La marche futilé
Nea July 18th, 2005
Yritin eilen juoda itseäni jonkinlaiseen humalatilaan. Petyin aivan suunnattomasti, kun kolmen siiderin jälkeen olin täysin tolpillani ja kykenin loogiseen ajatteluun. Maailma ei myöskään pyörinyt villisti kun laitoin silmät kiinni, eikä edes tehnyt mieli lähetellä tekstiviestejä. Näppäimistön käsittely ei kuitenkaan onnistunut kovinkaan sujuvasti, joten päättelin etteivät siiderit menneet sittenkään täysin hukkaan. Tämä oli siis niinsanottu treenihumala, jolla testasin kuinka paljon pystyn kittaamaan nyt migreenilääkkeen ollessa katkolla. Valitettavasti testi jäi hieman kesken alkoholin riittämättömyyden vuoksi, mutta eiköhän tästä vielä turnauskuntoon päästä tupareihin mennessä.
Kaverit tulivat illalla tuskasta ja hakivat kissansa. Mari (humalassa vain perjantaina, mutta silloin aika lärvit) oli kuskina ja melkoisen väsynyt, Jarno (humalassa perjantaista lähtien, mutta silti aika lärvit) joi seurakseni pari olutta ja totesi ettei ole ikinä nähnyt minua humalassa. Kerroin etten itsekään ole nähnyt itseäni humalassa, enkä halua sellaiseen humalaan ikinä päästäkään. Toivat minulle tuskapaidan. Tarkoitus on laittaa se meripäivillä päälle ja odottaa, että joku tulee aloittamaan keskustelun “olitko sä tuskassa” ja vastata siihen “en ollut”. Vielä parempaa jos joku sanoo jotain tyyliin “oli muuten [insert hevibändi] vitun kova keikka eikö?!”
Hullulla halvat huvit, idiootilla ilmaset.