Nea May 24th, 2005
1. Mistä koostuu onnistunut valokuva?
Kauniista valoista ja varjoista, katseenvangitsevasta yksityikohdasta, sävymaailmasta, sommittelusta ja hyvin hallitusta tekniikasta (syväterävyys, valotus, valaisu jne.). Kuvan sisältöä en lähde arvioimaan kuin harvoissa tapauksissa, ja silloin kuvan pitää todella aiheuttaa sellainen WTF?! -elämys.
2. Millaisen kaluston tarvitsee jotta voi valokuvata ?oikeasti??
Aivansama. Millä tahansa kameralla voi ottaa valokuvia. Itse en kyllä kelpuuta työkameraksi ihan mitä vaan, mutta räpsyttelyyn kelpaa kyllä pokkari kun pokkari.
3. Valokuvaatko jotain itse?
Hieman liikaakin. Yleensä ihmisiä, koska… no… ihmisiä on kiva kuvata ja jotkut jopa maksavat minulle siitä. Maisemia kuvasin aikoinani ihan liikaa, joten siihen ehdin kyllästyä. Toisaalta, jos näen jossain jotenkin sykähdyttävän maiseman tai muun luonnon muodostaman asetelman, otan siitä kyllä kuvan. Joskus talutan kameraa saadakseni tekosyyn häipyä jonnekin, mutta noin muuten välttelen aika lahjakkaasti kameran kanssa ulkoilua.
4. Mistä löytyy inspiraatio siihen että pääsee käyntiin oman valokuvauksen suhteen?
Joko asiakkaan tilauksen kautta tai sitten päähän pälkähtäneen idean toteuttamishalusta.
Jatkamme meemiä lisäämällä siihen kohdan viisi.
5. Lisää tähän ottamasi valokuva ja kerro siitä jotain.
Salakuva 1A-ratikassa eräänä kauniina kevätpäivänä. Piti saada filmi loppuun ennen kehitykseen viemistä. Kamerana oli wanha Olympuksen pokkari, muistaakseni ensimmäinen kamerani.
Kiitos meemistä Veeralle
Nea May 24th, 2005
Nyt on väkivallanteko lähellä. Se saatanan poraaja aloitti taas tänä aamuna puoli yhdeksältä keskeyttäen hyvät unet aivan liian aikaisin. Voffe heitti tyynyllään ulko-ovea, minä yritin tukkia omallani korvat melko huonolla menestyksellä. Tarkus alkoi juosta hulluna ympäri kämppää. Minä olen aamuvirkku, mutta perkele jos muutenkin harvinaista untani häiritään kun saatana haluan vielä nukkua niin olisi pesäpallomailalle käyttöä! Sitäpaitsi, mitä helvettiä sitä pitää porata tuntitolkulla ja päiväkausia? Luulisi vähemmälläkin pärjäävän.
Nea May 23rd, 2005
Siirryin paperikalenterin käyttöön. Kännykässä olevaan ei kertakaikkiaan mene järkevästi kaikki asiat mitä pitäisi tehdä ja tietokonetta on pikkuisen hankala raahata mukana. Sitäpaitsi, listat pitää olla helposti luettavassa muodossa, eli minun tapauksessani mahdollisimman ruttuisella paperilla mahdollisimman moneen eri suuntaan kirjoitettuna, mielellään tietysti samat asiat monella eri listalla eri järjestyksissä. Niin ja millään muistiinpanolla ei saa olla juurikaan tekemistä sen päivän kanssa minkä kohdalle se on merkitty. Vain keikat ja tärkeät tapaamiset saavat sijaita omien päiviensä kohdalla. Lisäksi tekemisiä ei missään nimessä saa viivata yli kun ne on hoidettu, vaan viereen kirjoitetaan moniselitteinen OK!
Sinänsä listojen kirjoittaminen on täysin turhaa jopa meikäläisen muistilla, sillä oikeasti en edes kirjoita ylös mitään järkevää. Sehän siinä vaan on, että jos en kirjoita jotain tärkeää juttua ylös edes jonnekin, unohdan sen autuaasti noin kymmenen minuutin sisään. Puhelimeni on täynnä muistutuksia milloin mistäkin (soita se-ja-se, kirjoita lasku, soita tämä-ja-tuo, käy siellä, lähetä sähköposti sille-ja-sille, nosta rahaa, maksa puhelinlasku, nypi kulmakarvat jne.) ja yleensä muistan kyseisen muistutuksen noin puoli tuntia ennen sen ajankohtaa. Mystistä.
