Nea January 27th, 2005
Juuri äsken huomasin kuinka älyttömästi minua väsyttää. Tänään ei vaikuttanut olevan minun päiväni, nimittäin perustorstaisen postimäärän lisäksi hukkasin tärkeän lappusen ja myös yksi postinsaaja oli hetken hukassa kunnes onneksi löytyi. Lappua sen sijaan ei, joten pistän toivoni huomiseen. Kumma etteivät huoltoyhtiöt välitä talojen sisäpihoista tuon taivaallista. Koko ajan sai olla varuillaan ettei lennä turvalleen ja silti liukastelin koko ajan.
Jotain hauskaakin sentään. Olin heti aamusta tipahtaa tuolilta, kun törmäsin tylsistyneen osoitteenkirjaajan hengentuotteeseen. Nimittäin erään joukkolähetyksen osoitetiedot olivat:
Ja Vitut Vielä
Emmätiedä 10
00510 Helsinki
Sattuipa vielä niin hauskasti, että “Ja Vitut” (siis etunimi) oli painettu lähetyksen yläreunaan kissankokoisin kirjaimin. Yritin painostaa työkaveriani tiputtamaan sen Skitso-Jannen luukusta, mutta hän väitti joutuvansa vaikeuksiin. Ei auttanut vaikka tarjouduin kirjoittamaan henkilökohtaisen tervehdyksenkin. Vaan kyllä minä olisin!
Nea January 26th, 2005
Piirilläni on yksi kaksirappuinen talo, joka herätti taannoin epäilykseni fellow hippien ovelasti kerrostaloasumiseksi naamioituneesta kommuunitoiminnasta. Tänään, hieman tarkempien tutkimusten jälkeen, tulin johtopäätökseen: näin on. Kyseisessä talossa on n. 30 luukkua, joista 25:ssä on mainoskielto. Reilusti yli puolelle asukkaista ei tule Kirkko & Kaupunkia, ja joissain luukuissa jopa lukee “Ei mainoksia. Kiitos luonnon puolesta”. Juuri tämä viimeinen seikka herätti epäilykseni. Aloin siis seuraamaan asukkaiden postilähetyksiä; tuleeko Kampanjaa, Vihreää Lankaa, Amnestyn postia tai muita vasemmalle kallistuneita hippihöpötyksiä. Ja aivan oikein! Verrattuna muihin piirini taloihin, tähän tulee enemmän kyseisiä lähetyksiä. Olen siis täysin vakuuttunut siitä, että talo toimii suojakotina useille hipinretkaleille. Ne, joilla ei ole mainoskieltoa ja jotka saavat Seiska/MeNaiset/TilaaHeti -tyyppistä postia, ovat ilmeisesti panttivankeja.
Minä tiedän teistä kaiken.
Julius January 25th, 2005
Nelosen aggressiivisesti mainostamasta Shield-sarjasta näytettiin tänään ensimmäinen jakso. Heti alkuun tuli mieleeni, että Nelonen yrittää tällä maskuliinisella poliisisarjalla paikkailla viime viikolla samalla paikalla loppuneen Angels in American jälkiä, joka mainoskanavan tv-sarjana mitä luultavimmin oli liikaa suomalaisille heteromiehille. Nyt siis pistettiin actionia näytille, ja voi pojat, tälläkin kertaa kamera heilui käsivaralla ja kuvaaja oli näemmä juuri oppinut käyttämään zoom-nappia. Itse sarja on perushötöä jenkkipaukuttelua; en vieläkään osaa pitää poliisipäällikkö Tony Scalia tuollaisena kusipäänä.
Vaikka kuinka vannoin The Chemical Brothersin olevan yliarvostettu mukateknoyhtye, joka haluaa vain miellyttää rock-kansaa mahdollisimman laajalti, joudun taipumaan heidän uuden levynsä Push the Button edessä. Olisiko kukaan teistä takarivissä istuvista voinut sanoa vielä 90-luvulla, että kemikaalikaksikko tekee parhaan levynsä vuonna 2005? Niinpä, ja nyt on hyvä hetki kerätä hämmästyksen sirpaleita maasta, ennen kuin kukaan satuttaa niihin itseään.
