Archive for December, 2004

Digitaalisuus, nyt

Julius December 22nd, 2004

Digiboksiongelmani (1, 2 ja 3) on viimein ratkaistu. Päädyin lopulta ostamaan kiusallisen kalliin, mutta jo nyt käytössä hintansa väärtiksi osoittautuneen SCART-kytkimen, jonka metsästäminen oli kohtalaisen työlästä. Tilanne oli nimittäin se, ettei Partcoa lukuun ottamatta oikein missään tunnuttu myytävän RGB-yhteensopivaa videokytkintä, eikä heidänkään mallinsa päästä läpi kuvasuhteesta kertovaa signaalia. Monen tunnin googletuksen jälkeen tielleni osui firma nimeltä Tech+Link, joka mainosti minulle täydellistä laitetta - pah kyllä, kyseinen firma ei myy yksityisasiakkaille. Toisen illan etsimis- ja kyselytyön jälkeen selvisi, että Kampissa sijaitseva Hifistudio 17 on Tech+Linkin jälleenmyyjä, ja että he voisivat tilata minulle kyseisen laitteen.

Neljän päivän päästä myyjä soittaa, ja ilmoittaa, että maahantuoja voi toimittaa tuotteen heille maksimissaan neljässä päivässä. 130 euroa paloi sinne, ja mitä sain tilalle? Vanhanaikaisen konsolin näköisen laatikon, jonka virtajohdon pää oli lievästi sanottuna kummallinen. Repiessäni pelihousujani (Adidakset, piraatit Virosta) huomasin, että kyseisen pään saa ruuvattua irti, ja yllättäen alta paljastui normaali eurooppalainen sähköpistoke. Erä voitettu.

Piuhasekamelska
Piuhasekamelska siirtyi astetta alemmaksi.

Samikin suosittelun ansiosta päädyin saman tien hankkimaan Humaxin tallentavan digiboksin. Tähän saakka kaikki hyvin: ei kaatuilua, tekstitykset toimivat sekä tallennus ja televisiokuvan pysäyttäminen ja jatkaminen (pause/play) ovat toimineet täydellisesti. Ylen digiohjelma on syy, jonka takia digitaalipuolelle kannattaa siirtyä: laajakuva on lähes aina anamorfista, sekä kaistaa on riittävästi (ei havaittavaa pikselöitymistä). Maikkarin ohjelmaa kannattaisi melkein edelleen katsoa analogisena, kun digitaaliversion kuvanlaatu on lähes ala-arvoista, eikä minun kannata edes puhua SubTV:stä tässä yhteydessä. Nelonen sijaitsee näiden kahden välissä, osittain myös kuvaltaan erinomaisten HBO-sarjojensa ansiosta.

Television takapaneeli on nyt siistimpi
Television takapaneelista on nyt vain RGB-paikka käytetty, johdot ovat piilossa tason sisäpuolella.

Tänään tein sitten viimeisen asiaan liittyvän päätöksen ostaessani koko pakettia kruunaamaan suhteellisen laadukkaalta tuntuvan monitoimikaukosäätimen. On mukavaa huomata, että kaikesta haukkumisesta huolimatta digitaalitelevisio ei välttämättä olekaan mikään huono juttu.

Takavasen

Nea December 22nd, 2004

Haikeutta, halauksia, riisipuuroa ja glögiä oli työpäivä täynnä. Huomenna enää minä ja Johanna väännämme itsemme toimistolle muutamaksi tunniksi, teemme suit sait loputkin hommat ja livahdamme vähin äänin joulun viettoon. Lahjat on pakattu, suunnitelmat hiottu ja tonttulakki kiillotettu. Että sillai.

joulu

olla huva hammas, osa 2

Nea December 21st, 2004

Työrupeaman loppu häämöttää, pikainen laskutoimitus tuotti tulokseksi tuhansia läpikäytyjä kuvia, laskuja, lomakkeita ja ihmisiä. Ei uskoisi. Syyskuussa työtä tuntui olevan jäljellä loputtomiin, nytkö se on ohi? Pomohenkilöstö lahjoitti tänään kaikille pullon glögiä (12%) sekä jättiläismäisen suklaarasian, kiitos vain, mutta taidan antaa sukut Voffelle ja kitata glögin itse.

Röngenkuva sen kertoi, leukaluuni on auttamattomasti väärässä paikassa. Eikun purentafysiologia metsästämään. Etuhampaat tuli hiotuksi, hammaskivet poistetuksi ja loputkin kalustosta kiillotetuksi.

