Archive for January, 2006

yli 1000 erilaista kasvia

Nea January 31st, 2006

Ensinnäkin. Mikäli jääkaapissa haisee kummalliselle, löytyy hajun lähde vasta toisessa, perusteellisemmassa tarkastuksessa. Nimittäin silloin, kun se yrittää hyökätä kimppuusi. Jokin joulupäivän tienoilla kaappiimme ilmestynyt kummajainen (jo silloin melko epäilyttävä kaveri) piti houkutella ulos kuolleen kalan avulla ja pyydystää haaviin. Kahteen muovipussiin sulkemisen jälkeen heitin sen parvekkeelle. Mikäli joku kaipailee mörön kotina toiminutta muovirasiaa, niin voin antaa talutushihnan ja tainnuttimen, toivottaa onnea metsästykseen ja vetää kaasunaamarin päähäni.

Toiseksikin. Minulta meinasi tänään pudota leuan lisäksi myös silmät päästä, kun kotiin tullessani löysin Marin imuroimasta. Kerättyäni leuanpalaset lattialta ehdin vielä ihmetellä siivousmusiikkivalintaa, eli Absoluuttista Nollapistettä. Tästä en ihan heti toivu.

Kobaïan virallinen vaalianalyysi

Santeri January 31st, 2006

Pääsen harjoittamaan lempiharrastustani, eli Juliukselle vittuilua, ainakin kuudeksi vuodeksi.

Viva Zapata! Viva Tauno Palo!

P.S. Pikkusiskolta vapautuu 22m^2 yksiö Pohjois-Haagasta, vuokra ja vesi 400e/kk. Kävelymatka junalle ja kolmella bussilla vierestä keskustaan. Muttaamaan pääsee parin päivän varoituksella. Lähettä spostisi osoitte francc -kippurahäntä- kobaia.net

ferrarinpunainen escort

Nea January 28th, 2006

Kävimme ostamassa auton. Kohtuuhintaisen ja erittäin hyvin ajettavan. Tietysti ajattelin hieman kaihoisasti kaikkia niitä Volkswagen kleinbuseja jotka nyt jäivät ostamatta, mutta on tässäkin biilissä varmasti jotain vittuiltavaa.

Tulin juuri töistä. Ei mulla muuta.

Asiaa toisesta viikosta

Julius January 27th, 2006

Luin joitain vuosia vanhoja kirjoituksiani, ja voi kuinka tuolloin oli aikaa vaikka mihin. Nykyään olen joko töissä, opiskelen tai hajoan pää tyhjänä joko tietokoneen tai television edessä. Silloin tekstinikin olivat nokkelampia, eikä oviakaan tarvinnut lukita lähtiessään kauppaan; harjanvarsi oven edessä oli riittävä.

Olen saanut kuulla läheisiltäni pahoja sanoja, tai ainakin minun valintaani on suuresti hämmästelty, kun olen näissä vaaleissa päättänyt äänestää Sauli Niinistöä. Miksi? Olin vankkumaton Tarja Halosen kannattaja vielä puolitoista vuotta sitten. Ollessani työntekijä, demarius katosi minusta hiljattain, varsinkin, kun aloin itse huolehtimaan omista raha-asioistani. Tämä ei kuitenkaan liity presidentinvaaleihin, vaan tällä kertaa kantani on lopullisesti vahvistanut Tarja Halosen tukijoukkojen törkeä toiminta Niinistön mustamaalaamiseksi. Toki myös Niinistön kannattajilta on kuulunut ivaa ja pilkkaa vasemmiston ehdokasta kohtaan, mutta lähes kaikki on tullut yksityisten kannattajien suusta.

Vasemmiston Niinistön vastainen propaganda tulee tahoilta kuten SAK, Paavo Lipponen ja joidenkin arvostelijoiden mielestä myös päämedioilta, kuten Yleltä, Mtv3:lta ja Helsingin Sanomilta. Lopullisesti malttini kuitenkin meni SAK:n ilmoittaessa tukevansa Halosen vaalikampanjaa. Siis työntekijäjärjestö, jonka ei pitäisi olla poliittinen järjestö, joiden jäsenistä ei varmastikaan suurin osa ole SDP:n kannattajia, käyttää jäsenmaksuista saamiaan rahoja vaikuttaakseen myös politiikassa. Viialaisen valehteluun perustuneet hyökkäykset mm. Mtv3:n vaalitentissä ja lehtien sivuilla ovat saaneet niin sanotusti “sappeni kiehumaan”. Surullisinta oli Lipposen koko poliittisen uran kyseenalaistava takinkääntö Nato-kysymykessä. Mahtoi olla vaikea päätös miehelle, joka vielä taannoin oli viemässä Suomea Natoon ja myös ns. “veljeili” Yhdysvaltojen kanssa.

Tähän maahan tarvitaan enemmän keskustelua työnteosta. Tällä hetkellä virallinen totuus on SAK:n sanelemaa, ja toisinajattelijat kerta toisensa jälkeen vaiennetaan kansaa riistävinä porvareina. Nyt olemmekin tilanteessa, jossa puolet kansasta riistää toista puoliskoa. Kumpi riistää kumpaa? Tai no, antakaa olla. Käykää äänestämässä.

