Nea November 26th, 2004
Eilisen säikäyksen jälkeen tämä päivä alkoi kerrassaan mukavasti, kun kakskolmosen aina iloinen aamukuski toivotti hyvät huomenet ja hyvät työpäivät. Töihin tuli kylään Affe-kissa, päivä meni nopeasti, koko joukkue tilasi pitsaa (paitsi minä, joka söin nearoonia kastikkeella), kävin juuri saunassa ja söin hyvää ruokaa. Viikonlopusta on odotettavissa rauhallinen. Vaihteeksi.
Julius November 26th, 2004
Sekä Play että ChronicLogic ovat jättäneet jo maksamani tilauksen toimittamatta. Molemmille lähti reklamaatio, johon päivän sisällä on vastannut Play, esittäen näin pahoittelunsa ja pyynnön, miten he voisivat korvata hävinneen elokuvan. Tuo ChronicLogicin tapaus minua harmittaa eniten, sillä olisin halunnut viikonloppuna pelata Gishiä silmät verta vuotaen, mutta kun ostaessa heidän aktivointikoodin antava palvelin oli down, jäi peli rekisteröimättä. Jos alkuviikosta en ole vielä saanut mitään vastausta, lupaan warettaa pelin lähimmästä P2P-verkosta välittömästi.
Suurta tuskaa ja ahdistusta lievittämään ostin kaksi Guinness-olutta. Toivottavasti eivät pidä minua lähikaupassa nyt minään juoppona, kun yksikin olisi riittänyt.
Julius November 25th, 2004
Teekkaripoikien innostamana ostin ensimmäisen pelin yli vuoteen. Gishissä liikutaan fysiikan lakien rajoissa hassulla mustalla pallolla pitkin hienosti suunniteltuja kenttiä. Hupia pitkäksi aikaa sitten. Kaikki hyvä onkin sanottu Toisen viulun postauksessa.
Aamulla oli outoa herätä veden ropinaan ikkunaa vasten. Suojasää yllätti täysin, ja olihan siellä märkää. Iltaa kohden herra iso-Jii käänsi nupin rajan väärälle puolelle, ja päästi helvetin taas jäätymään - mäissä eteni nopeasti alas asti jalkaa liikauttamatta.
Nea November 25th, 2004
Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen pelkäsin hullun lailla turvallisuuteni puolesta noin tunti sitten. Kolmosen ratikkaan nousi pari aineissa olevaa suurta miestä, ja he alkoivat ilman mitään syytä hakkaamaan takaosaston matkustajia. Sain kyynärpäästä ohimooni, pari miesmatkustajaa saivat nyrkistä. Lähdin pakenemaan vaunun etuosaan kun alkoi potkukamppailu, kuski soitti vartijat. Hakkaajat poistuivat metroon, josta he toivottavasti saatiin poliisin huostaan. Menin Hakaniemen Sokokseen ostoksille, tulin ilman välikohtauksia kotiin, soitin Voffelle ja sain itkukohtauksen.
Aiemmin tänään oli kotiovella poliisipari raahaamassa maijaan kahta alakerran baarissa riehunutta. Tervehtivät kohteliaasti, jatkoivat taluttamista.
Huomasin kääntäväni katseeni pois hakkaamisesta. Miksen tehnyt mitään? Miksei kukaan tehnyt mitään?
Turta olo.
Santeri November 25th, 2004
Oletko sinä ikinä käyttänyt aikaasi passiivisesti? Minä olen, useasti. Yökuskeilla on vapaat useimmiten sunnuntain ja torstain välillä. Päivät on parempi nukkua, sillä vuorokausirytmin kääntely ei ole kannattavaa. Kahden-kolmen välillä herääminen jättää sopivasti aikaa kokata ennen viihdetuuban alkua televisiosta. Sitten peli onkin jo menetetty. Jos ei saa repäistyä itseään ulos ennen tätä, ei ulkoilmaa tule juurikaan katseltua.
Tilanne muuttuu toki, jos televisiosta ei vain tule mitään. Ei hätiä mitiä, tähänkin on lääke. Ratikkaan ja viiden minuutin päästä olen lähimmässä videovuokraamossa. Huonojen televisio-ohjelmien aiheuttaman tyhjiön saa täytettyä näppärästi jollain keskinkertaisella elokuvalla. Eikä pelkoa sosiaalisista kontakteista, ei.