Sotku ahdistaa ja väsyttääkin. Parempi mennä nukkumaan.

Aina nälkä

Santeri December 21st, 2004

Olen tainnut ennenkin marista aikaansaamattomuudestani. No… Tällä kertaa nörtteilin. Asensin Civilization 3 -pelin yöllä kahden aikaan. Vajaa tunti sitten lopetin ja katsoin tyrmistyneenä kelloa. Tietokonepelejä en ole harrastanut yläasteen jälkeen juuri lainkaan. Mutta peli, jonka parissa saa touhuta kaikessa rauhassa - vuoropohjainen nääs - ja suunnitella maailmanvalloitusta vie aina mennessään. Yhdysvalloissa samaiseen peliin juuttuneille on vieroitusryhmiä.

Mistä muuten tietää tarvitsevansa unta? Kun nenästä vuotaa verta ihan omasta tahdosta. Toimii meikäläisellä.

aamun dilemmat summa summarum

Nea December 20th, 2004

Mitä tehdä, kun on menossa töihin toisten joulujuhlaan?

Ensiksikin mietitään mitä laittaisi päälle. Pitääkö pukeutua jotenkin hienosti vai laittaisiko tavalliset rönyämisvaatteet. Entä meikki? Juhlakuosi vaiko perussilotus? Ja ennen kaikkea mitä hittoa teen näille joka suuntaan ananaksen lailla sojottaville takuille!

Pukeutumisongelman ratkettua kauluspaitaan ja kravattiin kohtasin seuraavan ongelman; kravattisolmu. Vaikka kuinka väännän ja käännän ohjeiden mukaan, näytän solmittu viritys kaulassani toimitusjohtajalta pikkujoulujatkoilla. Ongelma ratkeaa vetämällä päälle kauhtunut villapaita ja unohtamalla koko krakapasce.

Meikkiongelma on tämän jälkeen poistunut, sen sijaan tukkaongelma pysyy. Ponnari päähän ja pipo vielä kruunuksi? Olisikohan tuo aktivistibandana liioittelua?

Tätä menoa en koskaan pääse matkaan.

Naiset.

Levykierros

Julius December 20th, 2004

Hei hei c'mon Minä jumaloin joulunajan sunnuntaita, kun jopa pienet erikoisliikkeet saavat pitää ovensa auki. Sunnuntai on ainoa päivä nykyisessä tahdissa, jolloin minulla todella on aikaa kiertää eteläisen Helsingin kauppoja löytöjen toivossa. Ja löysinhän minä tälläkin kertaa: Levykauppa Keltaisessa jäänsärkijässä on aina pakko vierailla aluksi, ihan vain hassujen myyjäsetien vuoksi. Kannatti, sillä mukaani lähti erinomainen Do Make Say Thinkin & Yet & Yet. Ambientrockia, postrockia, mitä lie. Tunnelmia voi kosketella silkkihansikkain.

Kampista tunnelin kautta spåraan, ja pikakyyti Eiran ja Punavuoren tienoille. Popparienkelin ja Digeliuksen kautta löysin itseni Stupidosta, jonka Radio Helsinki -henkinen tunnelma on aina vedonnut minuun, ja kysyessäni ihan huvikseni - sillä en ole levyä mistään vielä löytänyt - Rättö & Lehtisalon uutta Valonnopeus EP:tä, sainkin kuulla heillä sitä jo olevan. Omistan nyt elämäni ensimmäisen vinyylin - no okei, pienenä ostin muutaman kirppikseltä (missä lienevätkin) - vaikkei minulla edelleenkään ole vinyylisoitinta. Kaksitoistatuumaisen kakkospuolelta löytyy kuitenkin sellaiset hienoudet, kuin Föönattu kääretorttu ja Kahden tähden rakastaja, etten vain voinut jättää levyä lojumaan ja pölyttymään kaupan hyllylle. Nyt pitäisi vain löytää keino näiden kappaleiden digitoimiseen.

Ei iTunes ole minua vielä pilannut.

cat fight

Nea December 19th, 2004

Tarkus sai porttikiellon kavereidemme kämpille, jonne meidän olisi tarkoitus mennä jouluyöksi. En ihmettele, sillä heidän pieni Odin-kissansa viettäisi koko yön sängyn alla piilossa tätä meidän monsteriamme. Sen sijaan vanhempieni Cosmo-kissa joutuu kestämään sähinää ja murinaa, raukka saa varmasti traumoja. Eipä Tarkusta voi kotiinkaan jättää, sillä pitäähän se lääkitä 12 tunnin välein. Samoin väliajoin sille pitää antaa muutama katkarapu, ettei paha maku jää suuhun. Hankalaksi menee.

