Nea October 30th, 2005
Ripustelimme iltapäivällä lukuisia hämähäkinseittejä ympäri asuntoa, siivosimme ihan hullun lailla ja valmistauduimme henkisesti meditoimalla. Hilpeät ryyppäjäiset alkoivat hieman ennen seitsemää, kun ensimmäinen boolisatsi valmistui. Koska olin moderni noita, joka lentää imurin suulakkeella eikä käytä taikoja kotioloissa, niin jouduin improvisoimaan rankasti. Kun en voinut taikoa vettä viiniksi, niin piti sitten tehdä booli ikiaikaisen reseptin mukaan mantraa (liiiisäää, vähä vielä, STOP!) hokien ja aineiden vakiokaatojärjestys (viina, viini, mehu, vissy, viina, viini, viina, vissy, viina) säilyttäen. Meni kuulemma tukkaan, kyllä ne muinaiset foinikialaiset tiesivät miten boolia tehdään!
Puolenyön korvilla siirryimme baariin, jossa minä en maksanut sisäänpääsystä saati juomisesta mitään. Tapasin tuttuja useammankin, ja monta kertaa hassu hattuni kiskottiin silmilleni. Kolmen aikaan saimme loistoidean; vaikka baarit saivatkin olla auki tunnin pidempään kuin normaalisti, me lähdimme meille sissisaunaan. Joku neropatti oli lähtiesään laittanut vessan oven kiinni, ja sehän tarkoitti kivoja pikku läjiä ympäri kämppää. Siivottuani saunoin. Jatkot jatkuivat jonnekin seitsemään, minä yritin nukkua jo kuudelta (talviaikaa). Tänään olen siivonnut märkiä länttejä.
Ps. Kaksi pientä kissaa vailla kotia, mielellään samaan kotiin.
Julius October 29th, 2005
Menolento mukavan tyhjä, tilaa riitti fysiikankirjoillekin. Brysselistä tunti Hollannin rajan yli, matkalla aikaa työskennellä. Hotellissa kallis, mutta hidas WLAN, mukava baari ja halpaa Westmalle Tripel -trappistia. Trappisti jumalaista. Jumala jossain muualla, onneksi.
Opin paljon, vapaa-ajalla perusfysiikkaa, työaikana yliopistotason väri- ja valofysiikkaa. Hollannissa +20 celsiusta lämpöä ja pilvetön taivas — ainakin lähtöpäivänä.
Paluulento täyteen buukattu, tilaa yhdelle fysiikankirjalle ja kuohuviinilasille. Johtajat palaavat Brysselistä perheittensä luo, osa rauhallisesti, osa vähemmän rauhallisesti. Lentokenttä ja -koneruoka on kamalaa vuodesta toiseen. Sentään ei vetänyt vertoja hollantilaiselle ruoalle, joka on lähinnä erilaisia lihanpaloja taikinaan kieriteltyinä ja friteerattuna.
Olenkohan tottunut liian hyvään asuessani Suomessa, kun oletan luottokortin käyvän kaikkialla?
Tuliaisiksi edellisenä päivänä tehtyä suklaata ja itselleni kauniisti koristeltu saksalainen partaveitsi.
Santeri October 28th, 2005
Heräsin nälkäisenä, kokkaamiseen kului liikaa aikaa. Olen edelleenkin väsynyt, mutten ehdi nukkua hetkeäkään ennen töihin lähtöä. Olen siis kuluttanut päivän vapaa-ajan tekemällä köpöisen risoton ja ottamalla hätäisen suihkun. Työvuoro on 18-4.30, eli tavanomainen pitkä viikonloppuvuoro. Jos merkit pitävät paikkansa on tänä iltana kiireitä keskiverrosti ja huomenna liiankin kanssa. Onneksi huomenna on vain seitsentuntinen vuoro. Taidan ensitöikseni hakea huoltoasemalta kahvia. Jahka sinne asti pääsen.
Nea October 27th, 2005
Mikseivät kaikki lapset ole kuten Saga? Tänäänkin kun olimme kahvittelemassa ja kuvia viemässä, tuli neiti heti syliini istumaan ja pyysi leikkimään. Söimme sitten kanaa ja riisiä, sekä sammakko-käärmesalaattia (tässä kohtaa hitaimpienkin pitäisi huomata, että ruoka koostui lähinnä mielikuvituksesta). Käännettiin vielä nokka nurin päin ja katseltiin vähän valokuvia. Aikaisemmin aamulla kävin kuvaamassa puolivuotiasta Nella-neitiä, joka oli kuin pieni aurinko siihen asti kunnes näki kameran. Noh, ehkä minäkin olisin vähän ärähtänyt, jos olisin joutunut alasti karvaiselle taljalle makaamaan.