P.S. Usenetissä linkittivät komeaan Pariisin läpiajoon (34,1 MB, mov) 1970-luvulta, jossa ainakin riittää vauhtia. Vaikka olen ehdottomasti tuollaista liikennekäyttäytymistä vastaan, en voi kuin ihastella upeita maisemia.
Nea January 25th, 2005
Tämä oli taas Niitä Päiviä, eli ennen puoltapäivää kotiin lököilemään. En tosin kauaa lököillyt, aloin nimittäin ompelemaan Voffelle housuja. Projekti on roikkunut ties kuinka kauan, vaan nyt se osoittaa valmistumisen merkkejä. Nyt kun vielä keksisi jonkin kätevän tavan tehdä etutaskut. Miksiköhän Voffe tyrmäsi ajatuksen kukallisesta taskukankaasta?
Saimme tänään hieeeeenon raapimispuun, jonka Tarkus otti heti omakseen. Vaan eipä sitä tuohon eteiseen voi jättää. Sohvankin pitäisi tällä viikolla tulla, jokohan sitä pääsee rymsteeraamaan? Minun tekee koko ajan mieli kahvia. Blah.
Julius January 25th, 2005
Eilisessä maalaisjunassa istui herrasmies Powerbook-tietokone sylissään. Yritti näyttää juuri niin viileeltä, kuin maalaisjunassa istuva herrasmies, jolla on Powerbook-tietokone sylissään voi vain näyttää. Tällaisen viileyden kohdatessaan allekirjoittanut herrasmies ei voinut muuta kuin istua alas, siirtää käsi hitaasti povitaskuun ja nostaa sieltä ylös iPod-musiikkisoitin kappaleenvaihtoa varten, vaikka se olisi onnistunut yhtä hyvin piilossakin. Merkkasin, kuopsutin, haukahdin reviirini, kyllä me hesalaisetkin omistamme Apple-kaunottaria. Katso, tässä on kuva iMacistani, ja tässä toinen. Siinä vaiheessa junan sisälämpötila laski alle pakkasrajan, ja muut matkustajat siirtyivät suosiolla toiseen vaunuun lämmittelemään.
P.S. Steve Jobsilla on joskus ollut hiuksia. Jos ette usko, katsokaa vaikka tästä 21 vuoden takaisesta Applen keynotesta (torrent-tiedosto). Se puhuu! Siis Mac.
Nea January 24th, 2005
Tunti sitten tulin piiriltä lajittelukeskukseen, puoli tuntia sitten läksin kaupan ja apteekin kautta kotiin. Viisi tuntia töitä, kahdeksan tunnin palkka. Ei mine valittaa. Kahvitauolla (juu, on meillä sellaisiakin, vaikkei ihan heti uskoisi) kysäisin huvikseni kuka lähtisi roudaamaan sohvaamme roihuvuoresta meille. Eräs työkavereista siihen sitten, että “käykö keskiviikko?”. Tsöh. Toinen työkaveri tuo Tarkukselle raapimapuun.
Sain haastavan keikan helmikuuksi. Ensinnäkin siihen tarvitsee keskikoon filmikameran, tositehokkaan valon ja paljon kärsivällisyyttä. Ihmisiä on noin 140, ja kaikki pitäisi saada mahtumaan samaan kuvaan. Ajankohta on vielä sellainen, että joudun huitomaan paikalle suoraan töistä, eli toivottavasti se päivä ei ole kamalan kiireinen.
Nyt hieman kahvia, lukemista ja ruokaa.
Julius January 23rd, 2005
Osallistun kerrankin skrubun sunnuntaikysymyksiin, kun aihe on sydäntäni lähellä.
