Archive for August, 2005

Blogisuosio

Julius August 16th, 2005

Sediksen esimerkkiä seuraten kerron hieman omista blogimieltymyksistäni. Miksi juuri nämä? Jaan suosimani blogit muutamaan ryhmään, joihin liittyviä uusia tulokkaita pyrin lisäämään suosikkeihini, kun ne listalta löydän. Ensimmäinen ryhmä on niin kutsutut hyökkäävät vihablogit, joiden tekstin lukeminen on kuin astetta älykkäämmän toimintaelokuvan katseleminen. Ryhmään kuuluvat ainakin Lovelacen testi, Tommipommi (ei ole ollenkaan vihainen enää, lähinnä lyhytsanaisen toteava), Notatki z podziemia, Pikku-Isännän Pakinat ja Väärien ajatusten katalogi. En nyt tarkoita, että kyseisten kirjoittajien tuotanto olisi täyttä verbaalista tulitusta vastapuolta kohtaan, vaan yleensäkin nokkelaa ja ajankohtaista, sekä heidän mielipiteensä hyvin perusteltuja, joka toisaalta herättää vahvoja tunteita muissa kirjoittajissa. Näiltä en jätä yhtään kirjoitusta väliin.

Toiseen ryhmään kuuluu koko blogiskenen (ihana sana, eikö?) ug, eli underground. Surrealistista huumoria, outoa huumoria tai muuten vain huumoria ja nokkeluuksia top-listan kärkipään ulkopuolelta tarjoilevat mm. Pää auki, Karu selli, Kuulutuksen koulutusohjelma ja Jäädykepiirikunta. Tähän joukkoon kuuluvat myös vähemmän humoristiset Sun äitis ja Marginaali, jotka ovat kuitenkin vahvasti samaa yhteisöä (sama henkilö?). Myös heidät luen aina, tosin Karu sellin vasta illalla, ettei työaikaa kulu irst

Ei oikein mihinkään ryhmään kuuluvat Mitvit, Lehti ja Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria. Jotain huumorin ja todellisuuden väliltä nämä ovat, joiden parissa ei tiedä itkeäkö vai nauraako.

Tekniikka- ja linkkiaiheisista blogeista Linko, Mobiili- ja PDA-blogi, Omenatarhablogi, Tämä on minun, Kasa, Kari Haakana ja Seppänen ovat varmoja ja hyviä valintoja.

Musiikin tarjoavat Lupatarkastaja ja Roklintu.

Viimeisenä ryhmänä suosikeissani on päiväkirjamaiset (enemmän tai vähemmän hauskat) blogit, jotka edustavat valtaosaa tilauksistani. Näkymä rannalta, Kooma, Rujo, Benrope, Tumppu von Tumppu, Yhden kakkupalan mies, Hupaisaa ajankulua tyhmille lapsille, Eräät tulevat juosten jne. ovat varmoja valintoja ryhmässään. Tässä vaiheessa liian tiukka lokeroiminen ei tosin tuo loistaville kirjoittajille oikeutta.

Tarkkailulistalla ovat Sedis ja Turisti, joihin tutustuin vasta äskettäin. Näiden lisäksi listaltani löytyy vielä jo mainittujen verran hyviä tai vähemmän hyviä kirjoittajia, joita kuitenkin luen syystä tai toisesta.

Lopuksi muutamia blogeja, joita en mielelläni lue. Ensimmäisenä ovat kirjoittajat, joiden mielipiteistä tulee paha mieli — kyllä, olen sen verran humanisti — etten pilaa päivääni lukemalla heitä. Tähän joukkoon selviytyvät ainakin Siiveniskuja ja Isosisko, joiden ajatukset ihmisistä ja ihmissuhteista ovat, noh, pelottavia. Suuren yleisön suosioon päässesitä blogeista listani ulkopuolelle jää Schizoblog, josta olen täsmälleen samaa mieltä kuin Sedis. Jannen pohdiskelevampia, kuten taannoisen Sarasvuo-kuittailun tasoisia kirjoituksia lukisin mielelläni, mutta kun Janne ei niitä halua Schizoblogissa kirjoittaa, ei hömppä tarjoa minulle muuta kuin, noh, hömppää. Kobaïaa luen, kun perinteet velvoittavat. Jos tämä ei olisi oma blogini eivätkä kirjoittajat tuttujani, en varmasti tilaisi.