Kävimme ostamassa tuparientekotarpeita, eli viinaa ja sipsiä noin 80 euron edestä. Minä sain kaksi alkoholitonta siideriä, vallan villiinnyin! Toivottavasti mopo ei lähde käsistä!
Ahem.
Santeri October 26th, 2005
Maanantaina join kännit. Monikko tulee, että otin välissä nokoset. On niissä lähiöbaareissa karaoken ja halvan keskarin lisäksi muitakin hyviä puolia. Mutta miksi juoda kännit maanantaina? Syytän kontokseni osunutta aikavääristymää, joka taas johtuu ammatista. Viikonloppu on useimmiten su-ti sen tavanomaisen pe-su:n sijaan. Ja, tietenkin, koska pyydettiin. On epäkohteliasta kieltäytyä kutsusta ja on aina mukava piipahtaa katsomassa vanhan kaverin uutta kämppää.
Epäilykseni heräsivät kuullessani, mistä kaupunginosasta on kysymys. Ammattitaitoon sisältyy hyvä tietämys siitä, mimmoiset ihmiset asuvat missäkin ja nyt ihmetys oli suuri. Eivät hippiretkut asu omakoti- rivitalo -seuduilla. Ennen lähtöä katsoin vielä kartasta ja ihmetykseni kasvoi. Linja-autosta noustuani olin jo epätoivoinen ja saapuessani talon eteen olin jo vaipunut epätoivoon. Omakotitalo. Omakotitalo, jonka edessä on kaksi henkilöautoa. Aivoni suostuivat liikkumaan vasta tässä kohtaa: kommuuni. Taloon oli kolme erillistä sisäänkäyntiä, sekä kolme postilaatikkoa. Kaverini asuu toisen pitkätukkarentun sekä yhden virolaisen duunarin kanssa.
Arvoituksen ratkettua opettelin heittämään kaljapullon korkkia koleesti sormea napsauttamalla. Ja voitin juomapelin. Tänään taidan viettää loppuillan julmien hupien seurassa.
Nea October 26th, 2005
Tsih. Käytän irssiä. Olen taas astunut askeleen lähemmäksi Sitä Nörttiä Joksi Luoja Minut Tarkoitti. Kolaa menee taas reilusti yli sallitun määrän ja ryhti on lösähtänyt kiitettävästi. Seuraavaksi varmaan yritän iskeä tyttöjä baarissa sillä kuuluisalla “mennäänkö meille kääntämään kerneliä” -lauseella. Nukkumaanmenoajatkin ovat vähän mitä sattuu näköjään.
Tuparit lähestyvät. Tällä kertaa meillä on halloween-teema, mikä tarkoittaa sitä, että minä väsään itselleni noidan hatun ja mustan mekon, ripustamme hämähäkinseittiä pitkin kämppää ja tarjoilemme punaista vodkahyytelöä. Mahtaa ottaa päähän jos moiset bileet missaa!
Nea October 23rd, 2005
Kolme pientä karvanaamaa etsivät kotia. Ikää löytyy noin 9 viikkoa, rokotukset ja madotukset ovat hoidossa. Kaikki ovat tietenkin sisäsiistejä ja mahdottoman suloisia.
Aatu ja Noksu haluaisivat samaan kotiin, sillä he tykkäävät olla toistensa seurassa kovasti. Nämä sisko ja sen veli ovat oikein hellyydenkipeitä ja ihania, tulevat molemmat jopa kainaloon nukkumaan. Välillä otetaan tietysti vähän painimatsia, mutta muuten ollaan oikein somia! Mielikki viihtyisi ainoana kissana ja vaatii paljon huomiota, leikkiä ja rakkautta. Tältä mahdottoman kauniilta pikkuneidiltä ei jää mikään syötävä huomaamatta!
Ai mitä? Juu, se mitä jotkut elämäksi kutsuvat koostuu minun kohdallani nykyään pääosin eläinsuojelusta, matematiikasta, baaritöistä ja kierrätyksestä. Eläköön sisältö!
