No voihan…!
Nea May 19th, 2005
Muistelen taas lämmöllä vuoden takaista taisteluani työmarkkinatukeni puolesta. Soittelin Kelat ja työkkärit läpi tuossa äskettäin ja melkein hermostuin. Kelassa oltiin ihania ja mukavia, sanoivat osa-aikaisen työharjoittelun ja osa-aikaisen työn yhdistämisen onnistuvan vallan mainiosti. Soitin hymyillen Kotkan työkkäriin, jossa keskustelu meni suunnilleen näin: “Hei, tämmöstä.” “Anteeksi nyt vain, mutta jos sinulla on jo työpaikka, et voi mennä työharjoitteluun. Me emme tee moisia työsopimuksia.” “Nomuttakun…” “Juu ei onnistu. Joko olet kokopäiväisesti harjoittelussa tai sitten et ollenkaan.” Jaa, no, kiitoshei.
Itku kurkussa soitin Haapaniemen työkkäriin ja kysyin onko yhtään mitenkään mahdollista yhdistää työharjoittelua ja osa-aikatyötä. Kiltti, ihku täti sanoi, että kyllä. Tehdään harjoittelusoppari 30h/vko ja sitten niille on aivan sama missä vaiheessa nuo tunnit teen. Täti sanoi, että valokuvausala on yksi niitä aloja, joissa joustetaan paljonkin työaikojen suhteen, ja ymmärsi että samalla on pakko tehdä muita töitä että tulee edes jotenkin toimeen. Kiittelin tätiä kovasti ja kivi putosi sydämeltä. Sain myös käytännön toimintaohjeet: ensimmäisenä työttömyyspäivänä käymään työkkärissä ja ilmoittautumaan työttömäksi, sitten harjoittelupaikasta vero- yms. todistukset ja soppari kuntoon, sovitaan työajoista ja muusta, sitten täytetään kelan kaavakkeet ja eikun menoksi.
Hengittäminen meinasi unohtua tuossa soitellessa. Nyt näyttäisi aika lupaavalta tuo ensi syksyn ohjelma, sormia vaan ristiin kun maanantaina ruikutan postista osa-aikaista työtä.
Käväisin antamassa hoitajalle verta. Kilpirauhasarvot, laaja verenkuva, munuaistestit ja paastosokeri. Ensi keskiviikkona kuulen tuomion veriarvoistani.