Minulle laulettiin Tiimarissa serenadi. Hienoa.

Junauutisia

Julius December 19th, 2004

Ensimmäinen uutuuttaan kiiltelevä Dm12-dieselmoottorivaunu saapui tänä viikonloppuna laivalla Helsingin satamaan. VR on lupaillut uusia moottorivaunuja sähköistämättömille rataosuuksille jo lättähattuliikenteen lopputtua, mutta ainoaksi yritykseksi on tähän asti jäänyt surkeasti epäonnistunut Dm10. Railvolution-lehdestä löytyy kuvitettu artikkeli Dm12:sta (sivu 9). Tähän asti VR on ajanut taajamaliikennettä veturin vetämillä taajamajunilla, mikä on moottorivaunuihin verrattuna reilusti kalliimpaa, ja jolloin on helppo osoittaa, ettei tällaisilla hiljaisilla osuuksilla ole järkevää kuljettaa matkustajia junalla - tuloksena junaliikenteen kuoleminen muualla kuin pääradoilla.

Onneksi jotain hyvää tapahtuu meidänkin maassamme aina ajoittain.

He, Am, O, C

Julius December 19th, 2004

Olen viimeiset pari päivää joutunut jälleen saman kummallisen vietin valtaan, jolloin kuuntelen ainoastaan ja vain yhtä ja tiettyä yhtyettä yhä uudestaan ja uudestaan. Innostumaan minut sai synkistelyyn usein äityvä brittiyhtye Van der Graaf Generator, joka erosi aikansa muista progesuuruuksista lähes nerokkailla sanoituksillaan. Peter Hammillin tulkitsemat mielisairaan ihmisen ajatukset sijoitan luokkaan “kylmät väreet vaikka keskellä vilkasliikenteistä katua”.

There’s a house with no bell, but then nobody calls;
I sometimes find it hard to tell
if any are alive at all outside.
There’s a house with no sound; yes, it’s quiet there
there’s not much point in words
if there’s no-one to share in time.
I’ve learned my lines, I know them so well,
I am ready to tell
whoever will finally come in
Of the line in my mind that’s cold in the night,
it doesn’t seem right
when there’s that little dark figure running …

- Van der Graaf Generator - House with no Door

Harvoin viitsin suositella omasta progeuniversumistani levyjä, saati sitten kappaleita ulkopuolella eläville, tällaisesta musiikista harvoin kiinnostuneille ihmisille. Silti levy H to He Who Am the Only One, ja erityisesti ylempänä lainaamani kappale sietäisi pitää paikkaansa rockmaailman suurten nimien vieressä. Yksinkertaisesti nerokkuutensa, ja äärimmilleen viritetyn surumielisyytensä vuoksi.

Kuunnellessani porvarillisesti iPodistani VdGG:ia, yritti selvästi yksinäinen - alkoholin vaikutuksen alaisena ollut - mieshenkilö aloittaa keskustelua kanssani raitiovaunun seisoessa Pasilan asemalla. Katsoin ikkunasta ulos ja olin hiljaa; pian kuljettaja heitti hänet ulos.

Transcendental suicide

Santeri December 17th, 2004

Vapaa perjantai. Näitä ei ole viimeiseen puoleen vuoteen juurikaan mahtunut. Mieli tekisi tehdä ties mitä. Kaupungilla olisi kaikenmaailman pippaloita, elävää musiikkia ja kavereita. MUTTA ARVATKAA KENELLÄ ON HUOMENNA JA YLIHUOMENNA PÄIVÄVUORO!!! Huonoin mahdollinen työjärjestys sanon minä. Viikonloppu menee töiden parissa, eikä siitä tule edes kummoista palkkaa. Provikkapalkka, eikä päivistä tule ikinä niin paljoa paalua kuin öistä. Ja joutuu nukkumaan yöllä. Se ei ole mikään helppo temppu kun tottuu päinvastaiseen.

The Soundtrack of our lives on muuten tehnyt kuluvan vuoden parhaan rokkilevyn. Kannattaa tutustua.

« Prev - Next »