Menopaussiin en ole koskaan tutustunut. Se kai on Suomen paras blogi, kun kuukkelinkin voitti. Naamioiden takana, Tiramisu ja Butt Ugly menevät osittain Siiveniskuja-Isosisko -akselille, vaikka Perse-Jannen teknologiapainotteinen asia uppoaa minuun kuin väärä raha.

P.S. Suosituksia näiden blogien perusteella kiinnostaviksi luokittelemistanne blogeista saa esittää kommentteina. Parhaat lisään suosikkeihini

Hyvä uni

Nea August 14th, 2005

Jätin eilen Vernan kavereille yöpymään siinä toivossa, että saisin oikein kunnon yöunet pitkästä aikaa. Ah, miltei kellon ympäri lojuin sängyssä ja naatiskelin siitä ettei tarvitse herätä. Näin unta luudalla lentämisestä, ihmisten tappamisesta ja junamatkoista. Perussettiä siis.

Sagan luona käyminen oli kuten ennenkin, aivan mahtavan ihanaa. Pikkuneiti on kasvanut kovasti ja tykkää jutella höpöttää. Luimme kirjaa kun äidit juttelivat äitijuttujaan, piirtelimme kissoja ja opettelimme miten istutaan kun tarhaan tulee valokuvaaja. Kävimme leikkipuistossa tekemässä perunoita kastikkeella ja puolukkaleivoksia. Sitten keinuimme.

Tapahtumarikas ja onnistunut viikonloppu kuvailemisineen, kaljan kaatoineen ja pitkine yöunineen. Illemmalla sen voisi huipentaa johonkin kivaan elokuvaan.

saga

Pakkohalpaa

Julius August 13th, 2005

Tallinnan matkailusta on kadonnut se viimeinenkin hohto, mitä sille vielä joskus kuvittelin. Ensinnäkin, laivat, varsinkin Tallinkin, ovat hirveitä loukkoja. Katto on niin matalalla, että minunlainen pitkä ihminen joutuu melkein kävelemään kumarassa ja yleisodööri on hieno tupakansavun, oksennuksen ja halvan hajuveden yhdistelmä — mikä tosin pätee kaikille laivoille. Meloodia on kuitenkin saastainen. Ahdas ja saastainen. Hytit ovat meluisia jo moottorin paukutuksen ansiosta — vaikka hyttimme olikin melko korkealla — ja lisäkivaa tarjoaa naapurihytin amisseurue ghettoblastereineen ja outoine taipumuksineen huutaa vittua ja yleistä henkistä ahdistustaan täydellä kurkulla, jatkuvasti. Eli se siitä nukkumisesta hytissä.

Tallinna on silti viehättävä kaupunki. Hyvälaatuisessa ravintolassa viisi ihmistä söi alkuruoan ja pääruoan viineineen 14 eurolla per henkilö, eikä annoksissa oltu säästelty. Ruoan jälkeen saimme juosta takaisin laivaan; aikaa maissa oli ruhtinaaliset kolme tuntia.

Kaiken kaikkiaan nettosimme reissulta sen minkä halusimmekin, eli 36 litraa viiniä ja joitain brandypulloja kolmen viikon päässä häämöttäviä häitä varten. Huvittava oli laivan viinakauppa, jonne oli tuotu lavojen päälle aseteltuja vedentapaiselta maistuvia oluita sisältäviä laatikoita, joita pitää ostaa järkyttäviä määriä, koska ne ovat niin halpoja ja niistä pääsee humalaan. Lisää huvitusta aiheutti seinällä ollut mainos, jossa hehkutettiin, että nyt saat tuoda laivalta viinaa ihan niin paljon kuin haluat. Vaikkei sinulla olisi tarvettakaan, niin osta nyt kuitenkin mallaspirtelöä, joka on halpaa. Haluathan tulla humalaan, olethan suomalainen.

Anteeksi vuodatukseni, poistun takavasemmalle.

P.S. Kiitos asianomaisille, erityisesti Annelle.

