Archive for September, 2005

Muuttotäpinöitä

Nea September 28th, 2005

Omaisuuteni on kasaantunut olohuoneeseen siisteihin pinoihin. Edellisen muuton sotkuahdistusta muistellessani päätin jopa kirjoittaa joihinkin laatikoihin mitä ne sisältävät ja pakkasin lainalaatikoihin vain tarpeellista, suunnilleen jokapäiväisessä käytössä olevaa tavaraa. Tulee siis purettua nopeasti, kun laatikot pitää palauttaa. Nerokasta! Lisäksi erottelin tavarat kellariin meneviin ja kämppään meneviin. Kellarikomeromme on isompi kuin huoneeni Englannissa.

Paloittelin huonekaluja kätevämmin kuljetettaviin osiin. Pistin vihoviimeiset pyykit koneeseen odottamaan pesua. Päätin etten kokkaa enää mitään ettei tarvitse tiskata. Imuroin olohuoneen ja totesin pölyä tulevan jostain koko ajan lisää ja aina vaan suurempina palloina. Aina kun laitoin täyteen pakatun laatikon päälle uuden tyhjän, sinne generoitui jostakin rinnakkaisulottuvuudesta kissa.

Lauantai on virallinen muuttopäivä. Muuttajille on varattu leppoisat oltavat, sillä lämmitämme illalla heille saunan ja ostimme juuri kopan kaljaa veljellisesti jaettavaksi. Itsehän kittailen varmaankin kahvia ja kolaa vuoron perään.

Soneran asiakaspalvelu yllätti minut jälleen. Tänään soitettiin paikallisesta säätöfirmasta, että sopiiko perjantaina tulla nettiä asentamaan. Noh, muuten ihan kiva, mutten asu siellä vielä silloin. Naureskelimme väärinkäsitykselle reippaan miehekkäästi ja sovimme, että ruuvaaja tulee maanantaina kääntämään vipua. Ilman nettiä ollessa on ainakin tullut pakattua ja tehtyä matematiikkaa, että eipä siitä ennenaikaisesta katkaisemisesta juurikaan haittaa ollut. Pientä heikotusta, hikoilua ja vapinaa vain.

Pian voin sen hieman kiusallisen “mennäänkö mulle?” -lausahduksen sijaan käyttää ah niin miellyttävää “mennäänkö meille?” -tokaisua kun… öö… Anti olla.

Särki

Nea September 26th, 2005

Tiedoksi vaan, että kotinetti on poikki. Niin ja sitäkin, että minulle tuli pikku hoppu kun pitää muuttaa heti ensi viikonloppuna. Ei tarvitsekaan maksaa kahta vuokraa päällekkäin. Muuttoapua otetaan vastaan. Ilmottautumiset minulle, palkkana sauna ja oluet sekä tietenkin hyvä seura!

Don’t try to tease me

Santeri September 25th, 2005

Juttarin blogikohtaamisessa tuli käytyä lyhyesti. Piti kirjoittamani enämpi, mutta työn uuvuttamana jätän sikseen ja kerronkin sunnuntain kohokohdat. Kyydissä oli Henry ja myöhemmin Ville. Henry maksoi kortilla, Ville käteisellä. Ville antoi tippiä, kuten reilun rahamiehen kuuluukin.

Päivän viimeinen asiakas tuli Tallinnasta ja meni lähiöön. Oli hukannut terminaaliin korillisen ‘harmaata’. Jos löytyy niin tiedän palautusosoitteen.

The trains are not what they seem.

Julius September 25th, 2005

Hiivatti! Asjanmukavuus! Jalkaanmenevyys! Suomen Rautatiehistoriallinen Seura ry on tänä kesänä viimein saanut ajoluvan Dr12-dieselveturille, eli tuttavallisemmin Hurulle. Suomen ainoa ajokuntoinen Dr12 on kesän aikana ajanut monella eri rataosuudella, ja kyydinnyt innokkaita junaharrastajia kameroineen ympäri maata.

Eilinen retki alkoi kello 8:56 Helsingin asemalta. Matka jatkui pysähdellen kohti Lahtea, josta siirryimme ensimmäiselle päärataa hieman mielenkiintoisemmalle rataosuudelle, Loviisan radalle. Virallista henkilöliikennettä ei kyseisellä radalla ole ollut sitten 60-luvun, eikä tilausjuniakaan vuoden 1988 jälkeen. Junan ikkunasta oli mukava katsella ihmisten reaktioita, kun rata kulkee käytännössä asuntojen takapihoilla. Loviisan satamasta palatessamme ihmisiä oli jo kerääntynyt radan varteen vilkuttamaan ja katselemaan harvinaista näkyä. Palakiskon kolke, Dr12:n raskas jyrinä, puuvaunun tuoksu.

