Kill the Radio Star!
Julius June 29th, 2005
Vaikka radiossa hetki sitten lupasinkin meneväni takaisin nukkumaan, mainitsen nopeasti, että 15 minuutin katsaus blogeihin löytyy tallennettuna kovalevyltäni, ja varmasti verkosta heti jos Yle siihen luvan antaa.
Kummallisen hyvin tuo koko haastattelu meni, ottaen huomioon, että olen nukkunut alle viisi tuntia eilisen Acid Mothers Temple -keikan jälkeen ja olo on lähinnä hysteerisen epätodellinen. Onnistuin saamaan ääneni kuivalle Radio Suomi -tasolle, eikä kodeissa ympäri Helsinkiä luultavasti yksikään eläkeläinen pöyristynyt rietasta nuorisoa, joka väen väkisin tunkeutuu heidän reviirilleen kaiken maailman Internet-hömpötyksillä. Thoh!
Mutta kuten sanottua, tarvitsen ainakin kolme tuntia unta lisää.
Siihen asti, kuulemiin.
Nonni. Nyt vasta muistan, miksi minun oli tarkoitus nousta ajoissa.
Olisiko mitään mahdollisuuksia saada kuultavaksi esimerkiksi sähköpostitse?
Khilou: kuultavissa on, ehkä. Jos annat sähköpostiosoitteesi, niin voin lähettää tiedoston, riippuen tietenkin Ylen kannasta asiaan.
Terve,
Audio sinänsä on Yleisradion omaisuutta. Mutta linkittää siihen toki saa; haastattelu löytyy real audiona tästä:
http://lotta.yle.fi/rsweb2.nsf/ramagent?openagent&y-aik2005062900440.ram
Kesää!
t. Markus H/ Ylen aikainen
Moi moi moi, hei hei hei, enpä sitten tietenkään jaksanut nousta yhdeksäksi. Taisit kuitenkin sen verran ajoissa lähteä ettei enää törmätty (kirj.) loppumellakan aikana. Ah, loistavan keikan kyllä kruunasivat miehekkäät taisteluarvet lattian lasinsiruista. Huh!
Hienoa, YLEn sivuiltahan se löytyi ja paraikaa kaiuttimista tulvii.
Kiitos molemmille!
P.S. Tuosta Sitemeterin linkkiä klikkaamalla näkyy tämänpäiväisissä kävijämäärissä hauska piikki noin kello yhdeksän jälkeen. Noinkin moni osasi sivuille, vaikken maininnut osoitetta kertaakaan lähetyksen aikana. Oma moka.
Tietenkin olisin voinut mainita, että blogeihin kuuluu olennaisena osana linkittäminen muualle, hauskoihin tai mielenkiintoisiin linkkeihin ja toisiin blogeihin. No, aina ei voi saada kaikkea.
Aivostrutsi: häh, kerro lisää. Mitä siellä tapahtui? Minä lähdin aiemmin, kun ilma paikan päällä alkoi olla pyörryttävän tiheää, eikä kunto meinannut kestää hapen puutetta yhdistettynä kamalaan nestehukkaan.
Noh, ehkä vähän liioittelin.
Mitäköhän missasit? Kitara ripustettiin kattoon, vahvistimien päällä hypeltiin ja encorena esitettiin perinteinen “Moi moi, hei hei” versiona, joka alkoi doo-wop/acappellana ja jossain vaiheessa huomaamatta liukui hardcoren puolelle. Tässä vaiheessa katsoimme kaverin kanssa sopivaksi — perinteitä niinikään kunnioittaen — alkaa hyppiä toistemme ja yleisön päälle, ja siitähän tietysti riemu repesi. Happi oli tosiaan kortilla, enkä ollut parin minuutin riehumisen jälkeen tolpillani pysyä. Onnistunut keikka siis. Voi kun sen Boredomsin olisi vielä voinut nähdä livenä.