Toinen heikkouteni on karttojen ja julkisen liikenteen kanssa pelaaminen. Minun on kertakaikkiaan pakko tietää täsmälleen mihin bussiin hyppään ja miltä pysäkiltä, millä pysäkillä jään pois, kuinka mones pysäkki se on lähtöpaikkaan nähden ja miten pääsen pysäkiltä perille. Otan tästä ihan kohtuuttoman stressin, vaikka en ikinämilloinkaan ole myöhästynyt mistään tärkeästä bussiin ehtimättömyyden takia. Nytkin minulla on karmea paniikki kun HKL:n sivut eivät pelaa enkä pääse katsomaan ratikka 8:n reitiltä miten pääsen kävelemään caloniuksenkadun pysäkiltä bussipysäkille joka sijaitsee ehkä 20 metrin päässä. Puhumattakaan siitä, etten saa katsottua ratikan aikatauluja!
Ei oo helppoo kellää!
Nea May 23rd, 2005
Joku porasi heti aamutuimaan. Joko kyseessä oli hemmetin iso reikä tai sitten yrittivät tasoittaa seinää porakoneella. En minä muuten käsitä, että miksi sitä poraamista täytyy jatkaa niin pitkään.
Pitäisi joutaa kuvaamaan tänään ja huomenna. Pitäisi myös siivota ihan oikeasti eikä vaan teeskennellä. Miten sitä ei millään osaa käyttää joutotunteja hyödykseen?
Juuri äskenhän minä hämmästelin aurinkoa ja ensimmäisiä kevään merkkejä, nyt lähestymme kesäkuuta niin että korvissa soi. Ilmeisesti aika alkaa kulua nopeammin kun ikää kertyy. Sitä muuten kertyy ensi perjantaina, ihan tiedoksi vaan, että ne lahjakortit ja rahat kantsii pistää postiin viimeistään ylihuomenna jotta kerkeävät.
Kämpässämme on kuuma. Lääh.
Santeri May 22nd, 2005
Viikonloppu taksin puikoissa. Yllättävän löysin rantein pystyin tosin olemaan. Kaikki varmaan tietävät mitä taksin ajaminen huonoimmillaan voi olla. Jännä ero vuoroilla tällä kertaa: perjantaina oli 21 kyytiä ja lauantaina 12, kassojen ero oli reilut kymmenen euroa, eli ei juur mittään. Joskus vaan on pelkkiä lyhyitä kyytejä ja toisinaan taas pitempiä. Riksaa tippui jotakuinkin kahvien ja parin nautitun sämpylän verran. Ne massiiviset tipit, joilla retostellaan osuvat kohdalleen ikävän harvoin.
Vuoron päätyttyä pomo kertoi vakkarikuskin pitävän lomaa elokuussa, koska minä ehdin silloin ajaa täyspäiväisesti. Eipä sitten kamalasti tartte miettiä mitä sivarin jälkeen tekisi. Vakituinen työsuhde porvarilliselta alalta, jei. Mutta missä välissä sitä lomailemaan ehtii? Tarkoitus oli tj 0:n paikkeilla vaikkapa reilata. Tätä menoa otan lomat rahana ja ostan sillä jotain hyödytöntä… Kuten punaisen avo-Saabin.
Tai hienon imurin.
Nea May 22nd, 2005
Okei… Viikonloppu sisälsi muutakin kuin kotiviinin pullotusta ja sitä seurannutta hilpeää baarireissua sekä kuskina toimimista. Todistin hyvin kuumottavan tilanteen kun hiljattain eronnut pari kohtasi ensi kertaa kolmeen kuukauteen nenätysten. Katselin älyttömässä humalassa olleen kaverini tavaroiden ja siveyden perään. Koin kolme kömpelöä ja kaksi hellyyttävää lähestymistä, ensimmäiset tuntemattomilta, jälkimmäiset tutuilta. Minulle tarjoiltiin litratolkulla limskaa ja kahvia, sekä yksi siideri joka liittyi kömpelöön lähestymiseen nro II. Sain paljon sivuosumia ja tällä kertaa auton oven väliin jäi pään sijaan käsi. Ei muuten lainkaan yhtä hankalaa ja huomattavasti kivuttomampaa.
Kävin Kotkassa katsomassa asuntoa. Tunti katselmuksen jälkeen välittäjä soitti, että asunto on minun. Saan avaimet heti takuuvuokran maksettuani ja vuokraa ei tarvitse maksaa kuin heinäkuusta eteenpäin. Lupasin nimittäin maalata seinät ja repiä sen kammottavan kukkaboordin pois olohuoneen katonrajasta. 56 neliötä; iso keittiö, iso kylppäri, pieni työhuone, olohuone ja iso parveke. Tässä tyylikäs pohjapiirros. Mittasuhteet saattavat heittää.
Tänään hiippailin Kaisaniemen Kodin1:n kautta Hakaniemen Sokokseen kädessäni kynä ja paperia. Kirjoittelin ylös tarvitsemieni tavaroiden hintoja ja kerroin myyjille tekeväni budjettia. Kummasti parani palvelu kun luulivat minun tekevän suuriakin hankintoja. Kesällä minusta tulee Feng-Shui-Kunfu-master. Listamestari olen jo, näkisittepä mitä kaikkea olenkaan kirjoittanut ylös viime päivinä.
