Nea December 31st, 2004
(Asioita vuoden varrelta ennen siirtymistä juhlapöytään.)
Nea December 31st, 2004
Maanantaina ja tiistaina juostaan tukka putkella, kamera kainalossa ja sormet kyynärpäitä myöten ristissä päivätyöstä sivutyöhön aikataulut niin kireällä että ihan vinkuu. Vietin aamun puhelimessa ja selvittäen juna-aikatauluja netissä, siivosin kameran ja kameralaukun, putsasin objektiivit ja formatoin muistikortit, etsin vara-akut ja muistin että salamaan pitää ostaa paristot. Otin juuri viimeiset kahvit pannusta, Voffe keittäköön itselleen uudet. Tänään pitänee tehdä totaalinollaus että jaksaa taas painaa heinäkuuhun asti ilman tietoakaan lomasta.
Siivosin eilen viitisen tuntia. Ensin kyllä taistelin hirveän vatsakivun kanssa tien toiselle puolelle apteekkiin. Kumma miten niinkin pieni toimitus kuin särkylääkkeen osto voikin saada niin suuret mittasuhteet kun tarpeeksi koskee. Onneksi selviydyin voittajana kotiin. Lattiat tuli pyyhittyä ja nurkat kuurattua, Ian Anderson pääsi seinälle John Lennonin seuraksi ja olkkarissa on uusi kissakuva. Liipaisin luutunvarrella etusormeeni aikamoisen haavan. Vaarallista puuhaa, siivoaminen.
Meillä on tänään kuulemma bileet. Ostimme kasan ilotulitteita ja tinaa, tänään ostamme viinakset ja ruuakset. Illalla käytämme saunavuoron tehokkaasti ja juopottelemme hillitysti, sitten toki raketteja ja jokin poksahtava juoma keskiyöllä. Että sitä itseään vaan kaikille, takavasen odottaa.
Santeri December 31st, 2004
Älkää huoliko sen kauko-idän kanssa enää. Erään itä-maan ministeri on antanut lausunnon, että tuhoalue rajoittuu niihin provinsseihin, joissa asuu lähinnä köyhiä. Kys. maan BKT ei tule siis laskemaan edes kokonaista prosenttia.
Nea December 30th, 2004
Jotenkin minua etoo lukea Aasian katastrofin uhreista. Ensinnäkin tuttuni on tuolla alueella, omatoimimatkalla ja ilmeisesti (hyvin hämärien tekstiviestien perusteella) kunnossa ja jatkamassa reissuaan. Toisekseen meinaan aina ruveta vollottamaan kun ajattelen kaikkia niitä ihmisiä jotka menettivät läheisensä, kotinsa, omaisuutensa ja käytännössä katsoen ihan kaiken. Annoin punaiselle ristille sen vähän mitä pystyin, mutta tiedän ettei se riitä mihinkään. Pala nousi kurkkuun kun kerääjä kiitti kolikoistani. Omat pienet stressit tuntuvat naurettavilta verrattuna tuhoalueella olevien hätään.
Omista stresseistä puheenollen… Meilläkin on noita pulloja ynnä tölkkejä eteisessä viisi muovikassillista. Siellä taitaa maata lähemmäs 20 euroa. Ja ne eivät suinkaan ole vuoden ajalta, ehei, vaan hieman reilun kuukauden. Pikkujoulun ja muutamien bileiden saldo plus minun ja Voffen viikonloppujuomiset. Kunniaksemme on sanottava, että taitaa siellä olla ainakin viisi limskapulloa. Hem hem. Olkkarissa on vielä yksi kassi täynnänsä alkoon meneviä viini- yms. pulloja, ja tiedä häntä kuinka paljon satunnaispulloja lojuu pitkin kämppää. Jos huomenna heivaamme nuo ympyrätaloon (missä pullokuitin voi käyttää valintansa mukaan Alkossa tai S-Marketissa!) saamme takuulla uudenvuodenjuomat panttikuitilla. Niin, Juliukseni, juominen kannattaa aina.
Ja aasinsillan kautta kukkaruukkuun eli uudenvuodenaaton suunnitelmaan. Sitä ei ole. Voisi ostaa muutaman nätin raketin, käydä meillä saunassa, juoda hillitysti ja mennä Josafatin kallioille paukuttelemaan. Toisaalta voisi myös örveltää kuin viimeistä päivää ja hukkua sepalus auki. Julius, Nanda, Santeri! Uudenvuoden vastaanotto Kirstinkadun toimistolla?
Julius December 29th, 2004
Edelliseen merkintään viitaten, mekö muka olemme juoppoja? Tosin tuo kasa on kertynyt yli vuoden aikana, ja niistä ehkä kaksi kolmasosaa on meidän (seli seli). Niskat ja selkä kärsivät raahatessamme noita puolen kilometrin päässä olevaan Alkoon, mutta palkintona olikin sitten hulppeat 12 euroa silkkaa käteistä. Juominen kannattaa, sano.
