Matkapäiväkirja
Santeri June 20th, 2005
Jos nyt kirjaisin ylös tapahtumia kuitenkin.
Perjantai 17.6
8:00. Herätys ja suihku. Soitan siskolleni ja menemmekin suunniteltua aiemmalla bussilla rautatieasemalle.
9.21. Mikan kanssa tekstiviestin vaihtoa bussipysäkillä. Muistin ottaa töpselit seinästä ja viedä roskapussin lähtiessäni. Aurinko paistaa ja päässäni on Hassu Hattu.
10.04. Pikajuna Tampereen, Seinäjoen ja Oulun kautta Rovaniemelle lähtee Helsingistä. Viimeksi olen matkannut junalla johonkin kauemmas ala-asteikäisenä. Kait Heinolaan. Paikkani on ikävä kyllä selkä menosuuntaan. Sisko mainitsee potevansa krapulaa.
10.20. Tikkurilasta kyytiin nousee lapsuuskodin naapuri tasaisesti ruskettuneena. Omat kärventymisrajani ovat tänä vuonna aivan järjettömiä. Eikä ole vielä juhannuskaan. Haen kahvin, limun ja sämpylän. Ravintolavaunun ovella tulee vastaan mies olutta rinnuksillaan. “Siis eiks niinku kalja vai mitä?” Hätäreaktiona hörppään tarjotusta tölkistä. Lämmintä.
10.35. Yritin tunnistaa ohimeneviä pysäkkejä Keravasta eteenpäin. Käytäväpaikka väärään suuntaan aiheuttaa haasteita. Ravintolavaunuun kävelee ohitseni entinen kämppäkaveri.
10.54. Viereiselle paikalle istuu numeroimattomalla lipulla matkaava rouva Riihimäeltä. Puhumme säästä ja joukkoliikenteestä. Limu ei oikein maistu ja se läimehtyy lämpimäksi sokerilitkuksi. Pieni pullo vielä, pistän väsymyksen piikkiin.
12.02. Rouvashenkilö vaihtaa Jyväskylän junaan Tampereella ja kyytiin nouseva pariskunta tiedustelee mahdollista paikanvaihtoa. Suostun ja saan naamani menosuuntaan. Käytäväpaikka, vieressä istuva mies nuokkuu ja säpsähtää verrattain voimakkaasti hereille. Päiväunet jäävät väliin. Täytän hetken keltaisen lehden ristikkoa.
13.05. Mielessäni perille on vielä yli tunti, joten lähden ravintolavaunuun paheet mielessä. Vaunu on kuitenkin tupaten täynnä. Otan kahvin ja palaan paikalleni.
13.29. Juna saapui ajallaan Seinäjoelle. Vaihdan lipun rannekkeeseen asemalla, siskolla on yhden päivän lippu ja ne voi vaihtaa vain tapahtuman pääportilla. Käymme lähimmässä putiikissa ruokaostoksilla. Festaribussit ajavat tauotta miltei ympäri vuorokauden. Kaksi euroa suunta. Suurin osa matkaajista ei tiedä millä pysäkillä jäädä, kuski ei huomannut kuuluttaa. Veteraanina neuvon muita.
14.40. Valitsen paikan leirintäalueelta kriteereinä ruohikon kuivuus, lyhyt matka helpotukselle ja vähäinen ohikulku. Soitan muille matkaajille väliaikatietoja. Mikan juna olisi kohta perillä, Joonas ja Teemu olivat vasta Tampereen korvilla autollaan. Avaan tuliterän telttani nurmikolle ja riuska sadekuuro alkaa heti. Seison kaatosateessa auringon porottaessa ja kokoan telttani ällistyttävän nopeasti.
15.15. Mika saapuu paikalle, kun asettelen tavaroitani kuivumaan sateen jälkeen. Avaan vajaan brandypulloni, lantringiksi kolajuomaa. Konsultoin Mikan teltankasausta brandykolan ja voileivän ääreltä oman telttani uumenista. On se Mika sitten söhlö teltankasaaja. Etenkään eteisen pystyttämisestä ei tule mitään.
