, hieno taltiointi.
7. Queensrÿche - Promised Land (CD)
   Palasin jälleen vanhan kunnon Queensrÿchen pariin. Edellisellä kerralla myin bändin levyt pois, mutta uudella yrittämällä varsinkin Promised Land osoittautui todelliseksi helmeksi. NWOBHM!
8. Queensrÿche - Rage for Order (CD)
   Rockimpaa Queensrÿcheä. Ei kovin mielenkiintoinen albumi.
9. Captain Beefheart & His Magic Band - Trout Mask Replica (CD)
   Krapulalevy parhaasta päästä. Vuoden aikana onnistuin kaksi kertaa pääsemään levyn loppuun asti. Meno yltyy välillä melko primitiiviseksi.
10. Strapping Young Lad - Alien (CD)
    Vuoden ulkomainen levy.
11. Van der Graaf Generator - H to He Who Am the Only One (CD)
    Progea. House With No Door nostaa vielä vuosien tehokuuntelun jälkeen kylmät väreet.
12. Van der Graaf Generator - Still Life (CD)
    Ei minusta pärjää Godbluffille tai H to He Who Am the Only Onelle. Mahtipontista, teatraalista progea, jossa laulaja Peter Hammill revittää ääntään täältä maan pinnalta kauas toiselle planeetalle asti.
13. Yoko Kanno & Seatbelts - Cowboy Bebop: Tank! The Best! (CD)
    Upean animesarjan Cowboy Bebopin musiikkia kokoelman muodossa. Jatsia, heviä, bluesia, rokkia, klassista, pianoballadeja, kaikkea. Ja millaisella toteutuksella!
14. Queensrÿche - Empire (CD)
    Astetta parempi hevilevy Queensrÿcheltä. Ei silti nouse Promised Landin tasolle.
15. Queensrÿche - Operation: Mindcrime (CD)
    Promised Landin kanssa samalla viivalla. 80-luvun hevin merkkiteoksia. Ei huonoja hetkiä.

Elokuu

1. Brand X - Do They Hurt? (CD)
   Kammottavaa kasarifuusiota. Ei pelasta Phil Collins, ei.
2. Mercury Rev - Boces (CD)
   Surisevaa indierockia ameriikan autotalleista. Kaukana uudemmista maalailulevyistä, ei tosin laadultaan.
3. Mercury Rev - See You on the Other Side (CD)
   Miksiköhän ostin tämän myös cd:nä? Ehkä löysin levyn jostain tarjouskorista erittäin halvalla. Edelleenkään ei mikään huono levy.
4. Mogwai - My Father My King (CD)
   Jyrisevää postrockia. Ihan mukava kappale, ja ainoa, jonka yhtyeeltä olen tähän mennessä kuullut.
5. Mr. Bungle - S/T (CD)
   Alanko kyllästymään Mr. Bungleen, tai jotain, mutta en saanut heidän debyytistään irti yhtään mitään.
6. Strapping Young Lad - City (CD)
   Edelleen maailman tiukimpia metallilevyjä. Vaihde nykäistään heti ensimmäisen kappaleen aikana suoraan ylös, eikä tipauteta kuin vasta ihan lopussa.
7. Nobuo Uematsu - 20020220 (Music from Final Fantasy) (iTMS)
   Final Fantasy -musiikkeja livenä sinfoniaorkesterin (?) esittämänä. Lähellä Joe Hisaishin loistoa.
8. Strapping Young Lad - S/T (CD)
   *nirsk* (Nyrkkiraudan narahduksesta kuuluva ääni.) (Narahtavatko nyrkkiraudat?) (ÄH)
9. The Blue Nile - Hats (CD)
   Eteeristä yöpoppia huippuhotellin luksussviitistä.
10. Enchant - Juggling 9 or Dropping 10 (CD)
    Progemetallia. En pitänyt.
11. The Blue Nile - A Walk Across the Rooftops (CD)
    Ajalta ennen luksussviittejä. Rakkautta popin muodossa.
12. Circle - Tulikoira (CD)
    Aluksi hauska idea, joka vesittyi useammilla kuunteluilla. NWOFHM!
13. Strapping Young Lad - Heavy as a Really Heavy Thing (CD)
    Devinin seurakunnan debyytti. Soundit eivät ole kovinkaan kummoiset, mutta asenne kohdallaan.
14. Adrian Belew - Side Two (CD)
    Kuten Side One, mutta ilman Toolin rumpalia.
15. Opeth - Ghost Reveries (CD)
    Vuoden pettymys. Tämä bändi ei tunnu osaavan muuttua. Mainetta he toki saavat viimein myös fanipiirien ulkopuolelta, joten suotakoon heille kunnianosoitus siitä.
16. Radiohead - My Iron Lung (CD)
    Varhaista brittirockin pelastanutta brittirockia.
17. Steve Vai - Sex & Religion (CD)
    Ostin levyn lähinnä Devin Townsendin läsnäolon vuoksi. Muutama tarttuva kappale, vähemmän kitarasankariutta.
18. Frank Zappa and the Mothers of Invention - Ahead of Their Time (CD)
    Hieno varhainen livetallenne Yhdysvaltain viimeiseltä supersankarilta.
19. YUP - Homo Sapiens (CD)
    Ei herättänyt samoja tunteita kuin lukion alussa.

