Julius May 18th, 2005
Huomasin juuri, että minun kannattaisi kirjoittaa ylös mielipiteitäni maistamistani viineistä, jotta jatkossakin tiedän, mitä välttää ja mitä hamstrata lisää.
Casillero del Diablo Pinot Noir
Kiva pullo. Maku suoraan avaamisen jälkeen yllättävän pehmeä, tuoksu voimakas, ei silti kitkerä. Lämmin, kevyen mausteinen maku. Hinta-laatu -suhde kohdallaan.
Alkosta 9,89 ¤ / 0,75 l.
Nea May 18th, 2005
Sensaatio! Kulttuuriministeri Tanja Karpela (kesk) teki Kobaïan Neat (sit) ja jäi sairaslomalle romahtaneiden veriarvojen takia! Kobaïan Nealla mitattiin eilen alhainen verenpaine ja hemoglobiini, näin myös kulttuuriministeri Karpelalla. Toisin kuin Karpela, Nea ei joutunut verensiirtoon vaan ihan perusverikokeisiin. Voimmeko päätellä tästä, että kulttuuriministerin terveydestä huolehditaan paremmin kuin Kobaïan Nean terveydestä?
Veikkaus on jo pystyttänyt vedonlyöntikojun Marian sairaalan luo. Siellä saa käydä pistämässä rahansa likoon siitä, kumpi paranee nopeammin; kulttuuriministeri vai postinjakaja. Lisäksi voi pelata superkaksaria käytettävistä hoitomenetelmistä. Parhaat kertoimet saa tällä hetkellä yhdistelmällä Karpela - Lobotomia, Nea - Rentoutumisloma Karibialla.
Julius May 17th, 2005
Blogilista ei huomaa päivityksiä näemmä. Siksi tällainen metapäivitys.
Santeri May 16th, 2005
Toimesta vapauduttuani suuntasin sykkivän pääkaupunkimme kiihkeään ja sisäpiiriläiseen keskustaan. Tavattuani J. Liioittelevan lähellä maamme tärkeimpiä ja ikimuistettavimpia rakennuksia painelimme Kaupungin Huipulle juomaan sumpit. Koko matkan… Kymmenenteen Kerrokseen. Oli melkoiset maisemat Kampin rakennustyömaalle, melkein ei kaduttanut 2,5e hinta kahvikupista. Semmoinen pieni ja musta, johon sai itse laittaa sokeria tai maitoa.
Pidemmälle matkaavat bussit tekevät ensi kuussa tilaa torille, jolle pystytetään kuulemma ulkoilmaelokuvateatteri. En malta odottaa. Valmistuvaa kauppakeskusta vierustavalla Urho Kekkosen (historian suurmies) kadulla sijaitsee Kobaïan pitkäaikainen suosikki levykauppojen parissa, tuttavallisesti KJS.
Yleisön pyynnöstä katsaus ostospussiin:
Nea May 16th, 2005
Pääsin tänään töistä jo kymmeneltä. Mikä tarkoittaa sitä, että olin piirillä siihen aikaan kun ihmiset vasta heräilevät ja tekevät aamutoimiaan. Rappukäytävissä tuoksui erilaiselle; hiusten kuivaamiselle, juuri heränneille lapsille, suihkulle, kahville ja puurolle. Vastaan käveli uneliaita kaupunkilaisia jotka tervehtivät väsyneesti. Yksi oikein ääneen ihmetteli miten minä jaksan nousta aamuviideltä rämpiäkseni vesisateessa heille postia tuomaan. Sanoin pääseväni tunnin päästä kotiin ja ihmettely lakkasi siihen.
Kotiin päästyä tulikin sitten nukuttua iltapäivään asti, kunnes puhelinmyyjä herätti minut huipputarjouksella. Pöhnästäni huolimatta en tilannut MeNaisia tai edes Tekniikan Maailmaa. Mutta unohdin pyytää näytenumeroita. Pahus vie. Kun nousin sängystä, tuli kamala tunne; olenko ollut tänään töissä? Hetken aikaa olin ihan pihalla, kunnes muisti palasi.
Käännyin viikonloppuna Kotkassa ja sain Harry Potterini takaisin. Koska netti ei toiminut pariin päivään, olen lukenut sitä melko ahkerasti. Kohta tulee ajankohtaiseksi ostaa viimeiset kaksi osaa.
Julius May 16th, 2005
Sampon sivuilta paljastui, että ovat myöntäneet minulle MasterCard-luottokortin. Viimein pääsen siis hitaasta ja epäluotettavasta Visa Electronista eroon, ja voin valita maksanko luotolla vai pankkikortilla. En olisi uskonut, että myöntävät minulle luottokortin, mutta näköjään kannatti yrittää.