Lisäys: Unskin vaaliblogi on näiden vaalien hienoimpia asioita. Varsinkin pitkiksi venähtäneet kommenttiosiot ovat mukavaa luettavaa kirjoittajien asiallisuuden ja monien kirjoitusten analyyttisuuden vuoksi.

little high, little low

Nea January 26th, 2006

Eilen kärsin vakavasta melankoliasta, joka johtui suurimmaksi osaksi musiikin kuuntelusta. Osansa siihen lisäsi myös huoli jatkuvista, helvetillisistä päänsäryistä, vapinasta, vatsavaivoista ja huimauksesta, sekä päähänotto kun lääkärit eivät taaskaan ota minua vakavasti. Kilpirauhasen liikatoimintaa epäillään, taas, ja sitähän tässä nyt ihmettelen, että miksi hemmetissä sille ei tehty mitään jo viime keväänä kun se ensimmäisen kerran havaittiin. Nyt joudun kököttämään kotona verikokeiden tuloksiin asti, eikä millään innostaisi jäädä opinnoissa jälkeen. Onneksi opettajat ystävällisesti lähettivät minulle sähköpostina tehtäviä.

Tatuointiprojekti X edistyy. Osat 1-3 ovat valmiina, osat 4 ja 5 tulossa hamassa tulevaisuudessa. Tänään minulla on treffit ravitsemusterapeutin kanssa, huomenna menen autokauppaan. Huhhuh.

staattinen partikkeli

Nea January 19th, 2006

Virtalähteeni on sanomassa sopimusta irti. Viime syksynä suunnittelin uuden koneen rakentamista osittain vanhoista komponenteista, ja nyt näyttää uhkaavasti siltä, että siihen se opintolaina sitten hupeneekin. Onneksi on töitä, saa sitten välillä kaurapuuroonsa hilloa.

Töistä puheenollen, huomenna eräs baarihenkilöstön jäsen istuu tuossa tulipalopakkasessa neljä tuntia myymässä kohmeisia lippuja jäisin sormin tai toisin päin. Melkein odotan innolla.

Santtu Villikissanpoikanen on pikkuhiljaa ruvennut hoksaamaan, että kaikki häntä lähestyvät asiat eivät ole out to get him niin sanoakseni. Uskaltaapa kiivetä syliinkin, jos tiedossa on jotain herkkua.

Hain meille eilen ministepperin; nyt voimme Marin kanssa katsoa telkkua samalla kun lenkkeilemme. Yhdessä niiden joulun jälkeen ostamieni käsipainojen kanssa meillä on täällä oikein hyvä Täyden Palvelun* amatöörikuntosali.

*Tuos akka kaljaa!

Jaa, minullako tapoja?

Santeri January 18th, 2006

1. Kenties suurin nautinto elämässäni on päteminen knoppitiedolla. Välillä hämmästytän itsenikin esimerkiksi suosikkilevyjeni ilmestymisvuosilla, henkilöautojen myyntitilastoilla tai vaikka villantuotannon kehityksellä läntisessä euroopassa. Olen noin muuten hidas oppimaan mitään, mutta pärjään Trivial Pursuitissa yleensä hyvin.

2. Pelkään vaatekauppoja. Usein miehet valittavat miten vaatteiden ostaminen on rasittavaa ja akkamaista. Minä alan hiota ja menetän kykyni lukea hintalappuja. Artikulaationi kärsii ja toivon vain että puhelimeni soisi tai jotain muuta Deus ex Machinaa. Olen tosin yrittänyt sparrata tässä aiheessa viime aikoina. Menestys on kyseenalaista.

3. Pitkä pinna. Taksia ajaessa olen kehittänyt miltei täyden immuniteetin suunsoitolle. Raja on tosin selvä, iholle käyminen on se pisara kamelin selälle. Ja minä olen hyvin pelottava vihaisena. Inttijutuille en ole tosin turtunut vielä. Niiden kuuntelu pistää veren kiehumaan nopeasti.

4. Musiikkimaku. Omani on paras ja olen hyvin huono tutustumaan mihinkään, mitä joku suosittelee. Tästä syytän Juliusta ja niitä iltapäiviä Myyrmäen kirjastolla silloin joskus.

5. Pikkutarkkuus. Oikeastaan ainoa asia, johon suhtaudun elämää suuremmalla vakavuudella on se, että ehdin ajoissa sovittuihin tapaamisiin. Yleensä olen etukäteen paikalla odottamassa ja hermostun jos joku myöhästyy. Olen pyrkinyt tästä tavasta eroon. Lähinnä siitä stressaamisesta.

Oudot tapani

Nea January 17th, 2006

Koska minut haastettiin, vastaan haasteeseen.