16.00. Vaihdan vaatetusta aurinkoa silmälläpitäen. Silkkikravatti, halpa hawaii-paita ja reisitaskushortsit. Hassua Hattua unohtamatta. Päätämme aurinkovoiteen olevan hallituksen salajuoni kontrolloida kauniita ihmisiä, emmekä panikoi puuttuvia aurinkovoiteita.
17.39. Joonas ja Teemu saapuvat täydentämään leirimme. Joonas upseerimiehenä saa telttansa yhdellä kädellä pystyyn, mutta Teemua pitää auttaa kolmen miehen voimin. Nokian kohdalla oli vieläkin tietyömaita, joita kirottiin jo vuonna 2002. Brandyn loputtua vaihdan votkaan. Päätämme juottaa ensikertalaisen Teemun kohtuuttomaan humalaan. Tästä eteenpäin kellonajat ovat viitteellisiä.
19.15. Festivaalin ensimmäiset esiintyjät aloittavat. Kolme yhtyettä päällekkäin ei tunnu olevan kenenkään mieleen. Pöts of the fall näkyy isoon kaljatelttaan jotenkuten. Päätän, etten pidä bändistä. Laulajansa pukeutuu kuin Fred Durst. Jumiudumme kaljatelttaan joksikin aikaa.
21.00. Sister Flow korkkaa pienemmän telttalavan. Seurueemme keskittyminen herpaantuu kolmantena soitetun radiohitin jälkeen. Kävelemme seuraavaan kaljatelttaan. Siellä on rasittava, mutta kiehtova perkussiokoju. Vapaata paukutusta tarjolla, kukaan tuttu ei osallistunut moiseen. Samaan telttaan saapuu liuta muitakin tuttuja. Mauri oli aivan kännissä.
22.00. Ainoa tietämäni hyvä norjalainen yhtye Turbonegro soittaa. Uusi levy kalpenee edellisen ja sitä edellisen rinnalla. Onneksi vanhempia hittejä kuullaan runsaasti. Illan anthemiksi valmiiksi muodostunut I got erection kuullaan huipennukseksi. Yleisöön ammutaan tykeillä leikkirahaa ja paperisilppua. Valumme takaisin kaljanjuontipuolelle. Mikalta kysytään jatkuvasti papereita, minulta ei kertaakaan. Pitäisi kait laihduttaa ja hankkia ihonhoitotuotteita.
23.15. Kaljateltassa lisää tuttuja, humalatila nousee ja mielikuvat ovat sumuisia. Mauri ja Jarno kaatoivat tuoppeja. Vai oliko se vasta lauantaina? Tuoppi maksaa neljä euroa ja euron pantin mukista. Tuomitsemme tämän sikamaiseksi ryöstämiseksi ja jatkamme juopottelua. Olin osittain tolkuissani, koska keräsin maasta löytyneitä mukeja ja tienasin itselleni ainakin kokonaisen kaljan.
00.30. Toinen tietämäni tanskalainen yhtye Mew soittaa. Mew kuulostaa yllättävän progressiiviselta ja ärhäkältä ensimmäisen kappaleen ajan. Arvelen heidän purevan omaa nilkkaansa pätemishalussaan, mutta yleisön metelöinti kertoo erehtymisestäni. Intensiteetti on mieletön, pop-kappaleet iskevät polvet notkeeseen ja pahasti. Onnistun sanomaan kohteliaisuuden keikan aikana tahtomattani.
01.??. Suuntaan leirille. Kuulen jostain kaukaa Apulantaa. Pitäkää tunkkinne, minä menen ryyppäämään kohtuuhintaista import-viinaa. Saavuttuani leiriin painelen suoraan makuupussin, josta käsin kommentoin muutaman huonon vitsin telttani edustalla istuskeleville. Nukun sangen sikeästi aamuun.
Loput kommellukset kirjataan myöhemmin.