Archive for January, 2005

Rauhaa ja rakkautta

Nea January 20th, 2005

Kuten Helsingissä asuvat ovat tänään saattaneet huomata, nuoskalunta tupruttaa oikein urakalla. Ei siinä mitään, kivaahan se on kun maa valkenee. Sen sijaan Linnanmäki muuttuu silloin hengenvaaralliseksi. Tulin sieltä tänään alas melko vauhdikkaalla Gore-Tex -luisulla; ensin pepullani (takki) ja sitten hieman horjuen jaloillani (kengät). Vasen ranne, joka ensimmäisessä alastulossa sai suurimman osan ruhoni voimasta päällensä puutui hetkellisesti ja alkoi sitten toimia normaalisti. Minulla on varmaan Suomen vahvimmat luut, sillä en lukuisista hyvistä yrityksistä huolimatta ole onnistunut murtamaan yhtäkään. Kokonaisliukumatkan pituudeksi tuli noin 50 metriä, siis koko matka linnanmäeltä alas.

Kompensaatiota tuli siitä, että kerrankin mainokset loppuivat kesken ennen ehtimistäni apajille, sekä siitä, että sain mukaani pari osoitteetonta juorulehteä. Onko mitään hauskempaa kuin seiska?

Kissat ovat kuin parhaatkin rakastavaiset. Nukkuvat samassa sängyssä, pussailevat, halailevat ja välillä riitelevät.

Sen sijaan minä olen nyt testatusti hippi.

hippies
You are a Hippie. Wow.

What kind of Sixties Person are you?
brought to you by Quizilla

Kick up the jams

Santeri January 19th, 2005

blackpanther
You are a Radical. Right on!

What kind of Sixties Person are you?
brought to you by Quizilla

Nea kissan sulho tosiaan laski alleen haltuuni uskotussa autossa. Haju on karmea ottaen huomioon, että tapahtumasta on yli vuorokausi, eikä varsinaista ureaa valunut verhoiluihin. Ammoniakin haju kait sitten vain tarttuu ja tiukasti. Torstaina olisi Tavastialla riemu-juhlat The Mutantsien loungeilun sun muun mukavan tahdissa. Perjantaina samassa paikassa oudompaa tavaraa. Molempiin menossa.

A cat’s tail

Nea January 19th, 2005

Eilen puoli viisi sain puhelun; kissat olivat alkaneet tositoimiin Kotkassa. Aikataulujen hankaluuden, Odinin omistajien unettomuuden ja helvetin hyvien ideoiden takia haimme molemmat kissat tänne meille. Ja mikä kaaos siitä syntyikään. Odinin ammoniakinkatkuinen kollinpissa valui muka-vedenkestävästä kantokassista auton penkille jättäen jälkeensä silmiä kirvelevän hajun. Paniikkiin joutunut poika vielä kakkasikin, mutta rauhoittui päästyään Tarkuksen koppaan. Olen pahoillani Santeri.

Naimatilanne on nyt sellainen, että kiertely, kaartelu, murina, suhina ja vonkaaminen on alkanut alusta. Tottakai kun reviiri vaihtui. Nyt vaan alkaisi olemaan pikku hoppu, tänään iltapäivällä pitäisi taas päästä hommiin, että pentujen tulo varmistuisi. Kämppämme haisee Odinin merkkailujen takia pahalle, monkuminen on sydäntäsärkevää eikä Tarkus uskalla tulla alas hyllystäni. Onneksi sentään antoivat nukkua.

Nyt sormet ristiin, myös sinä siellä takarivissä!

Maalenkki, taivaslenkki

Julius January 18th, 2005

Olen jo yli vuoden ajan kuunnellut musiikkia Applen onnettomilla saippuabokseilla, sillä luulin stereoideni hajonneen muuton aikana: tietokoneen ollessa kiinni äänen sisääntulossa, kuului kaiuttimista hiljainen, mutta erittäin ärsyttävä surina. Tutkiessani asiaa uudelleen viime yönä, selvisi että kyseessä on ilmiö nimeltä maalenkki. Jos päättelin oikein, kiertää audiokokoonpanoni maadoitus lenkin, jonka tuloksena syntyy ikävä surina ääneen. Onneksi ratkaisu oli helppo - minun tarvitsi vain kytkeä radion antennikaapeli irti. Jotta minun ei tarvitsisi repiä piuhoja jatkuvasti, ovat insinööripirulaiset kehittäneet hommelin nimeltä galvaaninen erotin, jolla surinan voi estää lopullisesti.

Mikä parasta, minun ei tarvitse välittömästi rynnätä ostamaan uutta vahvistinta. Elämä on…

kissojen pariutuminen, lyhyt oppimäärä

Nea January 18th, 2005

Kuten arvelinkin, päivä oli kuin lasillinen rasvatonta maitoa. Laimea. Juttelin kameroista, katselin ottamiani kuvia lehdestä (jälkiviisaana huomasin, että olisin voinut ottaa kuvat aivan toisin) ja lipitin soijajuomaa. Siinä sivussa lajittelin ja jaoin vähän postia. Kaikki tämä on vain syvä hengenveto ennen kirkkispäivää eli huomista.

Kissatilanne päivittyi hetki sitten. Olivat jo pussailleet ja jutelleet mukavia, mutta vielä ei olla päästy sänkyyn asti. Yhteisellä päätöksellä sulhanen tulee meille viikonloppuun asti. Paritteluhan tapahtuu yleensä uroksen reviirillä, mutta ei näistä sisäkissoista tiedä. Jos ei natsaa niin ei natsaa, tutustukoon vaan toisiinsa ja Tarkus tottukoon toisen kissan seuraan. Tottumista nimittäin tarvitaan jos haemme eläinsuojeluyhdistykseltä Tarkukselle kaverin omien pentujen sijaan.

