Kobaïa

Santeri June 23rd, 2005

Elikkä sankarimme toilailut viimeiseltä festaripäivältä, sunnuntailta. Jemmasin tonne kuuden sanan novellin.

04.25. Havahdun sisiliskounestani kovaääniseen keskusteluun. Huomaan ristiselkäni korkeudella sijaitsevan möykyn. Se on maaston muoto, jota en pysty väistämään. “Notta nyt lähreet menemähän! Ei saatanan pelle lähre nyt helvettihin siittä!” Kinastelivat ymmärtääkseni päihteistä. Yritän nostattaa omaa tunnelmaani ajattelemalla edessä olevaa aurinkoista päivää. Aurinko on jo noussut, muttei lämmitä.

05.03. Nousen teltasta. Olen unohtanut peflettini ulos. Se on nahkea kasteesta. Maassa on edessäni selittämätön long drink -pullo. Naapuruston meteliporukka pitää tulta yllä ja leikkivät huosuun kusemista. Pää tuntuu selvältä, mutta askel horjuu. Yritän nukkua lisää. Uni ei tule vaan käännän kylkeäni jatkuvasti.

05.54. Metelöijät hyytyvät. Yritän nukkua. Luovutan ja venyttelen joutessani reisiä ja selkää. Istualteen teltassa. Nousen toistamiseen teltasta. Selittämätön pullo on ja pysyy telttani edessä. Hetken mietin ja huomaan olevan korkattu. Kävelen helpotukselle. Vastatuuli ja huono näkösuoja viivästyttävät. Muistan eilen mainitun nestahukan. Haen avonaiselta kioskilta pullon limua, vissy oli loppu.

06.47. Yritin soittaa häiriöpuhelun, mutta sain luurin korvaani. Tovin tunnusteltuani päätän lähteä suihkuun. Suihkuun ei ole jonoa, vaikka alueella on tolpillaan väkeä reilusti. Tunnen oloni vanhaksi. Muut ovat hereillä vielä, eivät jo. Vastaan tulee yläkouluikäisiä poikia hihkuen onnesta ilmeisesti näpistettyjä olutpulloja käsissään. Suihku haisee entistä pahemmin paskalta. Suihkusaippuani on kuorivaa mallia ja palanut ihoni lähtee kesimään ympäri kehoani. Vaikka kesihän tuo jo eilen aamulla. Pullo telttani edestä on hävinnyt.

07.25. Suihku ei virkistänyt joten yritän nukkua vielä pari tuntia. Laitan ensin deodoranttia. Mainitsen tämä, koska näin saan Miami Vicenä tunnetun kaverini vihat niskaani. Nukkumiseni onnistuu jotenkin. Maasto ei hellitä ja kiroan makuualustaani. Lähialueen möykkäväki on hiljentynyt. Kauempaa kuulen kurkkumurinalla ihmisääntä, josta erotan vain sanat “Saatana on herra.”

10.00. Olen taas hereillä. Mikakin nousee, en ole tarpeeksi seurallinen puhumaan tuntemattomille. Juomme kaljat ja Mika lähtee suihkuun. Seuraavaksi nousi Teemu, jonka uhrautuvainen osa on ajaa takaisin illalla. Laitan itselleni aamiaista lihapiirakoista. Ei maistu. Hörpin limunaatin pois ja maistan toisen pullon pohjaa. Lämmintä, eikä kuohu. Hihitämme taas eräälle klassikkokohtaukselle. Siihen liittyy mutsis ja eräs basisti juovuspäissään. Kait.

11.15. Suunnittelua tulevan varalle. Teemu tarjosi oluen.

12.10. Martti Servo & Napander soittaa riemulla riemuisaa musiikkiaan. Mika ja minä suuntaamme kuitenkin alueen läpi toisesta portista ulos. Nurmikolta löytyy nousuhumalainen mies ja ojentaa oluet. Jätin ihoa esiin jättävät vaatteet pois, enkä pala enempää. Saamme myös pullaa. Elämä hymyilee siis.

13.00. Paikalliset jalkapallojunnut keräävät tyhjiä pulloja pois. Suhtaudumme kriittisesti portin muovimukikäytäntöön. Ennen mukin sai suoraan, nyt on annettava tyhjä pullo tilalle eikä siihen saa kaataa viinaksia heti vaan kuuluu mennä järjestäjien nenän edestä pois. Niillä on nääs hyvä pöytä siellä tuoppipisteellä moisiin puuhiin. Palaamme alueelle odottamaan päälavan ensimmäistä esiintyjää.

