Sister May
Santeri September 23rd, 2005
Herätys ennen kuutta, lämmintä päälle ja alle. Bussi tulee päätepysäkille siitä kulman takaa juuri minuuttia ennen lähtöä. Pysäkki on vähän muiden bussien edessä, joten kyseessä ei liene silkka laiskuus tai kiusanteko. Tekijänoikeusasiaa puidaan jo Metro-lehden etusivulla, joten media on herännyt ja huomannut metakan.
Parinkymmenen minuutin köröttelyn päästä kaivan avaimia pusakan (sellaisen taksi-mallisen, pötsin kohdalta kireän) povarista, avaan tallin oven ja otan pirssin avaimet naulasta. Seuraavaksi uninen katseeni kääntyy kadunvarteen etsien Volvon tuttuja, kulmikkaita muotoja. Ei näy. Katson vielä tallin perälle. Yleensä isännän ja hänen rouvansa autot kököttävät peräkkäin ahtaassa tallissa ja polttonestelämmittimellä varustettu pirssi kadunvarressa. Talliin mahtuu tunkemalla kolmaskin auto, muttei tänään.
Kävelen katua eteenpäin, joskus kärrin joutuu jättämään vähän kauemmaksi. Kolmannen korttelin jälkeen katu loppuu, muttei Volvoa näy. Yritän muistaa oliko tälle päivälle huoltoja tai muuta tiedossa. Ei, kyllä siitä olisi ilmoitettu ja vara-autoon ei luonnollisesti käy vakiokärryn avain. Kävelen takaisin tallia kohti ja tiirailen mahdollisia kulmia, johon sen kokoinen auto mahtuisi piiloon. Ei mitään. Pientä paniikkia tuntien kävelen tihentäen askeleita kadun toiseen päähän. Ei mitään täälläkään. Ahdasta päätäni kivistää liian aikainen ajatustulva. Jos auto on varastettu pitää soittaa poliisille ja isännälle mahd. pian. Mutta ei hätiköidä. Katson tallin sisältä vielä kerran ja yhtä turhaan kuin aiemminkin. Vilkaisen listasta, eikä auto ole ollut yötäkään töissä.
Ennen isännän herättämistä päätän kuitenkin soittaa vielä auton puhelimeen. Puhelin soi ja toinen kuski toivottaa hyviä huomenia. Olin sitten merkannut omaan listaani ns. höpöjä. Työtoveri toivottaa hyvää vapaapäivää ja minä kävelen läheiseen torikahvilaan. Otan tapojeni vastaisesti pullan mustan kahvin painokkeeksi.
P.S. Jude on näköjään ryhtynyt nillittämään. Tervetuloa joukkoon harmaaseen.