Tässä teille vielä tylsyydestä syntynyt taidekuvasarja.

taide

Moi äiti. Terkkuja sairaalaan.

Junalinkki

Julius January 17th, 2005

Uutisryhmistä poimittua: junamatka Pohjois-Koreassa - kuvien kera!

Aivoremontti

Nea January 17th, 2005

Tänään oli ihan überhelppo päivä. Vaikka pystynkin tältä istumalta mainitsemaan mielessäni muutaman tuttuni, jotka olisivat pitäneet päivääni suurena helvettinä parin tunnin liikuntasessioineen ja satoine mainoksineen. Viime viikon yhdeksäntuntisiin päiviin verrattuna tämä kuusi-töitä-ja-yksi-kököttämistä ei ollut yhtään mitään.

Oletteko muuten koskaan tulleet ajatelleeksi, että postimiehenne tietää teistä ja naapureistanne muutakin kuin sen missä asutte, rappunne ovikoodin ja vaimojenne tyttönimen. Mikään perhe-elämässä tapahtuva suuri muutos ei jää posteljoonilta huomaamatta. Hän tietää myös asuuko yläkerrassasi se italialainen liituraitakaveri joka suuteli sinua poskelle viikonloppuna. Entä onko koskaan tullut mieleen kuinka paljon teistä kertoo saamanne posti? Postinkantaja on vaarallinen vihollinen.

Ja sitten muihin (tärkeämpiin) asioihin. Eli siihen, kuinka kova ikävä minulla on Tarkusta. Kotona on hiljaista. Kaipaan pehmeää turkkia, lämpimiä käpäliä ja märkää nenää. Nytkin neiti varmaan istuisi sylissäni ja halisi. Luulenpa, että saamme sen vasta huomenna takaisin. Ovat katit vasta nyt alkaneet hieman suvaita toisiaan. VÄÄÄÄÄÄÄH! Miten minulle käy kun joudun olemaan erossa kissustani kokonaisen kuukauden?!

Ja joku perkele poraa yläkerrassa niin että ikkunat helisee! Tuntuu kuin aivot valuisivat korvista ulos.

Sleeping Beauty

Julius January 16th, 2005

Hiljaisuus kohdallani on johtunut parista ikävästä tapahtumasta, jotka valtasivat mieleni täysin viikko-pari takaperin, ja joista en halua avautua täällä. Nyt asioiden selvittyä olo on kovin tyhjä, enkä ole saanut montaa lausetta kirjoitettua ylös.

Tulevia tapahtumia: Ensi perjantaina löydätte minut Tavastialta keskeltä Riemu-festivaalien hurmosta. Lavalla esiintyvät mm. Circle, Cleaning Women ja The Insult that Made a Man Out of MAC. Hurmosta pojat, hurmosta.

Kokeilin palata Safariin pääselaimenani huomatakseni vain, ettei WordPressin kirjoitusten muokkaus toimi tarpeeksi nopeasti, vakaasti tai hyvin. Paluu Firefoxiin oli karvas mutta lämmin.

Levylautasella tällä viikolla: Belle & Sebastian (<3<3<3), Circle, A Perfect Circle ja Nick Drake.

Olen tyhjä, tyhjennyin.

Pentuhaaveita

Nea January 16th, 2005

Vein kissan Kotkaan kosiomatkalle. Huonolta näytti, sulhanen sai turpaansa. Meidän likalta ei ihan niin helpolla herukaan! Itku kurkussa jätin kissun poikaystävänsä luokse päiväksi tai pariksi, toivotaan nyt parasta. Väliaikaraportti seuraa huomenna, jolloin pitää myös päättää haemmeko katin pois vai jätämmekö vielä yhdeksi päiväksi. Veikkaisin, ettei lähipäivinä tule keskityttyä oikein mihinkään.

I demand a better future

Santeri January 15th, 2005

Aloitin aamusella Tervon uutukaisen, eli Myyrän. En ole ennen Tervon kirjoihin kajonnut. Todennäköisesti uutisvuodon takia. Tervo ja Hotakainen mainitaan usein samassa lauseessa ja ainakin Hotakainen on maininnut Tervon omassa tekeleessään. (Klassikko.) Tervon rovaniemeläisistä kertovien kirjojen pohjalta tehdyt tv-elokuvat ovat tosin naurattaneet kovasti, joten houkutus on ollut suuri. Hotakainen oli aikanaan vakiokriitikkona ohjelmassa, jossa katsottiin ensi-iltaelokuvia, olikohan sen nimi peräti Ensi-ilta. Minä inhosin Hotakaisen hahmoa televisiossa, en tosin peruskouluikäisenä niin hirveästi ymmärtänyt kriitikkojen kieltä muutenkaan, mutta Hotakaisen kritiikki kuulosti korvaani väkinäiseltä narinalta.

Tervon televisioesiintyminen taas nauratti niin pirusti. Tabermanin puujalkamainen solvaaminen jatkuvalla syötöllä piristi iltaa miltei aina. Sitten eräänä iltapäivänä kahdeksannella luokalla taapersin kirjastoon ja lainasin sen ärsyttävämmän vaihtoehdon tekeleen. Eli Hotakaisen Klassikon, joka taisi olla melko uusi tuolloin. Nyt on luettu kaikki Hotakaiset, uusinta lukuunottamatta, joten aika on kypsä Tervolle. Uutisvuotoakaan ei jaksa enää seurata.

« Prev - Next »