Nea October 4th, 2005
Ensimmäinen matematiikan välikoe lähestyy uhkaavana kuin kesäinen hauki kaislikossa. Pikainen jutustelu kurssikavereiden kanssa paljasti, että yli puolet ryhmämme opiskelijoista on ihan yhtä pihalla tai jopa kauempana ulapalla kuin minä. Lukemiseen ei ole jäänyt juurikaan aikaa kaiken tämän hässäkän keskellä, mutta uskoisin osaavani tarpeeksi.
Aloin suunnittelemaan itselleni uutta konetta. Vanhasta kelpaavat isompi kovalevyistä, virtalähde, CD-RW -asema ja näytönohjain. Hankinnassa ovat siis emolevy, prosessori, toinen kovalevy, iso kasa muistia ja joku viiltävän tyylikäs ( = ankean harmaa ja mahdollisimman halpa) kotelo. Pistin itseni lupaamaan, etten hanki mitään moiseen viittaavaakaan ennen kuin kämppä on saatu edustuskelpoiseen kuntoon.
Lisätään elämäni keittoon mausteeksi vielä toinen työpaikka, muutama suurehko lisätilaus, pari tulevaa kuvauskeikkaa sekä lukuisia laulu- ja soitinyhtyeiden konsertteja pitkin syksyä niin hupsheijjaa kohta on joulu.
Santeri October 3rd, 2005
Aamuna eräänä heräsin ja ajattelin:
- Minulla on city-yksiö.
- Juon usein kahvikupillisia, joiden hinta on yli kaksi euroa.
- Juoksen useita kertoja viikossa elokuvissa, konserteissa tai esmes. Kiasmassa.
- Ostan levyjä, jotka ovat trendikkäiden ilmaisjakelulehtien hottis-listoilla.
Jos en saa kelkkaa käännettyä tulossa on seuraavaa:
- Ryhdyn käyttämään vaatteisiini yli 100e kuukaudessa nykyisen 10e sijaan.
- Otan vitsikkääksi tuparilahjaksi annetun maidonvaahdottimeni käyttöön.
- Rupean pitämään elokuvista, jotka suoraansanoen vain ärsyttävät normaalia ihmistä.
- Tuputan itseäni valokuviin ja alan käydä muodikkaissa ja kalliissa SK-kuppiloissa.
- Hankin työn, joka on kivaa ja jättää aikaa käyskennellä kaupoissa lounastauolla. Ja se on sen Santeri loppu, joka lähti aikanaan pesästä fattan kautta ankeaan lähiöön etsimään aikuisuutta ja paskaduunia.
Oireita on monia, mutta suunta on selvä. Minusta tulee hiljaksiin city-ihminen. Mainittakoon hieman tuntemattomammille lukijoille, että olen jo pitkään vastustanut mm. City-lehteä, julkisuushakuisuutta, sekä median tarjoamaan pariutumismallia.
Minut saa ampua, kun olen laihtunut kymmenen kiloa. Mutta vasta sen jälkeen.
Nea October 3rd, 2005
Tavarat on kannettu pisteistä a ja c pisteeseen b. Sauna on korkattu ja ensimmäiset ryyppäjäiset kunnialla pidetty. Kissat viihtyvät roinan keskellä oikein mainiosti, kuten me tytötkin, sillä telkkari ja sohva ovat paikoillaan ja ministereoista saa musiikkia. Nettikin on näköjään auki, joten mikäs tässä nyt on ollessa. Jaa niin. 9/10 tavaroista on vielä laatikoissa ja paperikasseissa, monta huonekalua kokoamatta ja muutaman pikkujutun (esim. pakastimen) loppusijoituspaikka hakusessa.
Muuttoporukan poijjaat olivat ahkeria; saimme kaksi asuntoa tyhjiksi ja yhden täyteen kahdeksassa tunnissa. Vieraileva sisäkkö laittoi koko porukalle ruuat ja me tarjosimme saunan ynnä saunakaljan. Pinna oli kireällä itse kullakin, mutta loppuillasta alkoi olla jo rennompi meininki. Itse en jaksanut mennä baariin vaan jäin tyytyväisenä koisimaan.
Tämä asunto on iiiiihana. Aivan Valtavan Ihana. Eikä tuo kämppiskään ole hullumpi!