Tunnustus
Julius June 18th, 2005
Olen viimeiset pari päivää ostanut ja kuunnellut levyjä bändeiltä kuten The Police ja Dire Straits. Olen vielä pitänyt heidän musiikistaan, kovasti. Hyvä jumala, ampukaa minut tai hankkikaa minulle rivitalokaksio Espoosta kera kultaisen noutajan. Keski-ikä odottaa, kutsuu, viettelee…
Ei tuo keski-ikäistymistä ole. Tuo on sitä mitä kutsutaan “levykokoelman pimeäksi puoleksi”. Meillä jokaisella on sellainen. Ilman sitä musiikkidiggailu muuttuisi erittäin tylsäksi. Siinä ei olisi sitä “vaaran elementtiä”. Älä siis huolehdi turhaan.
Ai, mikäkö on minun levykokoelmani pimeä puoli? No, se on Eagles. AAAAAAAARGHH!!!
Höh. Minä pidin kyseisistä orkestereista jo lukiossa. Stewart Copeland on vitun kova rumpali. Hotel Californian kitarasoolo on muuten maailman hienoimpia.
Yksi päivä kuunneltuani randomilla musiikkikokoelmaa, jossa on mukana myös paremman puoliskon biisit, huomasin diggaavani yhdestä biisistä. Se oli Bryan Adamsia. Savage Garden ja Goo Goo Dolls eivät myöskään kuulosta hassummilta. Pistäkääpä paremmaksi.
Täällähän on oikein Eagles-fanien kokoontumisajot! :-) Miun levyhyllystä löytyy bändin koko tuotanto. Mutta on siellä Jari Sillanpäätäkin, että en tiedä kumpi sitten on se pimeämpi vaihtoehto.
Tästä olisi meemiksi, mutta menee se täälläkin.
Pikavilkaisulla levyhyllystä iski silmään ainakin Meat Loafin Bat out of Hell kakkonen. Aika vankasti pimeällä puolella ja mä olen jopa harkinnut sen laittamista kiertoon, mutta en oo loppujen lopuksi pystynyt. Liian hyvää huonoa musiikkia.
Ja Marjut, jostain meidänkin varastoistamme löytyy Jari Sillanpään joulusinkku. Siis MEIDÄN ja VARASTOISTAMME. Mitäpä tässä häpeämään…
Marjut,
Kyllä noi sun Sillanpää-levyt menevät välittömästi pimeyden ytimeen :-)
The Eagles löytyy munkin levyhyllystä, eikä se kyllä musta ole edes pimeätä. Pimein puoli mun hyllyssäni on kyllä Antti Tuiskun levy, mutta ei siellä sellaista olisi, ellei pikkusisko (ilkeyttään) olis synttärilahjaks sitä antanut (seliseli ;-)).
No hitto, kannattaisi kyllä sitten hankkia se The Policen kokoelmalevyn VHS (tai DVD) -versio, taitaa kulkea Every Breath You Take nimellä. The Policella oli kyllä ihan ehdottomia kasarivideoita biiseistään.
Pidän kovasti tuosta Zenyatta Mondatta -vinyylistä, jolla on oikein letkeää menoa. Ghost in the Machine ei oikein ole avautunut, eika sitä levyä ennen huolellista pesua voi rahinan vuoksi kuunnellakaan. Muutama varhainen Police-vinyyli voisi olla vielä poikaa.
No jos nyt kunnolla kisaamaan ryhdytään, niin sulassa sovussa hyllyssä hevilevyjen kanssa viihtyy myös XL5. Mica Ikosen soolotuotantoon en sentään ole sortunut, ja Antti Tuiskukin vielä puuttuu. :-) Tuo Policen kokoelma on vaan vinyylinä.
Itse asiassa luulen, että aakkosten jokaiselle kirjaimelle saattais hyllystä löytyä jokin nolo levy. Niin, Anssi, kyllä tässä taitaisi olla meemin ainekset!
Luulen muuten, että Police- ja Dire Straits -fanit olivat keski-ikäisiä jo silloin 80-luvulla. Policenkin jäsenet taisivat olla jotain nelikymppisiä.
U2 on siinä mielessä outo, ettei se ole/ollut ihan teinikamaa, muttei nyt millekään muumioille.. Ehkä silloin -87 suurin osa yleisöstä oli noin 30v rockkriitikkoja.
Eli siis U2 - Joshua Tree on mielestäni rockeimpia 80-luvun menestyslevyjä.
Eihän ne The Policen jätkät nyt niin vanhoja olleet. Stinghän olisi jo eläkeläispappa nyt. Summers on syntynyt 1942, Copeland 1952 ja Sting 1951, eli ainoastaan Andy-setä oli nelikymppinen The Policen huippuvuosina..
Eaglesilta nostan kaksi mestariteosta:
1.) New Kid in Town
2.) One of These Nights
Dire Straits-yhtyeestä olen kirjoittanut Poikakuoron sivuilla. Sävy on sama kuin muillakin. Sanonpa kuitenkin, että Communique on mahtava.
Mutta tällä pesen kaikki:
Eve: Intiaani
“…Läpi tulen, läpi jään, intiaani ratsastaa, kaiken nähneenä aina uutta janoaa, siellä missä on rakkauden kulta ja hopea…”
Policen ‘Message in a box’ on parhaita hankintojani. Sen voisi laittaa vaikka pulloon, sen verran hieno paketti.