Appiukolta sain lainaan Frank Zappan Baby Snakes -dvd:n, joka taas muistuttaa minua siitä, miten Zappa on ollut ja tulee olemaan yksi maailman kärkimuusikoista. Ensinnäkin hän keräsi ympärilleen aina huippubändin (mukana aikojen kuluessa mm. Terry Bozzio, Adrian Belew ja Steve Vai), jonka muusikoista tuli melkein jokaisesta tähtiä välittömästi. Toiseksi Zappa oli aivan ilmiömäinen säveltäjä, joka johti yhtyettään kuin sinfoniaorkesteria konsanaan. Kolmanneksi hän oli todellinen kitarasankari, jonka soittoa kadehtivat ja ihailevat monet kitaristit edelleenkin. Nämä kolme kohtaa yhdistettynä siihen seikkaan, että miehen yli kuudenkymmenen (?) levyn tuotannosta ei montaa harhalaukausta löydä, saavat kaiken maailman Keith Richardsit ja Jimi Hendrixit näyttämään pikkutekijöiltä.
Pissa-kakka-tissihuumori yhdistettynä vaativaan jazz-fuusioon on hassu juttu. Vielä kun otamme huomioon sen, miten Zappa oli aina äärimmäisen huumevastainen henkilö, jonka ainoa pahe oli tupakka, on hänen kuolemansa kaiketi väärin diagnisoituun eturauhassyöpään kauniisti sanottuna aivan vitun väärin. Meidän sukupolvemme saa tyytyä vain tallenteisiin, joista varsinkin keikkavideoita julkaistaan hyvin kitsaasti. Roxy & Elsewhere -dvd on ollut tulossa jo vuosia.
Nea December 29th, 2004
Tänään oli tilille ilmestynyt hämärä summa rahaa, nimittäin koko syksyn lomarahat ja joulukuun palkka. Onkohan tililläni ollut koskaan noin paljon rahaa kerrallaan? Osa meni suoraan säästötilille, jossa nyt on lentoihin ja Perun sisällä matkustamiseen tarvittava summa. Kevään aikana pitäisi saada säästöön se, millä siellä sitten syö ja nukkuu.
Sain taas uuden puhelimen. Nokian 6100 maksoi minulle 50 euroa, mikä ei sinänsä ollut huono kauppa. Soittoääneksi tilasin Monty Pythonia ja työpaikan kunniaksi Postman Patin tunnarin. Nyt olen lomalla ensi maanantaihin asti, sitten livahdan vähin äänin Alppilan aamuun. Lomalla on muuten tylsää.
Nea December 26th, 2004
Joulun jäsentämiseksi pieni lista.
Tarkus hyväksyi hieman varauksella Cosmon ystävyyden ja suostui lopulta juttelemaan ilman sähinää ja murinaa nenät vastakkain. Sen sijaan poikaystävänsä Odinin kosimisyrityksiin neiti vastasi läväyttämällä turpaan. Odin ei kyllä ollut moksiskaan ja jatkoi vonkaamista. Eiköhän noista pennut synny.
Söin mielettömän määrän graavilohta, maistoin puoliväkisin porkkanalaatikkoa ja kieltäydyin alkoholista kuskin roolini takia. Kävimme katsomassa Suomen Hirveintä Jouluvaloviritystä Karhulan Koivulassa, tänä vuonna uutuutena oli valo-orava.
Lahjapöytä notkui. Tuli lakanoita, tupperwarea, Marimekon paitaa, lapasta ja lahjakorttia. Sain ihkut kissakorvikset ja kissariipuksen, Monty Pythonin Flying Circus -boksin ja MP3-soittimen, pikkukameralle laukun, mujupussin, kehyksiä… Niin ja Tarkus sai uuden hiiren. Sain myös äidin pianon hoidettavakseni.
Saa nähdä kuinka lyhyeksi lomani jää kun heti tiistaina on työhaastattelu, jossa sanotaan joko “aloita huomenna” tai “jatka etsimistä”. Tänään vielä jouluruokaa, sitten voisikin unohtaa koko joulun taas vuodeksi.
Santeri December 25th, 2004
Taas oli aatto, taas on nähty sukulaiset, taas on syöty se pakollinen pala kinkkua ja lusikallinen kauden terveellistä tofu-jotain. En minä ihan oikeasti ymmärrä Joulua tai sen takia hössöttämistä. Illan kohokohta oli päihittää lähisuku Trivial Pursuitissa.
Tuleekohan se joulurauhan julistus uusintana sään mukaan? Epäilen vahvasti.
