Julius May 31st, 2005
Verhojen ostaminen oli yllättävän helppoa. Aikaa valitsemiseen, kysymyksiin myyjälle, maksamiseen ja lounastamiseen läheisessä junttiravintolassa meni yhteensä tunti. Köyhdyin kyllä, mutta sain kauniit verhot.
Ongelmaksi muodostui verhojen ripustaminen ja varsinkin niiden silittäminen. Toinen tuntihan siinä vierähti. Kiipeillessä meinasi hajota muun muassa yksi työpöytä ja televisio. Toisen verhotangon toinen pidikekoukku on lähtenyt irti seinästä osittain, ja verhotanko roikkuu rumasti vinossa tällä hetkellä. Huomenna näemme, auttaako kitti hieman kärsineeseen ruuvikoloon, ja pysyykö koukku toimenpiteen jälkeen paremmin.
En oikeasti tiedä, mitä tuolle voisi tehdä. Oikein ärsyttää olla kaupunkilainen nyt.
Santeri May 30th, 2005
Viikonloppu meni perinteisesti. Ensimmäisenä iltana kännissä, toisena pienessä. Ensimmäisenä jatkoille auringonnousuun asti (no siis niin myöhään että bussit kulki taas) ja toisena kotiin hyvissä ajoin raitiovaunulla. Keksin myös tehokkaan loukkauksen australialaiselle sys-adminille ja kannoin huonekaluja väärin. Näin schitzo-jannen tunnetussa helsinkiläisessä juottolassa.
Tänä aamuna katselin kustannuspaikan pihaa uusin silmin. Siellä ei ole lipputankoa. Puolikas olisi riittänyt. Järjestelin muonavahvuutta päivän lopuksi.
Nea May 28th, 2005
Kaksi harrypotteria, yrttikirja, salmiakkikukkanen, kaksi banaania (!), pieni keijukainen, kierros vuoristoradassa ja tuskallinen taivaisiin ampuminen raketissa. Lisäksi tietysti kortteja ja monen monta halausta. Eilen pidin yhteispippalot samana päivänä syntyneen ystäväni ja wanhojen kavereideni kanssa. Oli boolia, oli kakkua, oli sipsiä ja oli Nealle limskaa. Laskuhumalavaiheeseen asti myös todella hauskaa. Nukuin oksennusvaarasta kärsineen kaverini vieressä ja heräilin yöllä tarkistamaan aika-ajoin, että hän piti naamansa sinne päin missä vati oli.
Tänään tulin jonnekin kuuseen poistuneiden vanhempieni luo huoltamaan Cosmo-kissaa ja saunomaan. Takapihallemme paistelee aurinko eikä tuo tuulikaan siihen juuri osu. Voisin juoda siellä lasillisen ananaslimskaa.
Julius May 27th, 2005
Kuulokevahvistimeni, Corda HA-1 MkII saapui minulle viimein. Pikakokeiden jälkeen huomaan ainakin selvän eron viritinvahvistimeni kuulokeliitännän ja erillisen kuulokevahvistimen välillä: bassot toistuvat jälkimmäisen kautta huomattavasti munakkaammin ja samalla myös selkeämmin. Myös kuulokkeideni jo valmiiksi hyvä erottelukyky tuntuu parantuneen jo lähes hifi-lukemiin.
Suosittelen kyseistä vahvistinta, varsinkin laitteen crossfeed-ominaisuuden takia. Dr Jan Meier on myös erittäin mukava kauppias.
Santeri May 26th, 2005
Naapuri on lopettanut poraamisen ja siirtynyt seuraavaan vaiheeseen, eli naulaamiseen. Onneksi 50-luvulla tehtiin paksuja seiniä niin ei tuota juuri huomaa. Karrelle palanut nöpönenäni kesii ja kehareilla on hauskaa kustannuksellani, taas. Juliuksen mainitsema lenkkeily tekee höpöä ja oikeassa jalassa on tällä hetkellä noin kolme rakkulaa. Taidan tosin olla vähän virkeämpi kun joka päivä olen käynyt ulkoilmassa puuhaamassa jotain. Tänään ei tosin jaksa, yöunet jäänyt vähille ja huomenna kait joutuu oikeisiin, eli ruumiillisiin töihin.
Loppukevennykseksi tähän proosan ja dokumentin huipentumaan kerrottakoon, että tuoksun tällä hetkellä bensiinille. “Why, why?” lauloi aikanaan Genesis.
Julius May 26th, 2005
Monille jargonia, joillekin hassu juttu.
Nea May 26th, 2005
Alkulajittelun ollessa parhaimmillaan ja jutustellessani työkaverin kanssa niitänäitä (hän luki jatkuvasti Kotkankatu vaikka lähetyksessä olisikin lukenut Kirstinkatu ja hämmästeli mihin heittää lähetyksen jonka osoitenumeroa ei ole olemassakaan) kun maailma muuttui yhtäkkiä sumeaksi kuin huonosti tarkennetulla telellä katsottuna ja seuraavassa hetkessä tajusin kaatuvani kohti lattiaa. Ihmeen nopeasti keho reagoi ja sain pehmennettyä laskuani sen verran etten lyönyt päätäni hyllyyn hirveän lujaa.