Julius October 21st, 2005
Opera Mini julkaistiin eilen, ja päivän kyseistä javaohjelmaa testanneena voin sanoa, että kyseessä on paras käyttämäni kännykälle tehty sovellus — vielä kaiken lisäksi maksuton! Ideahan toimii niin, että näpytellessäsi osoiteriville osoitteen, ottaa selain ensin yhteyden Operan palvelimelle, joka muotoilee halutun sivun mobiililaitteen ruudulle sopivaksi, ja pienentää sekä pakkaa kuvat sen verran pieniksi, että latautuminen sujuu nopeasti, eikä kännykkälasku nouse yllättävän suureksi.
Mikä parasta, Opera Mini on osannut avata jokaisen suosikkiblogeistani ilman kompurointia, ja vielä heittänyt fokuksen automaattisesti tekstin alkamiskohtaan. Muutama juna-/raitiovaunumatka onkin sujunut jo oikein mukavasti yhden pidemmän “pääauen” tai “piirikuntalaisen” parissa. Jopa rakenteeltaan järkyttävä MuroBBS toimii Opera Minillä kuten muutkin sivut.
Jotta kirjoitukseni ei menisi täysin nörtteilyksi, etsintäkuulutan Kobaïan lukijoiden joukosta tietoa, mistä voin hankkia Nick Draken levyt Five Leaves Left ja Pink Moon vinyyleinä. Bryter Layteria on saatavilla uutena painoksena melko monessa kaupassa, mutta miehen kaksi muuta levyä näyttävät hautautuneen unholaan, kuten mies itsekin melkein vaipui. Internet tuntee toki ensipainoksia, mutta yli 300 dollaria tuntuu hieman turhan suolaiselta hinnalta.
Ensi viikko kuluu koulutusmatkalla Sittardissa, jossa olisi kuulemma myös tarkoitus työskennellä ja tutustua oman osastomme hollantilaispuoliskoon. Mukaan lähtevät läppärin lisäksi myös fysiikan kirjat, ja tässä vaiheessa jo vaikuttaa siltä, ettei minulle jää montaa minuuttia vapaa-aikaa, nukkuminen mukaan laskettuna tietysti.
Nea October 21st, 2005
Konstruktiomateriaalien opettajalla oli tänään aika legendaariset jutut. Sovimme siinä heti tunnin alussa koepäivää, ja opettaja kysäisi käykö kaikille 9.12. jolloin yksi sanoi että ei käy. “No entäs tuo 2.12.?” ja taas yksi sanoi ettei käy. “Ihme tyyppejä, eikös tuollaiset hoideta yleensä saunan takana?” kysyi opettaja. Sitten puhuimme ruostumattomien terästen standardeista ja siitä, miten niiden nimeäminen on EU:n myötä muuttunut. “Ja mikäs tämäkin? Liekö ruotsista tuon jiin tuohon ottaneet, tämä tietää kyllä sotaa”, oli tiukka mielipide.
Konstruktiomateriaalit on mukava aine, mutta mitään meille ei ole varsinaisesti opetettu. Juttelin kurssikaverin kanssa aiheesta, ja molemmat olimme sitä mieltä, että itse lukemalla oppii varmasti parhaiten. Siispä hain kirjastosta Konetekniikan Materiaaliopin. Seuraavasta matematiikan välikokeesta meinaan ottaa täydet pisteet, sillä aihealueita ovat muun muassa verrannollisuus, ongelmanratkaisu, geometria ja trigonometria, kaikki minulle mieluisia ja jopa suht helppoja alueita.
Töitä. Niitä puskee joka tuutista. Seuraelämää. Sitäkin riittää. Eläinsuojelutyötä. Ei lopu koskaan. Missä vaiheessa elämästäni tuli näin vauhdikasta?
Nea October 19th, 2005
Varpaastani irtosi kynsi kun sen hyllyyn potkaisin. Sitten se tulehtui. Nyt se on niin saatanan kipeä, että linkutan kantapääni varassa ja mietin uskallanko laittaa kenkää jalkaani enää ikinä. Kyseinen varvas on tuplannut kokonsa, muuttanut värinsä punaiseksi ja hankkinut minulle ennen tuntemattomia verisuonia.
Eilen laskin kovasti matematiikkaa. Tänäänkin lasken kovasti matematiikkaa. Pitäisi varmaan mainita opettajalleni, että kyllä minä osaan, tarvitsen vaan kokeiden tekemiseen rutkasti enemmän aikaa, sillä ensin lasken kaiken vähintään viidellä tavalla väärin.
Pentuja, pentuja, kissanpentuja! Saamme taas hoidokkeja huoleksemme. Tämä tarkoittaa sitä, että tänään Nea siivoaa, oli varvas tahi ei.
