Julius February 28th, 2005
Vastaan eiliseen sunnuntaiviitoseen hieman myöhässä. Kysymykset olivat vaihteeksi ihan vastaamisen arvoisia.
1. Muistatko ekan kännisi? Kerro.
Olin täyttänyt 18 vuotta, ja juhlin synttäreitäni baarissa.
2. Millainen olet juovuksissa?
Puhun paljon ja jossain vaiheessa väsähdän.
3. Oletko koskaan vetänyt perseet olalle niin että olet oksentanut / nukahtanut / menettänyt muistisi?
Pari kertaa olen oksentanut. Ne kerrat saivat riittää.
4. Mikä on hulluinta mitä olet tehnyt alkoholin vaikutuksen alaisena?
Olen viuhahtanut matkustajalaivan kannella.
5. Kuinka usein olet kännissä nykyään?
En tiedä mikä luetaan “känniksi”. Jos se vaatii sekavaa sekoilua ja seuraavana aamuna kankkusta, vastaan noin kerran kolmessa kuukaudessa.
Tiedän, olen tylsä.
Julius February 28th, 2005
Tämän vuoden ehdottomasti pelottavin elokuva on Johnny Deppin (no ylläri) tähdittämä Charlie and the Chocolate Factory. Minun piti katsoa tuo traileri kahteen kertaan, enkä edelleenkään oikein osaa sanoa siitä yhtään mitään. Hämmentävä, psykedeelinen… ja Tim Burtonin ohjaama.
Nea February 28th, 2005
On kuunvaihde. Yhteishyvät, Pirkat, Me-lehdet, tiliotteet, puhelinlaskut ja Valitut Palat sujahtelevat silmien edessä pitkin päivää, osoitteenmuutokset jäävät roikkumaan, ylitöitä tehdään joka päivä, mainoksia kannetaan selkä vääränä eikä niiden tulvalle siltikään näy loppua. Epätoivoiset huokaukset täyttävät terminaalin ja kahdelta iltapäivällä ovista valuu ulos jono kalpeita, kumaraisia ihmisraunioita.
Jalkaani alkoi hieman nipistellä kun laskeuduin (tällä kertaa ihan hillitysti) Linnanmäkeä, joten jännityksellä seuraamme pystynkö huomenna lainkaan kävelemään.
Meinasin linkittää peppukuvia, mutta katselkaa mieluummin kissanpentuja.
Santeri February 28th, 2005
HMS soitti poppia tenholla melko autiolle pikkukuppilalle. Toveri Ratinen aiheutti lystikästä taukomusiikkia vaihtamalla kieliä pitkin iltaa. Rumpali mätkytti paljon ja viihteellä soolossaan, kuten aina. Henkilökohtaisesti päädyin äänipöydän taakse. Olen pysynyt sieltä poissa melkein kaksi kokonaista vuotta. Aika lentää ja vanhat laitteet rutisevat aina.
Harvinaisen naseva testitulos pitkästä aikaa muuten.
Julius February 27th, 2005
Vanha sotaratsuni, Sony RX70 -minihifisarja saa ensi viikolla väistyä mustuuttaan hohtavan Marantz SR4320 -viritinvahvistimen tieltä. Olen jo liki kymmenen vuotta kuunnellut musiikkini tuon Sonyn jo hieman hajoamassa olevan vahvistimen läpi, joten ihan jännittää millainen ääni tuossa kehutussa Marantzissa on. Ainakin siitä löytyy herätystoiminto, johon kiinnyin turhan paljon Sonyn kanssa. Seuraavina ostoslistalta löytyy Sennheiserin kuulokkeet ja jokin hyvä levysoitin.
Join eilen elämäni ensimmäisen viinipullon kokonaan yksin. Nukahdin juhlijoista ensimmäisenä. Tosin aamulla kankkunen loisti poissaolollaan, onneksi en koskenut booliin.
Ikkunan läpi näkyy sininen taivas ja kaunis auringonpaiste. Jos siellä ei olisi niin kirotun kylmä, voisin jopa haluta kävelylenkille. Illalla sitten espanjalaisparhautta Maximissa: Mar adentro.
Nea February 27th, 2005
Anteeksi, taisin nukahtaa hetkeksi. Jarkon tekemä booli oli hyvää mutta aivan liian tujua, kerkesin uuvahtaa jo ennen Holy Grailin loppua! Pitsa kelpasi näköjään hyvin (löysin viitteitä katkaravuista ja joitakin reunoja), eikä sipseistäkään ollut jäljellä juuri muuta kuin pussit. Omasta mielestäni onnistunut iltama, ainakin naurunräkätys kuului pitkälle. Kiitokset näille herroille…
Kiitokset myös seurasta kaikille paikalla olleille. Ja kaikki mukaan laulamaan!
