Santeri April 30th, 2005
Menipä sitten perjantai-ilta harvinaisen tehokkaasti hukkaan. Töissä olin välin 22-06 ja asiakkaita oli 12. Siis perjantai. Mitä vikaa vappua edeltävässä perjantaissa on? Pitääkö sitä nyt kaikkien säästää tälle illalle? Saatanan massasielut. Etukäteen jos olisin tiennyt niin olisin käynyt katsomassa Shadowplayta keikalla. Tai ihan vaan nukkunut.
Julius April 30th, 2005
Näin vappuaattona Töölön Sibelius-puiston pusikossa järjestetään perinteinen Töölön kommunistien vappumarssi, jonka näyttävyyttä heikentää marssiin ainoana osallistuva kommunisti-Reiska ja Reiskan suuri manifesti: heitä pari euroa. En heitä, hähää!
Annoin kyllä pari euroa Unicefin keräykseen Alkon edessä. Oikean paikan olivat valinneet keräykselleen.
Alkon lähistöllä norkoilevat teinit unohtivat tänä vappuna ensimmäistä kertaa pyytää minua ostamaan heille jotain kyseisestä kaupasta. En tosin olisi edelleenkään suostunut.
Voi hyvä luoja, älkää pakottako minua Kaivopuistoon tänään.
Tai huomenna.
Tosin Jukka Tolosen Coltrane-coverointi kello kahdelta huomenna Espan lavalla kiinnostaa enemmän kuin vähän.
Santeri April 29th, 2005
No taas kävi hassusti ja tavanomaisesti. Gaalan aikana mieleen tuli vaikka mitä hienoa kirjoitettavaa tahi raportoitavaa. Eilen en ehtinyt kotiini kuin vasta auringon laskettua ja mitäs kiireisen päivän päätteeksi päässä pyörii? No lähinnä, että tuliko nyt ihan kaikki hommat hoidettua ja paljonkohan sitä ehtii nukkua. Mutta…
- Saavuin paikalle vaikkei pitänytkään, livistin töistä. Myöhästyin tosin.
- Näkemäni jälkipuolisko Gaalasta oli oikeastaan viihdyttävä. Eräs paperipussi ei jättänyt yleisöään kylmäksi.
- Palkintoja meni taas blogeille, joita en ole ikinä lukenut.
- Viimeksikin pidin palkitsemista lähinnä keskustelunavaajana. En minä tosin mihinkään keskusteluihin osallistu, koska en osaa.
Henkilökohtaisella väliajallani kärräsin lähisukua satamasta lämpimien lihapatojen ja puhtaiden lakanoiden äärelle. Jätin auton sikseen ja palasin julkisella. Takaisin ehdin pilkulleen gaalan loppuessa. Luulin sen johtuvan johtuvan minusta, mutta kyllä siellä tiskin takana oikeasti vilkautettiin lampustoa. Onneksi yläkerta tarjosi kummallisen coronapöydän ympärillä hyvää seuraa ja hanasta kylmää olutta. (Tässä kohtaa kuuluisi eritellä keskustelut ja linkittää kaikkialle, jotta aikaansaisi blogistanian sisäistä liikennettä. En jaksa enkä muita tarpeeksi.)
Mutta kiitetään erikseen kuitenkin illan näköis-Mitvitiä eli Leenaa ilmaisesta ohiajotaksista. Leena ei näytä oikeasti yhtään Mitvitiltä.
P.S. Jos joku oikeasti vääntää niitä ‘Blogistanian kansalainen’ -passeja joskus niin idea oli minun. Tai siis se, että tekee niitä yhden ja antaa Mertenille. Samalla väittäen, että näitä on nyt sitten liikkeellä. Vitsin kohde tosin kuuli jo asiasta… Ja nyt muistutan, koska saattoihin tuo jo unohtaa… Äääh… Miksei tietokoneella kirjoitettua tekstiä voi kumittaa? Mitä on meta?
Nea April 29th, 2005
Hilpaisin kahvitauolle sellaista vauhtia, että lonkassa rusahti. Jalka oli jo valmiiksi vähän kivulias, mutta tuon jälkeen se oli helvetin kivulias. Lääkäri kysyi heti ensimmäisenä, että harponko rappusia ylös kaksi kerrallaan. Juu, miten niin? Tyhmät postinkantajat eivät ymmärrä, että moinen rasittaa lonkankoukistajaa ihan hirveästi, eikä siis ihmekään, että siinä oleva jänne on nyt tulehtunut ja kaiken lisäksi venähti. Olin kuulemma onnekas venäyttäessäni sen. Useimmat jättävät kivun omaan arvoonsa, antavat sen kroonistua ja sitten tulevat hirveiden kulumien ja arpeutumien kanssa lääkäriin. Pitää opetella kulkemaan portaita hieman rauhallisemmin ja yksi kerrallaan.