Syyskuu

1. Tuure Kilpeläinen - Just (CD)
   Ihanan punavuorelaista mahtipoppia.
2. Arttu Takalo - Neverstopdreaming (CD)
   Jonkinlaista new age -jatsipoppia. Muutaman kuuntelun jälkeen vaikuttaa edelleen erittäin kiinnostavalta.
3. Frank Zappa/The Mothers - The Grand Wazoo (CD)
   Fuusiorokkia, jossa mukana myös keittiöallas.
4. Tori Amos - Welcome to Sunny Florida (DVD+CD)
   Torin meikit valuvat ja hän näyttää keskisormea. Vau.
5. Frank Zappa - Waka/Jawaka (CD)
   Tällä kertaa myös kylpyamme.
6. Sielun Veljet - Hei soturit/Lapset (CD)
7. Sielun Veljet - L’amourha (CD)
8. Sielun Veljet - Softwood Music Under Slow Pillars (CD)
   Voisin pitää Sielun Veljistä nykyistä enemmän. Yritys on kova.
9. KTU - 8 Armed Monkey (CD)
   Monikaan asia ei nouse Kluster TU:n vuoden takaisen keikan tasolle. Levyllä riittää toki yritystä, onhan tämä sentään tallenne Nosturista ja muutamalta Japanin keikalta. Yltääkin melko lähelle, vaikkei samaa tunnelmaa löydäkään.
10. Frank Zappa - Zoot Allures (CD)
    Zappa-klassikko, joka odotti noutamistaan. Hieman riisutumpaa tavaraa tällä kertaa.

Lokakuu

1. Paul Anka - Rock Swings (iTMS)
   Yökerhojatsiversioita vanhoista rock-hiteistä. Nauratti noin kuukauden. Muutama kappale on ihan onnistunut tulkinta muutenkin kuin vitsinä.
2. Queen - A Night at the Opera (LP)
   Suosikkilevyni vuosien takaa. Ei yhtään huonoa hetkeä. Todellinen klassikko, ranneliikerockin peruskivi.
3. Japan - Gentleman Take Polaroids (LP)
   Romanttista poppia 80-luvulla. Astetta taiteellisemmalla vaihteella.
4. Nick Drake - Bryter Layter (LP)
   Brittiläinen ujo singer/songwriter, joka ei huonoa levyä lyhyen elämänsä aikana julkaissut. Bryter Layterilla on eniten lihaa luidensa ympärillä.
5. Frank Zappa - You Are What You Is (CD)
   Zappan paluu astetta paksumpaan tuotantoon. Varmasti miehen parhaita levyjä 80-luvulta.
6. Absoluuttinen nollapiste - Mahlanjuoksuttaja (CD)
   Vuoden kotimainen levy.
7. Frank Zappa - Apostrophe (’) (CD)
   Yksittäisiä hittejä, jotka toimivat paremmin livenä.
8. Circle - Raunio (CD)
   Mystinen, raaka ja omituinen live Suomen krauttareilta.
9. Damo Suzuki’s Network - 3 Dead People After the Performance (CD)
   Levyllä on yksi ainoa yli 50-minuuttinen kappale. Todella omituista, primitiivistä rähinää. En ole vielä tajunnut tästä albumista yhtään mitään.