“Immanuel Kant was a real pissant Who was very rarely stable, Heidegger, Heidegger was a boozy begger
…”
Nea February 26th, 2005
Osa I : Alkulämmittely
1. Crunchy Frog
2. Trouble at the Mill ja Spanish Inquisition
3. Hungary Phrase Book ja Judges
4. Election Night Special
5. Blackmail
Osa II : Henkinen valmistautuminen
1. Hell’s Grannies
2. Self-Defence
3. Come Back to My Place
4. Bicycle Repair Man
5. Funniest Joke in the World
Osa III : Vauhdinotto
1. Parrot Sketch
2. Nudge Nudge
3. Spam
4. Ads Silly Walks
5. La Marche Futile
Osa IV : Täysi vauhti eli Live at the Hollywood Bowl ottaen juomaa aina kun
1. Joku nauraa
2. Näkyy knalli
3. Näkyy John Cleese
4. Näkyy jotain typerää
5. Näkyy jotain hauskaa
(juomaohjeet Visukintun käsialaa)
Osa V : Loppukiri eli Holy Grail jonka aikana
1. Saa nauraa ranskalaisille
2. Saa nauraa suu auki
3. Ei saa tuntea sympatiaa jäniksiä kohtaan
4. Ei saa tukehtua juomaan
5. Ei saa tukehtua popkorniin
Osa VI : Venyttely
1. Huutoäänestetään
2. Katsotaan sketsejä
3. Katsotaan ekstroja
4. Juodaan lisää
5. Lähdetään baariin
Ja minne tästä joudutaan, ilta näyttää…
Nea February 26th, 2005
Jarkon isoäiti on kuollut. Siitä sain inspiksen kirjoittaa hieman omista isovanhemmistani.
Isäni vanhemmat ovat molemmat vielä elossa. Viime lauantaina mummi täytti vuosia 79 ja ukki on pian puolivälissä yhdeksättäkymmenettä. Hämmästelin kuinka vanhoja he ovatkaan, ja vielä enemmän sitä kuinka he eivät vaikuta vanhentuneen silmissäni yhtään sitten lapsuusaikojen. Jotenkin sitä vasta nyt osaa arvostaa heidän panostaan elämääni. Muistan kun äiti tuli kerran kirkkokonsertin jälkeen kertomaan miten ukki oli itkenyt liikutuksesta soittaessani sooloa, mummi halailee minua nykyään aina kun nähdään ja uskon että he ovat ylpeitä siitä mitä olen ja mitä teen. Heillä on huumorintaju tallella, ja aina kun jotain kivaa tai jännää tapahtuu, tekisi mieli soittaa heille ja kertoa.
Äidin vanhemmat ovat kuolleet. Pappa kuoli sairauteen kun olin vasta 8-vuotias, ja veljeni kertoi minun jotenkin seonneen. Teininä ja vielä nytkin mietin usein kuinka ylpeä pappa olisikaan minusta. Hän oli kirjailija, jotenkin omalaatuinen tapaus, ja tiedän kyllä mistä olen luonteeni perinyt. Tiedän myös mistä intoni kirjoihin on tullut, papalla nimittäin oli seinällinen kirjoja kotona. Joskus toivon, että pappa näkisi ottamiani valokuvia ja lukisi kirjoituksiani, ja mietin mitä hän olisi niistä mieltä.
Äidin äiti oli minulle isovanhemmistani varmasti kaikkein rakkain. Olin 18 kun hän kuoli äkillisesti, juuri seuraavana aamuna kun olin kieltäytynyt lähtemästä häntä tapaamaan koska vatsaani koski niin kovin. Pitkän aikaa minulla oli hassu tunne, että hän olisi varmasti sanonut minulle jotain tärkeää juuri tuona päivänä. Vietin miltei jokaisen lapsuuteni viikonlopun mummilla, ja mummi tietysti hemmotteli minua minkä kerkesi. Hän oli paikalla kun valmistuin ylioppilaaksi, muttei koskaan ehtinyt saada postikorttia Englannista. Tavallaan oli hyvä, että mummi meni silloin kun meni, sillä hyvin pian hän olisi sairastunut niin pahasti, että olisi joutunut viettämään loppuelämänsä laitoksessa. Lääkärit löysivät kuulemma aivoista rappeumia. Jos mummi olisi joutunut laitokseen ja taantunut lapsen tasolle, en olisi halunnut nähdä sitä.
Tuleekohan minusta koskaan mummia?
Nea February 25th, 2005
Olin tänään sisämiehenä. Tein omaa lajittelua, hieman muiden lajittelua sekä osoitteenmuutoksia. Hyvä niin, sillä jalka on vieläkin hieman kipeä.
Vahingossa loukkasin yhtä työkaveriani kommentoimalla tapani mukaan jotakin tylyä, ja selvisikin sitten, että tällä oli todella huono päivä ja oli kovin pahoillaan kun veti herneen nenään niin pienestä. Hetkeksi tuli paha mieli, mutta sekin poistui kun pääsimme juttelemaan hieman. Tuntuu kuin tämä viikko olisi vetänyt kaikki hieman maihin. Vastaava alkoi tupakoimaan, yksi meidän jakajista kävi erään toisen jakajan kimppuun kun tämä soitti suutaan (eikä edes hänelle, vaan minulle), tippa oli linssissä kun pelästyin niin kovin. Postia on ollut ns. helvetisti, sairaslomalaisia enemmän kuin liikaa ja mainoksia niin paljon etteivät kädet tahdo riittää.
Sekin on nyt ohi. Lepoa ja sen sellaista loppupäivä.
Santeri February 25th, 2005
Mistäs tietää kaipaavansa enemmän unta ja vähemmän alkomahollia? No esimerkiksi siitä, että kaupasta tarttui aamusella mukaan lähinnä krapulaan syötäviä eväitä ja että nukahdit sohvalle siinä kolmen aikaan ja heräsit kahdelta yöllä. Onneksi einespitsa maistuu yölläkin. BBCworldiltä tulee onneksi jänskää lähetystä halki yön. Sekä Sinisen kirjan marginaalissa on edetty pykälän verran viime vilkaisusta. Minun silmiini tuo vaikuttaa sananvapauden rajoittamiselta. Vaikka rumasti sanoikin, tosin perusteet ovat olemassa.