don’t stop me now
Nea August 28th, 2005
Ajoin tänään elämäni pelottavimman automatkan. Mikään autokoulussa kokemani kamaluus ei ollut mitään verrattuna siihen. Vettä tuli niin paljon, että ei nähnyt kertakaikkiaan mitään. Ajelin motarilla aivan sokkona edellä ajavan perävaloja seuraten ja toivoen, että tämä tietäisi mihin on menossa. Moni oli pysähtynyt tien varteen odottamaan sateen loppumista. Minä sitten sankarillisesti ajoin viittäkymppiä ja pelkäsin niin, että ikeniin sattui. Ensimmäisestä liittymästä ylös ja keskelle kaatosateesta tulvivaa Karhulaa. Edes paikallaan ollessa ei nähnyt juuri muuta kuin liikennevalot.
Kiireitä pitelee, enkä oikein tiedä miten onnistun kaikki hommat saamaan valmiiksi. Nyt sitä ylemmän tahon väliintuloa kyllä kaivattaisiin. Loihtisi minulle vaikkapa assistentin, joka ruokkisi kissat, siivoaisi, tiskaisi, kirjottaisi laskut, kävisi postissa, olisi sosiaalinen ja asioisi virastoissa. Minä voisin sillä aikaa käydä koulussa ja lukea kirjoja.
Hesassa satoi kanssa, piti kokeilla saako lätäköstä vedet lentämään motarin toiselle puolelle. :) Vakionopeudensäädin ikävä kyllä tyssää aina liian isoihin lätäköihin.