Vappuni on sitten kraana vatten. Lääkkeenhän voi toki jättää ottamatta, mutta ilmeisesti alkoholi + väsymys aiheuttaa migreenin yhtä takuuvarmasti kuin liuottimen nuuhkiminen tai yli kaksi tuntia kestävä automatka. Tai aamukahvin juomatta jättäminen tai yliannostus tupakansavua tai silakka tai verilettujen haju. Jälkimmäinen on muuten ainoa laukaisutekijä, joka saa minut myös oksentamaan. Migreenini selittää varmaan aika pitkälti myös syvän inhoni joitakin ruoka-aineita kohtaan sekä herkkyyteni tuoksuille. Joku lukee shampoopullosta miten kyseinen tuote “korjaa vaurioitunutta hiusta tyvestä latvaan antaen sille elinvoimaa ja uutta kiiltoa” kun meikäläinen avaa pullon ja nuuskii. Vanhempani voisivat lakata ihmettelemästä nirsoiluani, joistakin ruuista ja hajuista vaan tulee oikeasti todella huono olo.
Jos nyt lopettaisin valittamisen, ja menisin viihdyttämään sisäistä tirkistelijääni postista saamani juorulehden pariin.
Julius April 28th, 2005
Siis voi helvetti tuota palkint… pölynimuri, voi luoja sentään :D
Heräsin neljältä aamuyöllä syömään sipsejä.
Kiireinen päivä, työasiat eivät ratkenneet iltapäiväänkään mennessä suuren panostuksen jälkeen. Onneksi huomenna on perjantai, pullaa.
Lupasin eilen avautua feminismistä, mutta minulla ei ole enää sanoja puhua mistään mitään. Kuin kommunistit, ikään kuin kommunistit…kin. Ja he ovat minun, ja he kävelevät puhuen toista kieltä. Ihan kuin heidän maailmassaan katsottaisiin LSD-silmälasien läpi. Vähän kuin Polaroidit, mutta värikkäämmät. Kauhuissani kuljen joskus linja-autolla tämän maailman läpi vain kieltääkseni sen olon, olemassa, humanisti kun olen. Vai olenko? En ainakaan ole kirjailija, tuskin tuleekaan.
Onko nyt hyvä, onko nyt parempi olo? Ehkä. Väsyttää.
Nea April 28th, 2005
Kuukkeleissa oli älyttömän kivaa. Kiitokset siitä seuralle, järjestäjille sun muille asiaankuuluville. Keskusteluissa oli jälleen vakioaiheet (elokuvat, kirjallisuus, blogit, paavi, politiikka, tissit) ja tuliliemi virtasi asiaankuuluvalla vauhdilla. Jarkkoa tuli ikävä kun mokoma häipyi niin sukkelaan. Pääsin tosin koskettamaan sen kuukkelia, joten voiton puolelle jäätiin. Puolenyön maissa iski kammottava migreeni, joka jatkui pitkälle aamuyöhön, joten olin aamulla melkoisessa koomassa nukuttuani vajaan kaksi tuntia. Jätin sitten osan lajiteltavista posteistani ihan huolettomasti hyllyyn, ja kävin tuossa kotimatkalla viemässä vielä pari kauppalehteä.
Rystysissä lukee BLOG ja takataskussa on taas yksi hyvä kokemus kanssabloggaajista. Koskas pidetään kesäkarkelot? Anyone?
Nea April 27th, 2005
Kiitokset kaunihit Karille joka helpotti tätä päivää ilman sen suurempaa ruikuttamista. Nyt minulla on aikaa suihkutella, maalata naama päähän, silittää kolme vaatekertaa joita en kuitenkaan viitsi illalla laittaa päälle, tehdä hupaisia käyntikortteja, lukea Cosmopolitania ja kas! Ehdin syödäkin! Voffe tuli kovaan kuumeeseen, Santeri ja Nanda eivät kerkeä, joten minä ja Julius edustamme kaksistaan. Mikäs sen hauskempaa kuin Julius (190+cm) ja Nea (157-cm) joita yritetään mahduttaa samaan kuvaan.
Tekisi niin mieli ottaa uusi kulta mukaan, mutta taida tyytyä tuohon punaiseen lapsukaiseen ettei mitään yllättävää pääse sattumaan. Jokuhan saattaa vahingossa pudota tuoppiin kamerani kädessään.