Man-Made

Santeri August 13th, 2005

Samaa aihetta sivusin joskus taannoinkin. “Mitä taksiin oksentaminen maksaa.”
Continue Reading »

Maitobaari

Nea August 13th, 2005

Eilen sain kummallisen tekstiviestin kaveriltani. Luulin sen menneen väärään numeroon, mutta kyllä vain, hän pyysi minua kaatamaan kanssaan kaljaa eilisillaksi. Tottakai minä menin. Opettelin sitten erikoisoluiden laskemista, kassan oikeaoppista näppäilytekniikkaa ja hanojen huoltoa. Onneksi olin kaatanut Guinnessiä ennenkin, nyt pääsin oikein loistamaan. Newcastle brown ale vaahtosi hieman liikaa, mutta kyllä siitäkin selvittiin. Lupauduin viikonloppuavuksi jos vakkarit haluavat rellestää tai muuten vain viettää vapaapäiviä.

Näin se elämä järjestää itse itsensä ihan kelvolliselle mallille. Olen hieman kiireessä tuon paidan kanssa, mutta eiköhän sekin tästä valmistu ennen puoltapäivää. Illaksi taidan viedä Vernan katsomaan veljeään ja itseni katsomaan elokuvaa.

Andexelt

Santeri August 12th, 2005

Eilen 15.57 poistui eräästä omakotitalosta loppuunpalvellut mies. Päivä oli kulunut ilman kummempia kommelluksia. Muutamat onnentoivotukset ja kädenpuristukset. Sain läksiäislahjaksi makaronia ja talouspaperia. Joku varsinainen lahjakin oli hankittu, mutta se oli jo ehditty hukata. Kysyivät vielä kertaalleen, jäänkö, mutten muuttanut mieltäni. 16.20 jäin bussista ja ryhdyin soittelemaan juhlintaseuraa.

Vartti nykyhetkestä ja lähden jatkamaan varsinaista työtäni. Sinne meni seitsemän ja puoli kuukautta.

A man with a tape recorder in his brother’s nose

Nea August 12th, 2005

Kävin eilen kangaskaupassa. Sain tehtäväkseni ommella Marille sifonkipaidan päivässä. Ikinä en ole inhottavampaa kangasta käsitellyt, oikein puistattaa! Ostin sitten itsellenikin mekkokangasta, sillä haluan toki olla parhaimmillani Juliuksen ja Nandan häissä. Se voi kyllä olla, että projekti jää kesken. Kiirettä siis pitelee, kuvaushommien ja muidenkin hommien kanssa. Lisäksi jännitys opiskelu- ja työpaikasta tiivistyy.

Tänään (perjantaina) lupaan tehdä tuon paidan valmiiksi ja nukkua sitten oikein makoisat päiväunet. Illan voisin viettää Samin baarissa tai vastaavassa juottolassa ja tulla kotiin nukkumaan oikein makoisat yöunet.

“siinähän se”

Nea August 10th, 2005

Kuten kunnon valintakoetilaisuuksiin kuuluu, olivat paikalle vääntäytyneet nelisenkymmentä nuorta ja ei-niin-nuorta wannabe-amista pihalla kuin lumiukot ja levittäytyneinä ympäri aulaa reilusti ennen kokeen alkua. Sitten joku tuli ottamaan kädestä ja vei koko lauman auditorioon. Olimme minuutin myöhässä aikataulusta, jolloin valvojat päättivät ruveta jakamaan meille luetun ymmärtämisen papereita. Siinä vaiheessa nousee arka käsi, jonka omistaja kysyy olisiko laskinta. Valvoja sanoo lähtevänsä hakemaan kun viisi muutakin kättä nousee ilmaan. Eli koetta ei vielä aloiteta, vaan valvojat lähtevät roudaamaan laskimia.

Kuluu luvattoman pitkä ja painostava hetki, kunnes valvojat viimein saapuvat. Seuraa laskinten hakemista, henkilötodistusten näyttämistä, paikoilleen koluamista ja esineiden putoamista. Olemme vartin myöhässä. Viimein kaikki ovat asettuneet, ja saamme eteemme kolmisivuisen tekstin, tällä kertaa D-vitamiineista. Ohjelappusessa lukee jotta saa tehdä merkintöjä, joten tunnollisena (ja listafriikkinä) ihmisenä alleviivaan pääasiat jotka vielä pikaisesti vilkaisen ennen tekstien pois korjaamista. Varsinainen koe läväytetään eteemme ja minun on vaikea olla hymyilemättä. Kolme sivua. Luetun ymmärtämisessä oikein-väärin -tehtävä. Kaksi logiikkaa, kuusi matematiikkaa, kaksi tilastotiedettä, kaksi kemiaa tai fysiikkaa.

