Tirsk
Nea August 27th, 2005
Ärh. Liian paljon tekemistä. Kaiken maailman juoksemista ja hyppäämistä. Perhana.
Pelasin eilen elämäni kolmannen pelin huutopussia. Tyhjensin pöydän peräti kerran niiden ainakin parinkymmenen kierroksen aikana, mutta silti aika hyvin näin vihreälle pelaajalle. Ja menestykselläni ei sitten ollut mitään tekemistä kanssapelaajien humalatilan kanssa! Tänään minut löytää jälleen kaljahanojen takaa. Sieltä tarjoilen mukanokkelaa huumoria hevimusiikin säestyksellä. Jotkut onnekkaat saattavat saada myös olutta.
Huutopussi
No voi vittu. Nyt kaikki kobaïalaiset osaavat pelata huutopussia.
Otetaan joskus PA mukaan ja pelataan nelinpelimarjapussia. Se vasta on hienojen herrojen peli.
Muokatkaapas joku admini tuo mun kommentin loppuosakin näkyviin.
Timo: Ei tuolla hallinnassakaan näy muuta kommenttia kuin tuo “Huutopussi”.
No prkl. Siinä oli sydänmerkki ja sen jälkeen selitin jotain että kuinka huutopussi on hieno peli ja kuinka harva sitä tuntuu osaavan. Ilmeisesti se < -merkki tulkittiin koodiksi, joka hävitettiin saman tien bittiavaruuteen.
Eli peli-ilta siis joskus pystyyn? Vedän neljä valttia joka kierroksella (NOT).
Timo: No helvetti! Tulehan sieltä joskus tänne Helsinkiin, niin pelataan vaikka koko yö huutopussia. Se on nimittäin pelejä, joita pelataan aamuun asti. Ja huudetaan laskuhumalassa neljääsataa, vaikkei sellaisiin tuloksiin ole edes mahdollista päästä… :D
Ja päädytään lopulta taistelemaan siitä, kenellä on vähiten miinuksia :-P
Joo isot huudot rules. Kannattaa bluffata ja huutaa aina kilpaa vaikkei olisi kädessä yhtään valttia tai edes ässää tai kymppiä. Pitää alkaa järkkäämään peli-iltaa. Kansanopistoaikoina sitä tuli pelattua kyllästymiseen asti ja usein vielä baari-illan jälkeen jatkoilla hirveässä laskuhumalassa.
Lisäyksenä vielä: Jos pelikavereita ei ole, niin tästä löytyy oiva apu tylsiin koti-iltoihin http://www.illisoft.com/suomi/gamehtml/huutopussi.htm