Paluumatkalla Lahdessa 45 minuutin ruokatauko, Lahdesta matka kohti Suomen mielenkiintoisinta rataosuutta, Heinolan rataa. Ollessani nuorempi vietimme useita kesiä Suomen urheiluopiston mökkikylässä, Vierumäellä, ja täten myös monet päivät Heinolassa. Jyrängön siltaa pitkin on siis kävelty varmasti jokaisella Heinolan reissulla, joten sen ylittäminen junan kyydissä oli luonnollisesti yksi täyttymistään odottanut unelma. Kyllä. Asjanmukaisuus. Jalkaanmenevyys. Heinolan asemalla meitä tervehti sadat junaa katsomaan tulleet ihmiset; paikallislehden mainostus oli purrut.

Heinolasta suunta kohti Helsinkiä. Junan takaovi pysyi koko matkan avonaisena, ja voin kertoa, että tämä oli koko matkan upein kokemus: Nojata kaiteelle avonaisessa oviaukossa, katsella pakenevaa maisemaa, kuunnella radan kolketta, keskellä metsää, pimeässä. Tajusin viimein, mistä rautatieharrastuksessa on kyse. Pasilassa astuessani ulos junasta, kliseiseltä kuin se kuulostaakin, astuin takaisin nykyaikaan. Pasilan harmaanlikaisen rakennuskompleksin keskellä värikäs hurujuna valaisi vielä hetken, kunnes järjestäjät vilkuttivat viimeisen kerran, ja poistuivat Hurun jyristessä mustan dieselkatkun saattelemana kohti Helsinkiä ja Ilmalan ratapihaa.

P.S. Kuvia ja videoita reissulta. Osa onnistuneempia, osa vähemmän onnistuneita.

nääs

Nea September 24th, 2005

Neljän ja puolen tunnin bussimatkalla kerkesi aloittaa uutta kirjaa nimeltään the rule of four (heräteostos) ja neuloa yhden pipon. Pälkäneellä kasvoi kummallisia kasveja, joita epäilen sokerijuurikkaiksi, ja Kangasala näytti kerrassaan viehättävältä paikalta. Tampereen keskustassa olin välittömästi auttamattoman hukassa. Edellinen visiitti kyseiseen kaupunkiin oli joskus metrin pituisena ja sekin Särkänniemelle.

Kameraa piti talutella pitkin keskustaa ja sainkin yhden filmillisen mitä kummallisempia taidepläjäyksiä. Kävin elokuvissa (”You’re all really short, aren’t you?”) ja syömässä, kävelin Hervannassa läpi sen paikan, mihin kaivinkoneet tulevat kuolemaan, join kahvia mukavassa pikku kuppilassa ja hämmästelin kummallisia hammaspyöriä Tammerkoskella.

Niin joo, siellä oli myös kovin tuulista.

tuulitukka

Sister May

Santeri September 23rd, 2005

Herätys ennen kuutta, lämmintä päälle ja alle. Bussi tulee päätepysäkille siitä kulman takaa juuri minuuttia ennen lähtöä. Pysäkki on vähän muiden bussien edessä, joten kyseessä ei liene silkka laiskuus tai kiusanteko. Tekijänoikeusasiaa puidaan jo Metro-lehden etusivulla, joten media on herännyt ja huomannut metakan.

Parinkymmenen minuutin köröttelyn päästä kaivan avaimia pusakan (sellaisen taksi-mallisen, pötsin kohdalta kireän) povarista, avaan tallin oven ja otan pirssin avaimet naulasta. Seuraavaksi uninen katseeni kääntyy kadunvarteen etsien Volvon tuttuja, kulmikkaita muotoja. Ei näy. Katson vielä tallin perälle. Yleensä isännän ja hänen rouvansa autot kököttävät peräkkäin ahtaassa tallissa ja polttonestelämmittimellä varustettu pirssi kadunvarressa. Talliin mahtuu tunkemalla kolmaskin auto, muttei tänään.