Riipustelen liiankin helpon luetun ymmärtämisen valmiiksi ja tuijottelen hetken ensimmäistä koesivua. Tilastotieteet ja logiikat ensin alta pois, sitten pähkätään sieventämisiä, jonka jälkeen helppoakin helpommat matematiikan sanalliset. Ei mutta hetkinen. Yhdessä tehtävässä sanotaan suunnilleen, että “Juoksuradan sisärata on 400 metriä. Kukin rata on 122cm leveä. Ratoja on kahdeksan. Oletetaan, että suorat ovat 100m mittaisia ja kaarteet puoliympyröitä. Laske sisäradan pituus”. Ahaa. No. Selvä. En oikein tiennyt mitä tähän sanoisin, joten kirjoitin sinne vastaukseksi 400 metriä koska tehtävänanto sen meille kertoo. Veikkaisin kyseessä olleen joko a) moka b) hämy tai c) en vaan tajua. Jätin kyseisen tehtävän omaan arvoonsa, sillä vaikka saisin siitä nollat, ei paljon haittaa.

Kemiassa laskin massaprosentteja ja molekyylimassoja kunnes vastaan tuli ideaalikaasun tilayhtälö. Tässä kohtaa tuli aivolukko, eikä vastaava fysiikan tehtäväkään auennut yhtään sen paremmin. Noh, laskin sitten kuinka monta kuutiometriä puhdasta happea on 19 kuutiometrissä ilmaa. Ihan vaan jotta edes yhden pisteen saisin. Kello oli yksitoista kun palautin tehtäväpaperit valvojalle, joka katsoi ajokorttiani ja hymyili nätisti. Kävelin ulos auditoriosta Voittajafiiliksen vallassa, mutta samalla hiljaa mielessäni toivoin, että kaikki kanssani samalle linjalle hakeneet olisivat jonkin sortin pällejä. Tapasin jo yhden tytön joka sinne hakee, mutta hän vaikutti valitettavasti ihan fiksulta ja mukavalta.

Kotkassa on hirmumyrsky. Puunlatvat laahaavat maata ja vesikin tulee taivaalta vaakatasossa. Onneksi nyt voin rentoutua viikon verran ja tyhjätä pääni ihan kaikesta.

Shespiders

Santeri August 10th, 2005

Toiseksi viimeinen työpäivä sivarissa alkaa kohta. 16. päivä on virallinen kotiutus, mutta tämä epeli sai muutaman kuntoisuusvapaan pehmentämään laskua. Eilen kysyivät kiinnostaisiko kiiretuuraajan vakanssi. Yritin sanoa mahdollisimman nätisti ei, mutta epäilen menikö viesti perille. En erityisemmin pidä tästä työstä, tavasta jolla lafkaa pyöritetään, enkä ole mielestäni kovin hyvä työssäni. Jotain on jäljellä työmoraalistakin, näemmä.

Maanantaina piipahdin Tallinnassa poikaporukalla. Oli hulvaton matka. Laiva lähti kahdeksalta ja noin puoltatoista tuntia myöhemmin hytissä oli toogabileet käynnissä. Viinaa juotiin loppupeleissä vähän. Ei ole muuten mikään vitsi, että Tallinnan taksisuharit ovat viemässä ilotaloon tilaisuuden tullen. Oli pakko pyytää ruokapaikkaa, kun ei tuntunut menevän viesti perille. Loppujen lopuksi löysimme itsemme odottamasta pitsaa Sörnäisissä. Välissä tehtiin tosin vaikka mitä lystikästä.

Päivän lainaus

Julius August 10th, 2005

Miksi se on niin, että jos mies pettää, vika on miehessä, mutta jos nainen pettää, vika on parisuhteessa? Miksi miehen pettäminen johtuu automaattisesti miessukupuolen synnynnäisestä pahuudesta, mutta naisen pettäminen johtuu siitä, että mies on pienimunainen impotentti?

– Joonas, Tumppu von Tumppu

« Prev - Next »