Nea April 26th, 2005
Mielestäni on kovin herttaista, että jotkut pystyvät elämään elämäänsä huolettomina kuin suolinkaiset. Varsinkin piittaamattomuus muiden tunteista ja kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta elämästä on suorastaan hämmentävän hienoa. Vielä kun lisätään siihen ylitsepursuava hedonismi ja kaikkivoipaisuuskuvitelmia (yleisiä pikkulapsilla, toim. huom.) niin aletaan päästä alkuun. Eijei. Tämä duunari (duunarien lapsi, duunarien lapsenlapsi) ei kykene ymmärtämään. Miten joillain voi käydä niin hiton hyvä säkä, että elämän perusasiat tupsahtavat eteen tyhjästä ilmasta ja loppukin on kuin leikkiä. Jotenkin tulee niin Dudley Dursley mieleen.
Kikatin ääneen lukiessani Salarakasta ja MillaBeetä, niin hassuja huomioita he elämästä tekevät.
Ja miks komee mies etsii naista jollakin deittipalstalla? Tosi outoo.
Siis jos joku on kerrankin rehellinen itselleen ja muille, niin minkä takia sitä aletaan heti epäilemään? Epäilettekö te jotain poliitikkojakin?
Ihania. Kun osaisi ajatella noin, olisi varmaan paljon kivempaa.
Blogimaailmaa pyörittävät nyt aivan toisenlaiset kirjoittajat kuin silloin kolmisen vuotta sitten kun itse aloittelin. Olimmehan me kaikki tuolloin viattomia untuvikkoja ja tykkäsimme toisistamme leikki-ikäisen innolla. Kobaïa tulee kesällä kolmen vuoden uhmaikään, mikä tarkoittaa sitä, että alamme huomiota ja lisää lukijoita saadaksemme kiukuttelemaan oikein urakalla, ja saamme päivittäisiä raivokohtauksia mikäli meitä ei kommentoida.
MUTKUMÄHALUUUU-UUU-UUUUN!
Santeri April 25th, 2005
Tajusin juuri etten pääse gaalaan laukomaan huonoja kaskujani. Menin sopimaan samaiselle keskiviikolle asioita vaikka kuinka, koska kuukkeligalaathan pidetään aina torstaisin. Mutta muistellaanpa mitä viime vuonna tapahtui.
- Nea ja Julius saivat drinksuliput, mutta minä en.
- Mertenin naama punoitti illan edetessä enemmän ja enemmän
- Olimme ehdolla parhaana ryhmäblogina. Kukaan ei yllättynyt palkinnottomuudesta. Joku totesi tästä blogista jo ajat sitten tulevaisuuden näyttävän melko turhanpäiväiseltä ilman merkittävyyden kasvua. Oltiin listan nokilla silloin, kun listattuja blogeja oli vain pari sataa.
- Nean kännykkä soi runonlausujan esiintyessä. Otti nokkiinsa kuten kunnon taiteilijan kuuluukin. Oikein oli verisen vihainen.
- Yläkerrasta, eli Coronasta, sai mukavan maukkaita toasteja. Ainakin Kirjailijaelämäläinen söi semmoisen.
- Viimeisenä kuppilassa istuivat allekirjoittanut, khilou sekä, tuolloin vielä ihan Mitvitinä tunnettu iMitvit.
- Adoniksen jäätyä vielä viimeisenkin kehotuksen jälkeen sisälle, allekirjoittanut sekä khilou jäivät kulman taakse kyttäämään Mitvitin mahdollista alteregopaljastumista. Ei natsannut, mutta jännää oli kytätä nurkalla.
- Seuraavana aamuna sattui tukkaan.
Nea April 25th, 2005
Gaalailta lähestyy uhkaavasti painavan työputken vanavedessä. Keskiviikkona yritän lyödä kaikki julkisillaliikkumisennätykset ja ehtiä postista (Vallilla) silkkikutomolle (Herttoniemi) josta pää kolmantena jalkana SPSS:n (Mankkaa) ja sieltä kotikautta (Alppila) Dubrovnikiin (Kamppi). Minulla on kammottava aavistus, että tuo Herttoniemen keikka on sovittu tuntia myöhemmäksi kuin muistin sopiessani Espoon keikasta, mutta luotan nyt muistiinpanoihini enemmän kuin muistiini (jonka tunnetaan pettäneen useaan otteeseen ja jättäneen vielä useampaan otteeseen).
Käväisin tänään Suomen teknologiakeskittymässä Otaniemessä. Paljon lasia ja uutukaisia rakennuksia isoine parkkipaikkoineen ja vähäisine opasteineen. Kuinka ne teekkarit löytävät tiensä yhtään mihinkään? Vuosien harjoittelun tulos?