Julius May 15th, 2005
Aamu valkeni porvarillisissa merkeissä, kun suuntasimme Korjaamon herkkuja notkuvan aamiaispöydän ääreen. Vaikka ainekset olivat samoja, joita olisi löytynyt kotoakin, oli siihen aikaan suhteellisen täyden paikan ilmapiiri mukavan rento ja vasta heränneet ihmiset unisen tyytyväisiä. Alanko kiintyä kotiseutuuni? On mukavaa, että asuu niin lähellä kaikkea, että kantaravintolasta pääsee kotiin kiertämällä korttelin, että lähiympäristöstä löytyy niin paljon katsottavaa ja tehtävää. Töölö on ehkä heti Etelä-Helsingin jälkeen parhaita paikkoja asua.
Tukevan aamupalan jälkeen ei lounas käynyt mielessäkään. Varasimme pöydän Kabukista, joka on Helsingin vanhimpia japanilaisia ravintoloita. Vaikka paikan sisustus on hieman nukkavieru, en ihmettele suosiota: ruokalista on laaja, annokset raikkaan maukkaita ja hinnat kohtuullisia. Söimme pitkään ja hartaasti koko kattauksen. Aikaa kului kaksi ja puoli tuntia, ja kun hieman ennen yhtätoista - paikan sulkemisaikaa - ei meidän lisäksemme ollut kuin yksi seurue paikalla, istuimme kuuman teekannullisen ääressä valoisassa pikkuravintolassa pohtien, ettei se onni lopultakaan ole tämän suurempaa. Kävelymatka takaisin Töölöön oli silkkaa hymyä: käsi kädessä, toista välillä vähän silittäen, höpistessä mukavia pää lämpimästä kevätilmasta täysin sekaisin.
Uskokaa tai älkää, mutta luulen saavuttaneeni jälleen kerran jotain, vaikkemme mitään koko päivänä tehneetkään.
Santeri May 14th, 2005
Ennenkuin tulette yöllä neljän jälkeen tekemään juoksutakseja minulle ja muille kuskeilla niin huomatkaa tämä. Joten nostakeehan sitä käteistä hyvissä ajoin. Ei teillä köyhillä taksissa kelpaavia kortteja ole kuitenkaan. Electron käy noin kymmenessä taksissa. Ymmärtääkseni ei tosin yhdessäkään helsinkiläisessä.
Julius May 13th, 2005
En tiedä mikä hulluus minuun on iskenyt, mutta kun toissa päivänä ostin Stupidojen alekorista heräteostoksena Tori Amoksen Under the Pink -levyn, olen jo jollain tavalla ostanut tai tilannut itselleni loputkin naisen keskeisestä tuotannosta. Alan vasta päästä sisälle näihin levyihin, mutta silti tiedän haluavani lisää samaa tavaraa. Toivottavasti nämä sitten osoittavat arvonsa huippulevyinä auetessaan. Eiköhän.
Kohta 70 levyä ostettu tänä vuonna. Ja edelleen minulla on tunne, että olen jollain tavalla ulkona musiikkimaailman kuumimmasta vilskeestä. Hankin liikaa vanhoja, jo hyväksi todettuja tapauksia. Dj Shadow, Jori Hulkkonen, Tori Amos ja niin edelleen. Radikaalimpaa otetta ehkä; musiikkiakin voisin kuunnella, enkä höpistä tällaisia turhanpäiväisyyksiä.
Nea May 13th, 2005
Miten kipeäksi voikaan ihmisen nenä tulla! Kovin ottein tukittu verenvuoto jätti jälkeensä kuivuneet ja halkeilleet limakalvot ja ai että voi sattua kurjasti. Niin. Sieraimeen. Kaikkea sitä joutuukin…
Päätöksenteko ei edisty sitten yhtään. Paitsi ehkä ihan pikkuisen. Sillai. Ehkä. Aloin jo suunnittelemaan aivoihini OFF-nappulaa. Kun sen keksin, sen patentoin ja sillä tienaan.
Kotkasta tuli tänään tieto, että pääsisin Postille ajamaan autoa. BrrrrrrRRRRROOOOM! SkrrRRRRIIIIIIITSSS! Mäiskis. Nomutta. Tänään en näytä pääsevän ajatuksissani yhtään mihinkään, joten parasta vaan pistää perjantaivaihde päälle, juoda viimeiset tipat kahvia ja heittää aivot hattuhyllylle.