Kobaïa

Julius February 20th, 2005

Pitkän ja rauhallisen aterian päätteeksi otin yhden calvadoksen. Minun ei tarvitse ottaa kuin yksi, nuuhkia sitä pitkään ja hartaasti - tässä vaiheessa palaan lentokentälle, kuinka minulla ei ole vielä kiire lentokoneeseen ja kuinka odotus sekoittuu loman pyhään rauhallisuuteen - maistelen hitaasti hyvää brandyä, siirryn kauemmaksi Espanjan lämpöön; rantakadulle pieneen kahvilaan. Ulkona on pimeää, ilma silkkaa maitoa. Huomaan kyyneleen vierähtävän silmäkulmastani. Minulle riittää tämä yksi.

Elokuva Sideways oli kuin tuo lasillinen. Tylsistyttämättä teitä kaikkia kehumalla teknisesti hyvää kuvausta ja tarinaa, sanon, että elokuvan pääosanesittäjät ovat todella onnistuneet rooleissaan. Minä matkustin heidän mukanaan, iloitsin ja murehdin. En voi olla suosittelematta tätä tämän vuoden tähän asti parasta elokuvaa. Joskus kaikki vain toimii, ja astuessani ulos salista, minusta tuntui niin hyvältä, että jäin melkein sanattomaksi. Jo toisen kerran tänä iltana.

Kaksi vuotta. Tähän väliin on mahtunut häitä, syntymisiä ja hautajaisia. Olen vaihtanut työpaikkaa kahdesti, ollut viikon poissa kotoa - yksin - ja saanut myönteisen vastauksen kosintaani keskellä yötä saunassa. Kaksi vuotta sitten etsin vielä itseäni, en tiennyt mitä olen tai mitä olla. Nyt kaikki näyttää harvinaisen kirkkaalta, en enää vierasta itseäni. Kaksi vuotta, kaksi elämäni tähän asti parasta vuotta on takana. Toivon ja uskon, että seuraavat kaksikymmentä on enemmän tai vähemmän samaa tavaraa. Minä rakastan sinua Nanda, edelleen. Hyvää kaksivuotispäivää.

• General