1. Auton ovet

Aina kun lukitsen auton ovet, sanon ääneen “auton ovet on lukossa”, olin sitten yksin tai seurassa. Kehitin tämän lauseen alunperin hoidoksi pikku neuroosiini, joka pisti minut juoksemaan jopa keskellä yötä tarkistamaan, että auton ovet on lukittu, ja siitä kehittyi toinen samanlainen neuroosi. Oja, allikko ja suo.

2. Siirtely

Tiedä sitten mikä siinä on, että aina baarissa ollessani alan pelata “siirtelyä” pöydällä olevien tavaroiden kanssa. Sitä pelataan siten, että vaihdetaan tuoppien, tupakka-askien, tuhkakuppien, lompakoiden ja muiden esineiden paikkaa näennäisen loogisessa järjestyksessä. Jotkut kavereistani ovat hoksanneet pelin idean ja liittyneet mukaani siirtelemään, jotkut vain tuijottavat hölmöinä.

3. Siivoaminen

Yleensä en voisi vähempää välittää, mutta toisinaan siivoan koko kämpän katosta lattiaan ja usein vielä vaihtelen huonekalujen paikkoja. Kämppis hermostuu välillä, kun siivoan hänen tavaransa enkä suostu kertomaan minne.

4. Alkoholiliike

Minähän en juo enää lainkaan alkoholia. Koska tykkään kuitenkin olla baareissa ja aiheutan siellä juomattomuudellani hämminkiä, kerron mielelläni kaikille kysyjille, että uskonto/äiti/hallitus kieltää minulta juomisen.

5. Kausittainen ruokavalio

Syön ruokia kausittain. Minulla on ollut ainakin riisinuudelikausi, kaurajäätelökausi, myslikausi, lettukausi, näkkärikausi ja tonnikalasalaattikausi. Kaudet voivat esiintyä päällekkäin, ne kestävät parista kuukaudesta vuosiin ja niiden välillä voi olla pitkiäkin aikoja. Tällä hetkellä ovat meneillään porkkanakausi, rahkakausi ja katkarapu-currymajoneesivoileipäkausi. Ikuisia kausia ovat kahvi-, kola-, hedelmäkarkki- ja raejuustokaudet.

Haastaminen on helppoa: Julius, Santeri, Tira, Misu ja EG

a duck

Nea January 17th, 2006

Makuuhuoneiden ovenkahvat on nyt käännetty pystyasentoon. Yksi kissoista (vieraileva tähti) oppi sitten availemaan ovia, eikä siitä tulisi kuin parkua ja paskavahinkoa mikäli moinen saisi jatkua. Makuuhuoneisiin ei mennä jos siellä a) nukutaan tai b) ei olla paikalla. Piste.

Täytin kesätyöhakemuksen. Kirjoitin siihen ansioluettelon englanniksi. Kerroin olevani ahkera insinööriopiskelija sekä pitäväni isoista koneista. Tavoitteena opintopisteillä kuorrutettu, hyväpalkkainen tehdasduuni. Tahtoisin kovasti vetää päälleni ne siniset työhaalarit ja pistää keltaisen raksakypärän päähäni. Tiedättehän, sillai, Village People -tyyppisesti. Sitten tekisin töitä ilman paitaa. Ja laulaisin ihan koko ajan In the Navy.

Älkäähän nyt innostuko siellä, en minä vielä ole sitä hommaa saanut.

Olen hyvä, paras, kaunein, suurin ja ihanin. Selvisin lentävillä väreillä matematiikan ykköskurssista, enkä joutunut palikkaryhmään. Tuntuu niin kivalta olla kerrankin hyvä jossain, missä ei uskonut olevansa.

Vatsa on protestoinut kohta pari viikkoa. Parina päivänä niin pahasti, etten ole kyennyt istumaan koulussa, vaan tullut kotiin ja lymyillyt loppupäivän vessassa. Joko tässä pitää taas alkaa siihen helvetin lääkärihärdelliin, missä pyörin näköjään ihan joka kevät.

Valvoessa

Julius January 16th, 2006

Vaali-ilta on aina yhtä jännittävä. Tällä kertaa katselin televisiosta vain kuvaa, ja annoin äänipuolen Radio Helsingin vaalilähetyksen hoidettavaksi. Kun ei kuule ehdokkaiden ääniä suoraan eri tilanteissa, heidän kasvojensa ilmeet paljastavat enemmän. Olimme vaalipaikalla 45 minuuttia ennen sulkemista, ja ihmisiä riitti vielä jonoksi asti. Nuorempaa väkeä kaikki, vanhemmat varmasti äänestäneet ennakkoon tai heräävät vasta toisella kierroksella.

Vaaleista ei tässä vaiheessa ole muuta sanottavaa, kuin että paras mies voittakoon.

Pääsykoekurssin ilmoittautumismaksu on nyt hoidettu, fysiikka alkaa olla jo yhä paremmin päässä, laukku pursuaa matematiikan kertausmateriaalia ja niiden selaamisen aloitan välittömästi, kun päästä liikenee piirun verran tilaa myös aivoille. Tällä hetkellä nuhalima vie suhteettoman suuren osan kapasiteetista.

Next »