Julius November 25th, 2004
Kuva kertoo enemmän kuin tuh… miljoona sanaa. Maailman rehellisin progelevy.
Nea November 24th, 2004
Videointiominaisuus digikamerassa on suorastaan hillitön. Rajattomat jäynämahdollisuudet siintävät mielessäni. Odottakaas vaan kun Kobaïa pääsee seuraavan kerran kokoontumaan.
Kuun loppu on käsillä ja rahat vähissä. Tänään oli silti ostettava töihin loppuviikoksi evästä monen euron edestä ja käytävä vielä ravintolassa herkuttelemassa jättikatkaravuilla. Viimeisetkin varat taitavat kulua kun huomenna menemme Pirjon Krouvin synttäreille. Juu älkää kysykö. Kumma se on miten rahaa ei käytä yhtään säästäväisemmin vaikka sitä olisi kuinka vähän. No, palkkapäivä maanantaina, ei tunnu missään!
Ja tietäväthän kaikki mikä päivä tänään on? Aivan, tänään on C.S.I-päivä! Sitten voisi nukkua oikein hyvät yöunet ja huijata itseään aamulla laittamalla kellon herättämään pakollisen heräämisajan sijasta tunnin aiemmin. Järkeilin, että siten saa torkkua puoli tuntia ihan huoletta ja vielä ehtii juoda kahvitkin. Niin ja jos oikein hyvä säkä käy, ehtii kakskolmoseen ja kolmekuusykköseen ongelmitta.
Hyvä Egi kun tulit takasin, älä anna periksi!
Julius November 24th, 2004
Meillä töissä olevan intialaisen harjoittelijan silmät suurenivat, kun kerroin pakkasen voivan olla moninkertainen tämänpäiväiseen verrattuna. Hänelle oli myös täysin vierasta se, ettei talvipäivän seisauksen aikana aurinko nouse tai keskikesällä laske lainkaan. Ilme oli sanoinkuvaamaton siinä vaiheessa, kun muina miehinä kerroin, että tämän vuoksi talvisin tapahtuu murhia ja suomalaiset juovat paljon viinaa. Koulut eivät sulje oviaan ennen kuin pakkanen alittaa -40 asteen rajan. Opiskelemaan mennään vaikka hiihtämällä, jos ei auto lähde liikkeelle. Pitihän minun lopuksi paljastaa liioitteluni, kun en tunne itseäni niin kovin paljon kummallisemmaksi kuin muutkaan eurooppalaiset. On aina vain niin mukavaa vastata uteliaisiin kysymyksiin Suomen tavallista erikoisemmista sääoloista - tuntea olevansa jotain, vaikka ei kuitenkaan ole.
Lopuksi päivän linkki: Freddie Mercuryn nuoruudenrakkaus Mary Austin kertoo heidän suhteestaan ja Freddien viimeisistä päivistä OK!-lehden artikkelissa.
Santeri November 24th, 2004
Päivä onkin sitten kulunut tietokonetta asennellessa. Welhon asentaminen ei ollut aivan yhtä helppoa kuin mainoksissa, mutta pieni väkivalta piristää päivää kummasti. Asensin liittimen pistorasiaan rystylyönnillä. Liitin oli tukevaa, millin paksuista peltiä. Käteen sattui, seinän muovinen vastakappale antoi periksi juuri sopivasti.
Puolen vuoden hiljaisuuden jälkeen luulisi olevan paljonkin paapatettavaa. Ei ole kehumista, mutta uumoilen raapivani passiivisesta mielestäni juttua ainakin taksihommista. Syksyllä minulla oli projekti, jonka tavoitteena oli saattaa kaikki tutut ja läheiset hermoromahduksen partaalle jauhamalla ikuisesti taksi-juttuja. Taksiin liittyy sama sääntö, kuin kaikkeen muuhunkin työhön: Vaikka se itseään kiinnostaisi paljonkin, niin ei siitä muille kannata puhua kuin ehkä ohimennen. Siitä on aikaa, kun joku on kysynyt viattomasti: “Miten menee?”
Katsokaahan huviksenne kavereitten aikaansaama lyhytelokuva Juri & Juri. Trailerin sekä itse leffan löytää Lamerfestin etusivulta. Sieltä alhaalta.