13.15. Merteninkin olisi saanut katsomaan Kauko Röyhkää. Keikka oli niin hyvä. Jopa miehen tuotantoon ensimmäistä kertaa tutustuvat olivat myytyjä. Setä-ikäinen yhtye soitti paremmalla mielellä kuin aikoihin. Luulisi sunnuntain päälavan avaajalla olevan väkisinkin kylmä rinki peräpuolessa. Kauko ei pidä metallimusiikista, mistä iso käsi useaan otteeseen. Encorea ei soitettu, rehellisesti lavalla sallittu aika.

14.25. Lähdemme alueelta pois jälleen. Suuntana elintarvikeliike ja mielessä perinteiset paheet. Jehovain käännytysbussin takana oli metsikkö. Siellä löysimme nousuhumalan ja kesän tarkoituksen. Hyttysetkään eivät häirinneet. Mika tanssahteli hernerokkalautasen yli.

15.00. The Tears aloittaa, mutta päätämme jättää saarivaltion metroseksuaalit rauhaan. Jätinhän edellisenä päivänä huomionkipeän jenkin omaan arvoonsa. Suoritamme lyhyet hitler-imitaatiot ja kusemme ristiin. Olo ei ole lainkaan vanha.

15.45. Lähden pakkaamaan telttaani ja sovimme tapaamisen Niemisen & Litmasen merkeissä. Nieminen & Litmanen on hieno. Joudun taas tuoppirumbaan. Aivan paska järjestely. Tästä lähtien salakuljetan viinat pulloissa sisälle. Korpeaa moinen. Ei kestä edes toiselle portille ja olen laskuhumalan puolella. Teemu juoksee minut kiinni, raukka on edelleenkin selvin päin.

17.00. Nieminen & Litmanen aloittaa. Pakkaan telttaani. Kivuttomasti sujui näinkin päin. Ruokatarvikkeet pois, likaiset vaatteet rinkan pohjalle muovipussiin. Siisti paketti, painaa pienen aikuisen verran. Yritän juoda lämmintä olutta, ei maistu. Raahaan rinkan festarin narikkaan. En ehdi Nieminen & Litmanen -konserttiin.

17.45. NIN aloittaa. Joka suunnasta valuu väkeä kohden telttaa, jossa päivän isoin ja koko festivaalin odotetuin yhtye soittaa. Kammostun väenpaljoutta. Päätän seurata teltan ulkoseinän monitorista. Ei uppoa, jotain heviä tämäkin. Husky Rescue soittaa viereisellä lavalla. Hiljaista musiikkia ärsyttävän kovaa. Pari rallia ja pois.

18.15. Löysin neulamuikut päälavan nurkalta. Epäilin jo niiden täydellistä puutetta. Ei ole kesää ilman neulamuikkuja. Katselen hetken päälavan soundcheckiä. En ehdi katsoa Ismo Alankoa. Löntystän katsomaan NINistä loput kappaleet. Onpas teollisen kuuloista, kait tarkoituskin. Keikka loppuu, haen rinkan narikasta ja lähden seuraavalla bussilla kohden juna-asemaa. Bussia odottaessa kuulen Ismo Alangon äänen kaukaisuudesta.

19.50. Seinäjoen rautatieasema. Ajattelin ostaa lehden ja vesipullon, mutta rinkkaa ei ole tehty silmälläpitäen r-kioskeja. Istun odottamaan junaa laiturille. Viereeni hakeutuu epämääräisessä kunnossa oleva herrasmies. Kiroan mielessäni ja jätän hänet omaan arvoonsa. Pummaa tupakkaa ja yrittää keskustella kovasti genitaaleistaan.

20.40. Pendolino Helsinkiin Tampereen, Hämeenlinnan ja Pasilan kautta saapuu laiturille. Junaan on kova tunku, konnarit avaavat yhden oven, josta pääsee sisään vain näyttämällä pendolino-lipun. Sivarit pääsevät valtion piikkiin junalla. Löydän paikkani ja asetun mukavasti. Tämä kuva otetaan junan lipuessa matkoihinsa.

23.29. Juna saapuu rautatieasemalle Helsinkiin. En saanut unta junassa. Soitin Teemulle välimatkatietoja. Auto on pahasti hitaampi kuin juna. Lakeus näytti tylsältä myös junasta. Vaunussa oli yksi nainen menovaihteella, jäi Pasilassa ja tiputteli telttakeppejä mennessään. Kävelin junasta suoraan bussiin, vaikka teki mieli ottaa taksi.

23.45. Kotona. Asetin rinkan sohvalle odottamaan huomista. Silloin voisi pestä pyykkiä. Uni tuli helposti.

• General