Kävelen katua eteenpäin, joskus kärrin joutuu jättämään vähän kauemmaksi. Kolmannen korttelin jälkeen katu loppuu, muttei Volvoa näy. Yritän muistaa oliko tälle päivälle huoltoja tai muuta tiedossa. Ei, kyllä siitä olisi ilmoitettu ja vara-autoon ei luonnollisesti käy vakiokärryn avain. Kävelen takaisin tallia kohti ja tiirailen mahdollisia kulmia, johon sen kokoinen auto mahtuisi piiloon. Ei mitään. Pientä paniikkia tuntien kävelen tihentäen askeleita kadun toiseen päähän. Ei mitään täälläkään. Ahdasta päätäni kivistää liian aikainen ajatustulva. Jos auto on varastettu pitää soittaa poliisille ja isännälle mahd. pian. Mutta ei hätiköidä. Katson tallin sisältä vielä kerran ja yhtä turhaan kuin aiemminkin. Vilkaisen listasta, eikä auto ole ollut yötäkään töissä.

Ennen isännän herättämistä päätän kuitenkin soittaa vielä auton puhelimeen. Puhelin soi ja toinen kuski toivottaa hyviä huomenia. Olin sitten merkannut omaan listaani ns. höpöjä. Työtoveri toivottaa hyvää vapaapäivää ja minä kävelen läheiseen torikahvilaan. Otan tapojeni vastaisesti pullan mustan kahvin painokkeeksi.

P.S. Jude on näköjään ryhtynyt nillittämään. Tervetuloa joukkoon harmaaseen.

Taas näitä

Nea September 22nd, 2005

Minä lähden nyt Tampereelle! Älkää kysykö.

Kissajuttuja

Nea September 20th, 2005

Noin 9kk ikäinen, tiikeriraitainen Sylvester kaipaisi kotia, missä saa leikkiä ja missä mielellään on myös leikkikaveri. Pikkulapsiperheeseen Sylttyä ei kuitenkaan voi sijoittaa, sillä edellisestä valitettiin kuinka tämä on liian kova menemään. En mene vannomaan, mutta veikkaisin osasyyn olleen myös lapsissa ja siinä, että heille ei opetettu kuinka pentukissan kanssa leikitään. Vanhemmat olivat kaiketi kissaa hankkiessaan unohtaneet minkälaisia kissanpennut ovat, toinen kissansa kun on jo melko iäkäs. Otetaan sitten söpö pikku pentu kolmen alle leikki-ikäisen lapsen seuraksi. Hyvä idea hei!

Syltty ja Verna kiipeilevät vuorotellen syliini kun istuskelen koneella, mokomat nyhjyttäjät. Jetro on hieman stressaantuneempi ja makoilee kaikessa rauhassa kerällä sänkyni päällä kun on joutunut koko päivän pitämään jöötä uudelle tulokkaalle. Ostamme kissuksille sitten feromoninlevittimen uuteen asuntoon ja viemme koko joukkueen sinne samalla kertaa. Ei pääse kukaan etuilemaan ja varaamaan reviirikseen.

Mari väläytti tänään sitäkin mahdollisuutta, että joku muu vie tuon asunnon nenämme edestä. Ja sehän on tietenkin mahdollista, mikäpä ei olisi. Ollaanpas sitä taas niin positiivisia että oikein puistattaa.

Thank you

Santeri September 20th, 2005

KIITOS SUBTV KUN NÄYTÄTTE NYKYÄÄN JAMBAN MAINOKSIA. VITTU JA SAATANA. KOHTA EN KATSO SITÄKÄÄN KANAVAA. PERKELE.

muuttosaunakaljakoppakuoriainen

Nea September 19th, 2005

Kolmio saunalla, hissitalon kolmas kerros, 74 neliötä, parveke, kaksi tyttöä, n+4 kissaa, rauhallinen paikka keskustassa, määräaikainen vuokrasopimus, halpa vuokra ja vain yhden kuukauden vakuus. Opintotukipäätös tuli ja opintolainahakemus on vetämässä. Kuvauskeikkaa pukkaa vaikka mistä suunnasta, baarihommia on tiedossa pitkin syksyä, aurinko paistaa ja kohta voi alkaa käyttämään pipoa.

Huomenna menen minäkin katsomaan Jali ja suklaatehdas, 5 euron päivänäytökseen. Sillä välin nautin tämän päivän perutuista tunneista ja siitä, että pääsen taas käyttämään CADSiä iltapäivällä. Lisäksi mieltä kohottaa illalla tapahtuva tulevaan kämppään tutustuminen, tehdyt läksyt ja sylissä kehräävä Verna.

Huh. Taas pitää muuttaa. Onneksi suurin osa tavaroista on vieläkin pahvilaatikoissa ja jätesäkeissä.

Next »