Sätkyn saanut työkaveri yritti ravistelemalla saada minua tolkkuihini kunnes sain soperrettua, että nostaisi koipeni kohti kattoa sen sijaan että pudistelee minua kuin mattoa. Muut etsivät epätoivoisesti ympäri hallia sitä ainoaa henkilöä jolla on ensiapukoulutus (huhupuheiden mukaan hän istui tapahtumahetkellä vessassa). Pääsin työkaverin käsivoimien avustamana istuvaan asentoon ja lopulta jaloilleni, joten vastaava talutti minut pomon sohvalle makaamaan salmiakkipussin kanssa. Puoli terminaalia joutui jonkinlaisen hämmennyksen valtaan ja sain vastailla moniin kiusallisiin kysymyksiin kun palasin auttamaan piiriini laitettua jakajaa lajittelussa.
Sain ystävälliseltä työkaveriltani kyydin Medivireeseen ja hoitsun mukaan verenpaineeni oli taas laskenut niin alas etteivät aivoni enää saaneet happea. Minut luokiteltiin työturvallisuusriskiksi. Kuvitelkaa jos olisin kaatuessani osunut vaikkapa sellaiseen valtavaan postilaatikkotorniin. Siinä olisivat olleet muutkin vaarassa. Tai mitä jos olisin pyörtynyt reitillä ja tipahtanut rappuja alas? Hui.
Epämääräistä? Kyllä. Pelottavaa? Hyvinkin niin. Vaarallista? Alkaa olemaan.
Julius May 25th, 2005
Aloitimme tasan viikko sitten Santerin kanssa tekemään joka viikko vähintään kaksi kävelylenkkiä. Tähän asti olemme pysytelleet alle kymmenessä kilometrissä, mutta kauniit maisemat ja vankka tahto saivat meidät yllä olevasta kartasta näkyvään hulluuteen. Keskellä näkyy Seurasaari, ja minä jaksoin alhaalla näkyvään päätepisteeseen, eli Ruoholahteen asti, jossa oli pakko hypätä raitiovaunuun. Yli kaksi tuntia kävelimme, tarkkailimme suurlähetystöjä ja rikkaita herroja Helsingin hienoimpiin lukeutuvilla alueilla.
Seurasaaren lähistöllä minut ohitti kaksi mustaa mersua, jotka kaarsivat kultarannasta kohti keskustaa. Meinasin manata Vanhasen hallitusta kovaan ääneen, mutta sitten tajusin olevani luonnossa, en keskellä Kampin kauneinta ravintolaa, Vanhaa Kettua.
Saaristossa vilisi uroshyttysiä valtavissa pilvimäisissä parvissa, ja vaikka ne eivät pistä, tunkeutuvat pienet pirulaiset kaikista paljaana olevista ruumiin aukoista sisään. Rannalla leijuva usva olikin lopulta lähempänä helvettiä kuin viileän kosteaa ilmaa.
Lauttasaaressa näimme nurmikolla loikkivan meriharakan - minulle harvinainen tuttavuus. Kaunis lintu, joita näkisin mieluusti useimmin.
Arvostelimme rikkaiden autoja. Useimpien maku tuntuu olevan järkyttävän huono. Hei, jos sitä rahaa riittää, onko pakko tyytyä A-sarjan Mersuun?
Ensi viikolla vuorossa voisi olla Eiran kaunis kaupunginosa.
Nea May 25th, 2005
Olin autuaasti lukenut väärää lappua ja katsoin lääkäriaikani olevan tänään kymmentä vaille kymmenen. Aamulla satuin vilkaisemaan sitä oikeaa lappua ja huomasin ajan olleen puoli yhdeksältä. Kun kello sattui olemaan jo yhdeksän, otin puhelimen käteen ja soitin reippaasti firmaan. Lääkäri naureskeli mokalleni, varasi uuden ajan maanantaiksi ja sanoi että toivottavasti jakselen olla töissä kolme päivää.
Kertoipa labratuloksetkin samalla. Höpisi vaan OK:ta ja jotain käsittämätöntä kunnes tulimme hemoglobiinin kohdalle. Hämmennys oli suuri, kun lukema näytti 139 edellisen mittauksen ollessa siinä 90 tienoilla. Hämmästelimme siinä hetken ja päädyimme siihen, että laitteissa oli terkkarilla vikaa ja pökerrytykseni johtuu todennäköisesti verensokerin heittelystä ja alhaisesta verenpaineesta. Sokeri oli nimittäin juuri ja juuri sopivan alarajalla, verenpaineenihan te kaikki tiedättekin. Kilpirauhasista lääkäri sanoi, että viitearvojen sisällä mennään, mutta aika reippaasti yläkanttiin. Kiitos vanhemmat. Luulisi, että kun toisella on vajaatoiminta ja toisella liikatoiminta, sitä itse saisi täydellisen harmonian. Juuei.
Käväisin postissa hakemassa paketin ja moikkaamassa pomohenkilöstöä. On ollut helvetillinen viikko Helen-lehtien, Kelan Sanomien ja mainosten kanssa. Huomenna pääsen itsekin hyppäämään ruotuun. Saa nähdä kuinka kettuuntunut sitä taas onkaan.
Kysyin Fotopaidalta Kobaïan fanipaidoista. “Juu meillä on kaikki tilaukset hävinneet”. Ei voinu ilmottaa! Nyt joudun tekemään uuden tilauksen, parempi olla pyytämättä siitä mitään lisämaksua ja parempi tehdä ne paidat tänään. Saatana.