1. Mikä oli ensimmäinen artisti/bändi josta tiesit tykkääväsi?
Queen. Olin neljä vuotta vanha, ja halusin olla kuin Freddie Mercury. Mikrofonin sijasta minulla tosin oli snorkkeli. Rok!
2. Mikä oli ensimmäinen itse ostamasi levy?
Olisikohan ollut Queenin Innuendo tai Erasuren jokin hittikasetti.
3. Millainen oli ensimmäinen konserttikokemuksesi?
Ankkarockissa Neljä Ruusua joskus kun kyseinen tapahtuma oli vielä ilmainen.
4. Koska viimeksi kävit konsertissa?
Viime perjantaina Tavastialla Riemufestivaaleissa.
5. Ihan edessä, ihan takana, keskellä vai sivulla?
Edessä.
Nea January 23rd, 2005
Kissat on nyt erotettu. Vein Odinin Kotkaan täpötäydessä ruuhkabussissa ja kiittelin onneani kun se ei pissannut koppaan. Rassukka itki ikäväänsä ja etsi Tarkuksen hajuja koko illan. Lauantaina vietin hirvittävän bussimatkan kuunnellen Wallu Valpion ja kaverinsa keskusteluja. Ei niissä jutuissa mitään hirveää ollut, mutta olin edellisiltana ottanut 2-5 alkoholiannosta liikaa, joten kovaääninen pulina korvani juuressa ei juurikaan tehnyt hyvää sähkövatkaimella jynssätyille aivoilleni.
Eilen kävimme katsomassa uutta sohvaa tuon a) surkean b) kahdesti pissatun sohvan tilalle. Teimme pienen Roihuvuori Extreme -kierroksen ja päätimme ostaa sen sohvan. Myöhemmin menimme homoille saunaan ja pelasimme Burnout3:a Xboxilla. Oli muuten mielettömän hauska peli!
Loppupäivä kuluukin siivoillen ja kollinhajun lähteitä etsiskellen.
Julius January 22nd, 2005
Nahkaa, piikkirannekkeita, mustia pukuja, katkenneita basson kieliä, usean minuutin ajan junnaavia riffejä ja tuomiopäivän julistusta. Kyseessähän on kotimainen kulttiyhtye Circle, jonka panos eiliselle Riemufestivaalille ei ollut sieltä pienimmästä päästä. Voin sanoa, että kun yhtä hölmöä heviriffiä jankkaava Nopeuskuningas alkoi, ja laulaja Mika Rättö nousi ylös kirkumaan kuin paraskin Robert Plant, ja erityisesti, kun koko eturivi aloitti hurjan moshaamisen, keikan tunnelma oli kohdallaan. Minua ei tarvitse toista kertaa kysyä mukaan, jos Circle taas joskus näyttäytyy meille etelän ihmisille.
Toinen näkemistäni (sori Tomppa, MAC soitti viimeistä kappalettaan juuri kun ehdimme paikalle) illan yhtyeistä, eli herra Kaukon operoima Keuhkot oli… no… taidetta. Cleaning Womenista ehdin nähdä noin viisi kappaletta. Kolme miestä, joilla kaikilla oli jakkupuvut ja sukkahousut, soittimina purkkeja, pyykkitelineitä ja itse tehtyjä bassontapaisia. Rytmiikka jos mikä toimi minulle täydellä teholla.
Kun en halunnut kävellä kotiin, viimeinen bussi tuntui kesken keikkaa hyvältä vaihtoehdolta.
Illan saldo: tiukka Circle-paita, Mana Manan Kuolla elävänä ja Riemu-kokoelmalevy.
Santeri January 20th, 2005
Näyttää vakavasti koti-illalta. Tavastialla olisi mielekästä ohjelmaa vaikka kuinka, muttei yksin huvita lähteä. Mikä ihme noita kaikkia vaivaa? Ei ennen ollut ongelmia löytää seuraa illanviettoon keskellä arkea…