Varsinaisen siivoamisen välttely onnistuu minulta suorastaan loistavasti. Esimerkiksi tärkeiden paperien värikoodittaminen kodinkansioon ja erinäisten laatikkojen penkominen näitä papereita etsiessä vievät mukavasti aikaa. Yllä olevaan pohjapiirrokseen voi sijoitella huonekaluja illustratorilla, mikä myöskin syö monia tunteja jotka voisi käyttää vaikkapa imuroimiseen.
Hajuvesiterroristi bussimatkalla Kotka-Helsinki on yksi suurimmista inhokeistani. Matkaa seurannut migreeni oli aivan kammottava, sitä seurannut pöhnä vielä kammottavampi. Ah tätä ihanaa herkkyyttä.
Julius May 21st, 2005
Vielä sananen presidentin vaalisivujen puolesta, eli viesti vaalikampanjan sähköpostiosoitteeseen:
Hei,
Katselin huolestuneena sivuston http://www.tarjahalonen.fi rakennetta,
kuinka siinä ei ole huomioitu erityisryhmiä tai heidän tarpeitaan.
Esimerkiksi näkövammaisten, tai muulla tavoin estyneiden pääsy sivuille
on turhaan hankaloitettu. Onko tämä Tarjan kannanotto kehitysvammaisten
Internetin käyttöä vastaan, vai vaan lipsahdus, joka tullaan
korjaamaan?
Lisää asiasta, http://www.saavutettava.fi.
Vastaus tuli alle tunnissa:
Hei!
Kiitos havainnostasi, olemme saaneet asiasta moitteita jo muiltakin.
Kyseessä on puhdas aikatauluasia. Emme olisi saaneet sivuja auki ehdokkaan ilmoitustahdissa, ellei niitä olisi tehty kuvamuodossa html:n sijaan.
Sivut korjataan mahdollisimman pian niin, että myös erityisryhmät pääsevät mukaan.
Pahoittelen tapahtunutta.
Presidentti 2006 -kampanjan puolesta
Reijo Paananen
Jään jännittyneenä odottamaan.
Julius May 21st, 2005
Tarja Halosen vaalisivut ovat… mielenkiintoiset. Vaikka minulla ei Tarjaa vastaan sen kummempia antipatioita ole, niin haluan silti julkistaa hänen verkkoherraansa vastaan oman kannanottoni.
Santeri May 20th, 2005
Koska lähden piakkoin ajamaan taksia yöksi, syön nyt valkosipulia.
‘Velimies’ pääsi ulkopaikkakuntalaiseen korkeakouluun. Onnea vaan niin älyttömän paljon!
Nea May 19th, 2005
Muistelen taas lämmöllä vuoden takaista taisteluani työmarkkinatukeni puolesta. Soittelin Kelat ja työkkärit läpi tuossa äskettäin ja melkein hermostuin. Kelassa oltiin ihania ja mukavia, sanoivat osa-aikaisen työharjoittelun ja osa-aikaisen työn yhdistämisen onnistuvan vallan mainiosti. Soitin hymyillen Kotkan työkkäriin, jossa keskustelu meni suunnilleen näin: “Hei, tämmöstä.” “Anteeksi nyt vain, mutta jos sinulla on jo työpaikka, et voi mennä työharjoitteluun. Me emme tee moisia työsopimuksia.” “Nomuttakun…” “Juu ei onnistu. Joko olet kokopäiväisesti harjoittelussa tai sitten et ollenkaan.” Jaa, no, kiitoshei.
Itku kurkussa soitin Haapaniemen työkkäriin ja kysyin onko yhtään mitenkään mahdollista yhdistää työharjoittelua ja osa-aikatyötä. Kiltti, ihku täti sanoi, että kyllä. Tehdään harjoittelusoppari 30h/vko ja sitten niille on aivan sama missä vaiheessa nuo tunnit teen. Täti sanoi, että valokuvausala on yksi niitä aloja, joissa joustetaan paljonkin työaikojen suhteen, ja ymmärsi että samalla on pakko tehdä muita töitä että tulee edes jotenkin toimeen. Kiittelin tätiä kovasti ja kivi putosi sydämeltä. Sain myös käytännön toimintaohjeet: ensimmäisenä työttömyyspäivänä käymään työkkärissä ja ilmoittautumaan työttömäksi, sitten harjoittelupaikasta vero- yms. todistukset ja soppari kuntoon, sovitaan työajoista ja muusta, sitten täytetään kelan kaavakkeet ja eikun menoksi.
Hengittäminen meinasi unohtua tuossa soitellessa. Nyt näyttäisi aika lupaavalta tuo ensi syksyn ohjelma, sormia vaan ristiin kun maanantaina ruikutan postista osa-aikaista työtä.
Käväisin antamassa hoitajalle verta. Kilpirauhasarvot, laaja verenkuva, munuaistestit ja paastosokeri. Ensi keskiviikkona kuulen tuomion veriarvoistani.