Marraskuu

1. Kate Bush - Aerial (CD)
   Kate Kate Kate! Uusi levy, eikä todellakaan pettänyt odotuksia! Ykköslevyllä mietteliäitä paloja kotiäidin arjesta, kakkoslevy iso progehtava kokonaisuus linnuista ja kaikesta ihanasta. Kate!
2. The Police - Outlandos d’Amour (LP)
   Kivaa reggaensekaista uutta aaltoa.
3. Uusi Fantasia - Luulot pois! (12″)
   Suomielektroa. Rähjäisempää sellaista.
4. Creedence Clearwater Revival - Bayou Country (LP)
   Äijälevy jälleen. Ja herranen aika kuinka tämä rokkaa!
5. The Police - Regatta de Blanc (LP)
   Kuten edellisetkin Policet. Ei pettänyt odotuksia.
6. The Police - Synchronicity (LP)
   Yhtyeen kamalimmasta hitistä huolimatta erinomainen levy.
7. Nick Drake - Pink Moon (LP)
   Vahva vaihtoehto vuoden ostokseksi. Mies, kitara, satunnainen piano ja sydäntäraastava ahdistus - täydellisiä kappaleita.
8. Frank Zappa - London Symphony Orchestra Vol 1 & 2 (2CD)
   Zappa ison orkesterin kanssa. Modernia. Ylitsepääsemättömän vaikea levy kuunnella uudestaan. Ehkä kannattaisi.
9. System of a Down - Mezmerize (CD)
   Hyperaktiivista melodista heviä. Olisin voinut pitää tästä enemmänkin, mutta ei…
10. System of a Down - Toxicity (CD)
    Astetta parempi levy System of a Downilta. Sanoitukset ovat vain harvinaisen köyhiä, eikä metalli kuulosta samalta Strapping Young Ladin jälkeen.
11. Brian Eno - Another Green World (CD)
    Taas yksi vuoden ostos -ehdokas. Täydellinen levy, kuinkas muutenkaan. Ei ihan ambientia, ei ihan rokkiakaan. Ajaton.
12. Mew - And the Glass Handed Kites (CD)
    Hassuja tahtilajeja, hienoja kertosäkeitä ja herkkää laulua. Ei hullumpi.
13. Mew - Frengers (CD)
    Kova pudotus edellisen jälkeen. Alusta ja lopusta löytyy muutamia täysosumia, ja siihen levyn anti sitten jääkin.
14. Frank Zappa/The Mothers of Invention - One Size Fits All (CD)
    Vanha Zappa-suosikkini löysi viimein tiensä levyhyllyyni. Inca Roadsin pamahtaessa villiin urkusooloon meinaa järki lähteä.
15. Frank Zappa/The Mothers - Roxy & Elsewhere (CD)
    Ehkä maailman paras livenauhoite.
16. Nick Drake - Five Leaves Left (LP)
    Ujon laulajan ujohko debyytti. River Man voisi lähteä mukaani autiolle saarelle. Ehkä myös Fruit Tree.

Joulukuu

1. Belle & Sebastian - Jonathan David (12″)
   Tarjouskorista, vaikka tämä jo kokoelmalta löytyykin.
2. Slint - Tweez (LP)
   Yhtyeen menestyslevyn Spiderlandin rähjäisempi versio.
3. New Order - Technique (CD)
   Kasaridiskoa, sieltä korkeimmalta huipulta. (Ja ehkä jotain muutakin.)
4. Pain of Salvation - 15:2 (CD)
   Huono livealbumi maailman parhaalta progehevipumpulta. Kokonaan akustinen, voisi olla hyväkin; sovitukset eivät toimi.
5. Frank Zappa/The Mothers of Invention - Uncle Meat (2CD)
   Hengästyttävä paketti Zappa-loistoa. Puolen tunnin puhetallennetta lukuun ottamatta hittiainesta.
6. Circle - General (LP)
   Lisää surinaa ja kolinaa Circleltä, jonka livevinyyleistä tuntuu tulevan harvinaisuuksia muutamassa kuukaudessa.
7. Circle - Guillotine (CD)
   Hyviä, ja huonoja kappaleita. Melko tasaisesti.
8. Max Richter - The Blue Notebooks (CD)
   Vuoden levy -ehdokas. Kaunista, ajoittain hyvinkin minimalistista elokuvamusiikkia elokuvaan, jota ei ole olemassa. Vuoden yllätys, uusi löytö ja niin edelleen…
9. New Order - Power, Corruption & Lies (CD)
   Melkein Techniquen veroinen. Diskoa ja uutta aaltoa 80-luvulta.
10. Slint - Spiderland (LP)
    Kylmä levy. En löydä vertauskuvaa mihinkään muuhun yhtyeeseen. Kylmä, meluisa ja piinaava albumi.
11. Max Richter - Memoryhouse (CD)
    Max Richterin debyytti on samoilla jäljillä kuin loistava The Blue Notebooks. Harmi, että surkea orkesteri pilaa hienot sävellykset.
12. Jeff Beck - The Best of Jeff Beck (CD)
13. Fleetwood Mac - Simply the Best (CD)
14. Van Morrison - Brown Eyed Girl (CD)
15. The Nits - Scetches of Spain (CD)
16. New Order - Brotherhood (CD)
    
17. New Order - Low-life (CD)
    Näitä en ole vielä ehtinyt kunnolla kuuntelemaan, mahtuvat ehkä vasta ensi vuoden listaan.

Yht. 152 levyä.

Mitä ensi vuodelta on odotettavissa? Ainakin nyt tammikuussa julkaistaan Rättö & Lehtisalo -duon kolmas albumi, postissa kotia kohti liikkuvat levy Sunn O))):a ja yksi puuttuva livevinyyli Circleltä. Vanhempi Tool on edelleen ostoslistalla, Dälekin vanhemmat levyt myös. Valitettavasti tämä vuosi on edellistä huonompi levyostoksien suhteen, sillä syksyllä alkava koulu rankaisee varmasti budjettiani.

Loppujen lopuksi parhaat levyt löytyvät sattumalta.

• General