Vaihtelua
Nea April 29th, 2005
Hilpaisin kahvitauolle sellaista vauhtia, että lonkassa rusahti. Jalka oli jo valmiiksi vähän kivulias, mutta tuon jälkeen se oli helvetin kivulias. Lääkäri kysyi heti ensimmäisenä, että harponko rappusia ylös kaksi kerrallaan. Juu, miten niin? Tyhmät postinkantajat eivät ymmärrä, että moinen rasittaa lonkankoukistajaa ihan hirveästi, eikä siis ihmekään, että siinä oleva jänne on nyt tulehtunut ja kaiken lisäksi venähti. Olin kuulemma onnekas venäyttäessäni sen. Useimmat jättävät kivun omaan arvoonsa, antavat sen kroonistua ja sitten tulevat hirveiden kulumien ja arpeutumien kanssa lääkäriin. Pitää opetella kulkemaan portaita hieman rauhallisemmin ja yksi kerrallaan.
Vappuni on sitten kraana vatten. Lääkkeenhän voi toki jättää ottamatta, mutta ilmeisesti alkoholi + väsymys aiheuttaa migreenin yhtä takuuvarmasti kuin liuottimen nuuhkiminen tai yli kaksi tuntia kestävä automatka. Tai aamukahvin juomatta jättäminen tai yliannostus tupakansavua tai silakka tai verilettujen haju. Jälkimmäinen on muuten ainoa laukaisutekijä, joka saa minut myös oksentamaan. Migreenini selittää varmaan aika pitkälti myös syvän inhoni joitakin ruoka-aineita kohtaan sekä herkkyyteni tuoksuille. Joku lukee shampoopullosta miten kyseinen tuote “korjaa vaurioitunutta hiusta tyvestä latvaan antaen sille elinvoimaa ja uutta kiiltoa” kun meikäläinen avaa pullon ja nuuskii. Vanhempani voisivat lakata ihmettelemästä nirsoiluani, joistakin ruuista ja hajuista vaan tulee oikeasti todella huono olo.
Jos nyt lopettaisin valittamisen, ja menisin viihdyttämään sisäistä tirkistelijääni postista saamani juorulehden pariin.